5-vuotiaan välinpitämätön käytös.

[Mitä voin tehdä?]

Onko tämä ihan tuttua teille?

Lapsi on aina ollut huono syömään ja vitkuttelee, häiritsee muita ruokapöydässä jne. Eli huonotapainen. Syy lienee kirjoittajassa.

Nyt alan olla väsynyt jatkuvaan pöydässä riitelyyn ja tuputtamiseen ja ollaan otettu käytäntöön plussat ja miinukset. Jos lapsi syö hyvin ja reippaasti, hän saa plussan. Jos lapsi syö huonotapaisesti ja häiritsee eikä syö ruokaansa, otan ruoan pois ja laitan miinuksen. Karkkipäivänä sitten katsotaan, kumpia on enemmän ja lapsi saa sitten karkkipäivän jos plussaa on enemmän.

Nyt kävi niin, että häiritsi ja pyöritteli ruokaa lautasella. 15 minuutin jälkeen (kun kaikki muut olivat syöneet) otin ruoan pois ja laitoin miinuksen. Vihaisena komensin lapsen ulos.

Järkytyin siitä, että tyttöni vain "nakkeli mulle niskojaan" ja hyräili tyytyväisenä, kun ei tarvinnut syödä. Hän käyttäytyi täysin välinpitämättömästi ja tekee tällaista aina silloin tällöin.

Onko muilla niin sanottuja välillä välinpitämättömästi vanhempiaan kohtaan käyttäytyviä lapsia? Jos on, niin miten se tilanne on muuttunut?

 

[looool]

No onhan ne omahyväisiä, kun tietävät ettei mitään sanktioita tule, miinusmerkki on yhtä tyhjän kanssa. Ruuan kanssa on turha painostaa, nälkä on paras kannustin. Yksi keino tietysti on herkullinen jälkiruoka jonka saa vain syötyään pääruuan.

 

[Mitä voin tehdä?]

ajattelin, että se rangaistus on myös se, että ei saa sitten myöskään syödä sitä ruokaa. Yritän nyt, että en nostaisi hirveää meteliä syömisestä. Aiemmat suuttumiset ja uhkailut, turhat rankaisemiset eivät ole tehonneet.

Syö jos syö, mutta sitten viikonloppuna katotaan, onko karkkipäivä vai ei. Eli on ruoka-aika, ja jos se menee ohi niin sitten menee. Eli odotan, että lapsi hoksais sen näläntunteen ja ymmärtäis, että ei koko päivää syödä yhtä ruokaa.

Muita vinkkejä? Nyt tätä vasta kokeillaan.

 

[Mitä voin tehdä?]

että vaikka olis herkullinen jälkiruoka, niin sitä ei kiinnosta, vaikka muut söis ja se jäis ilman. Että tämän tasoista on neidin käytös. Haastetta on.

 

["vieras"]

Mieluummin niin, että et kiinnitä mitään huomiota syömiseen, aikaa noin puoli tuntia, jos ei syö niin ei syö. Jäähylle jos häiritsee muita pöydässä.

 

[Birgitte]

Lakkaa stressaamasta, se on minun neuvoni. Ruoalle tietty aika, etkä marmata yhtään kertaa ruokailun aikana. 5 minuuttia ennen ruoka-ajan loppumista, sanot lyhyesti "5 minuuttia aikaa, sitten ruoka lähtee pöydästä". Ihan ystävällisellä äänensävyllä. Kun aika loppuu, ilmoitat, että aika loppui nyt. Sitten keräät lautaset ja ruuat pois pöydästä, kitisi lapsi tai ei.

Pääasia on, ettet enää kiinnitä mitään huomiota koko syömisprosessiin. Jos heittelee ruokaa tai nakkelee haarukoita, ota lautanen välittömästi pois, äläkä anna enää takaisin. Et välitä huutomyrskystä. Poistat tytön vaan pöydästä ja syöt kaikessa rauhassa oman ruokasi, yrität sulkea korvasi täysin. Älä anna häiritä sinun ruokailuasi. Jos tulee roikkumaan, älä kiinnitä huomiota. Jos yrittää viedä jotain pöydästä, älä sano mitään, ota vaan pois kädestä mitä yrittääkään viedä.

Minusta tuossa on kyse valtataistelusta, ei mistään muusta. Joka kerta, kun alat taistelemaan lapsesi syömisistä, lapsesi tuntee itsensä voittajaksi. Jaksat vaan kylmähermoisesti tällä yllä mainitulla systeemillä ja katsot helpottaako tilanne esimerkiksi kolmen päivän sisällä. Jos helpottaa, jatka samaan tahtiin.

Sen verran vielä sanon, ettei se lapsi itseensä nälkään tapa. Pidä huoli siitä, ettei lapsi saa minkäänlaista epäterveellistä tai täyttävää välipalaa ruokailujen välillä. Keksi jotain tekemistä niin ei huomaa nälkäänsä ja seuraavalla ruokailulla ruoka maittaa varmasti paremmin. Joskus äidin on oikeasti oltava jämerä ja kovetettava itsensä.

 

[Mitä voin tehdä?]

Muita vinkkejä??

Jäähylle mennessä on oppinut, että ruokaa ei tarvitse syödä sinä aikana. Eli saattaa häiritä ensin tahallaan, jonka jälkeen menee joskus jopa itse omasta kehotuksestaan jäähylle. Jäähylle meno on hänelle palkinto, ei rangaistus. Ja tietää, että ruokaa ei ehdi syödä koko päivää, joten odottaa, että ruoka-aika on joskus loppu ja lähtee leikkimään hymyillen. Kyllä pistää niin vihaks suoraan sanottuna.

 

["vieras"]

"Järkytyin siitä että tyttö nakkeli mulle niskojaan". Eli olet itse kehittänyt valtataistelun, ja tyttö nauttii kun saa sinusta reaktion. Kohennappas kasvatustapojasi.

 

[Mitä voin tehdä?]

Ok. Tämä oli hyvä ja tätä kokeilen. Valtataistelusta saattaa olla kyse ja hän huomaa kyllä, mistä äiti suuttuu... Kokeilen vuorostani minä olla välinpitämätön. Birgitte: mitä mieltä olet tästä + ja - hommasta? Kannattaisko jättää pois se, onko lapsen mielestä liian monimutkainen? Palkitsemista, rankaisemistahan sekin on, eli on varmaan hyvä, jos vain menis yksinkertaisemman kaavan mukaan?

 

["vieras"]

Sinuna en alkaisi tuohon taulukkohommaan, menee lapselta luultavasti ihan ohi - eikä syömisen, perustarpeena, tarvitsisi olla mikään palkittava juttu.

 

["vieras"]

Ota rennompi asenne syömiseen. Joko syö tai ei syö, älä tee siitä suurta numeroa. Minusta syömättömyydestä ei pitäisi joutua jäähylle tai saada miinuksia. Teet vielä tytölle jonkun syömishäiriön kun pakotat noin. Ja tyttöhän selvästi ärsyttää sua tahallaan. Olet tehnyt syömisestä valtataistelun, kannattaa minusta valita tuonikäisen kanssa mistä tekee taistelun ja mistä ei. Hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään pahaa. Miten sitten rankaiset kun tyttö oikesti tekee jotain pahaa tai väärin? Sitten on kasvatuskeinot hukassa, kun otat herneen nenään noin pienestä asiasta.

 

[Mitä voin tehdä?]

Vieraalta vielä hyvä pointti perustarpeesta tähän lopuksi. Yrityksen ja erehdyksen kautta mennään, kaippa se tästä lähtee helpottaan. Olen unohtanut muistuttaa lasta syömisestä, olen vain ottanut lautasen pois ja katsonut, syökö vai ei. Mutta nyt sain hyviä neuvoja ja taulukko lähtee pois.

 

["vieras"]

Joo, ei mitään palkintoja perusasioista; hampaanpesu, nukkumaanmeno, syöminen, jne. 5-vuotias kyllä ymmärtää jo mistä on kyse, ei tuollaisista asioista väännetä lapsen kanssa, vaan ne vaan tehdään.
2 tai 3 vuotias olisi eri asia, mutta 5 vuotias!!!

 

[Birgitte]

Ok. Tämä oli hyvä ja tätä kokeilen. Valtataistelusta saattaa olla kyse ja hän huomaa kyllä, mistä äiti suuttuu... Kokeilen vuorostani minä olla välinpitämätön. Birgitte: mitä mieltä olet tästä + ja - hommasta? Kannattaisko jättää pois se, onko lapsen mielestä liian monimutkainen? Palkitsemista, rankaisemistahan sekin on, eli on varmaan hyvä, jos vain menis yksinkertaisemman kaavan mukaan?

Itse jättäisin +/- systeemin pois ainakin tuossa nykyisessä tilanteessa, koska aivan selvästi tilanne on äitynyt jo pahaksi. Idea on periaatteessa hyvä, mutta se ei selkeästikään toimi. Sinun pitäisi ensin saada ruokailut normalisoitua ja kylmänviileällä, stressittömällä tilanteen hallinnalla se voi onnistua. Lapsi ymmärtää, ettet enää lähdekään tuohon taisteluun mukaan vaan teen oman pääsi mukaan, toimit kuin valtaa pitävä aikuinen, etkä anna tytön horjuttaa auktoriteettiasi. Olisin kiinnostunut tietämään miten teillä lähtee homma toimimaan, joten laitathan tänne Kaksplussalle infoa muutaman päivän kokeilun jälkeen? Vähän samaa nimittäin kokeilin itse esikoisen kanssa, kun esikoinen alkoi pienempänä temppuilla kylpyjen kanssa ja tuollainen aikuisen itsevarmuus ja tilanteen haltuunotto poisti kylpykaaoksen täysin. Olen siis aika optimistinen, että mikäli vaan pidät itsesi kurissa, voit saada tytön tuolla aisoihin.

 

["vieras"]

Onko lapsesi ns. normaali lapsi? Esim adhd lasta joutuu muistuttamaan joskus jokaisesta lusikallisesta, kun yksinkertaisesti vaan unohtaa. Eli jos lapsellasi on keskittymisvaikeuksia, älä rankaise niistä!
Yritä tehdä ruokailusta mukava tapahtuma, juttele hänelle. Yritä viedä huomio pois ruuasta samalla kun syötte.