5-vuotiaan kiukkukohtaukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt mamma

Vieras
Onko muita kohtalotovereita, joilla kotona 5-vuotias poika kera hillittömän uhman? Meillä tällanen tapaus ja täytyy sanoa, että alkaa olla keinot vähissä. Joka ikisestä asiasta kiukuttelee ja pistää vastaan ja äiti on tyhmä tai jotain aina ku sanoo vastaan. Yleisin lause on että "et sää siitä tiiä mitään, kyllä mää tiiän"!!!
Alkaa olla voimat tosi vähissä kun joka aamu alkaa samalla tappelulla ja päättyy illalla. Poika on päivät päiväkodissa ja siellä ilmenny samantyyppistä ongelmaa, vaikkakin ehkä hieman "lievempänä".
Mitä tollasen jästipään kans voi tehdä? Tuntuu että niitä huonoja päiviä on nykyään niin paljon enemmän kuin niitä hyviä pieniä hetkiä...
Äitin voimat on totaalisen loppu :(
Ja hei, tää on oikeesti mulle vaikea ja arka asia ja toivon OIKEITA vastauksia, eikä mitään herjausjuttuja kuten yleensä tulee puolet!
 
meillä kanssa yksi semmonen viisivuotias :p

minä olen tyhmä,inhottava,kauhea..joskus jopa paskakin kun ollaan kaupassa ja ei saa jotakin niin huutaa paska äiti yms.
oppinut kai serkuiltaan tuon paska ja ääliö sanat yms :(

annan vaan riehua,en jaksa komentaa..tietysti komennan mutta ei se paljon auta.
 
meillä on myös 5v pojalla kova uhma, lähinnä tämä ilmenee turhautumisena ja itkuisuutena (jos jokin asia ei onnistu ) olin eilen päiväkodissa keskustelemassa ja siellä ilmennyt samaa. Poika odottaa itseltään enemmän kuin mihin kykenee. Nyt pitää saada itkseluottamusta vahvemmaksi ja tukea ja kannustaa (ollaan tehty sitä tietysti aina, mutta nyt täytyy oikein keskittyä tähän )
 
Kaikkea te kans kuuntelette lapsenne suusta, meillä 5 v lopetti siihen noi sanomiset kun jäähyn teho testattuaan todettiin että pestään suu saippualla jos sieltä vielä tulee sammakoita. On sen verran itse laittanut suuhunsa saippuaa ettei ota riskiä että toteuttaisin uhkauksen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikkea te kans kuuntelette lapsenne suusta, meillä 5 v lopetti siihen noi sanomiset kun jäähyn teho testattuaan todettiin että pestään suu saippualla jos sieltä vielä tulee sammakoita. On sen verran itse laittanut suuhunsa saippuaa ettei ota riskiä että toteuttaisin uhkauksen.

Taisi olla juuri sellainen kommentti, jota ap ei ollut vailla...
 
Onko teillä kestänyt jo kauan toi uhma? Tai siis tiänhän mä että "aina on jotain uhmaa tms." mutta siis mä olen niin väsyny tähän et sama mitä yrittää tehä ni mikään ei ole hyvää. ollaan siis koitettu antaa pojalle omaa erityistä huomiota (on myös pikkusisko), ja tehä asioita joista poikamme ennen piti; esim. luistelu, uiminen, keilailu, afrikan tähti jne... Nykyään vaan tuntuu että mikään ei ole kivaa ja jos vaikka haluaaki lähteä esim keilaamaan ja siellä on kivaa ni viimeistää kotona sanoo että "ei ollu kivaa, en tykänny"! ARGH
Voiko tämä kaikki olla vain mustasukkaisuutta pikkusisaresta (1,5v) vai onko oikeesti niin että känkkäränkkä on muuttanu meille pysyvästi? Ja siis tätä on jatkunut jo kuukausia!!!
 
Kun voimat ovat vähissä, silloin ei jaksaisi aina puuttua lapsen tekemiin virheisiin ja epäkohtiin vaikka nimenomaan pitäisikin. Teidän tilanteessa se vaatii nimenomaan paljon voimavaroja, jämptiä, johdonmukaista ja kurinalaista otetta, lipsuilla ei saisi yhtään. Molempien vanhempien tulisi myös vetää yhtäköyttä -olla samaa mieltä kasvatuksen asettamista rajoista yms. Viisivuotias on jo sen verran iso, ettei sitä ole enää ihan helppo saada "ruotuun" tosin kuin esim kolme vuotiasta. MUTTA peli ei ole menetetty, ja kannattaa kyllä kaikkensa tehdä että tuollaisen ruman käytöksen saisitte kitkettyä pois, se on kaikkien etu, etenkin lapsen. Muita lapsia ja aikuisia myös ärsyttää lapsen rumakäytös, se tulkitaan ylimieliseksi asenteeksi, mitä se kyllä on. Aikuiseltahan tämä vaatii aivan TOLKUTTOMAN paljon, lapsi varmasti protestoi minkä jaksaa ja kerkeää väsymykseen asti, mutta missään tilanteessa EI SAA ANTAA piiruakaan periksi, mutta vastaan tulee varmasti mitä kiusallisempia tilanteita, mitä viisivuotias osaa käyttää hyödyksi ja on tilanteita; kuten juhlia yms. missä laspi voi käyttäytyä todella moukkamaisesti, mutta aikuisesta tuntuu kiusalliselta alkaa laittamaan esile hirveää shouta -ja pilata näin juhlat, mielestäni ei ole ehkä hyvä asias alkaa juhlissa yms. tilanteissa pilaamaan niitä -riitelemällä viisivuotiaan kanssa, silloin on hyvä olla johdonmukainen sikäli, että sanoo lapselle suorat sanat , että sinä et tule ensi kerralla juhliin -ja lapsi viedään sitten ensi kerralla hoitoon jonnekkin, naapureille, sukulaisille, mummolle -ihan mitä vain, mutta juhliin ei tule. LAPSELLE tulee tehdä erittäin selväksi se, miten juhlissa käyttäydytään. TIETENKIN täytyy lasta komentaa ja sille sanoa mikä on sopivaa käytöstä juhlissa, mutta tarkoitin sellaista ihan järkyttävää raivari-shouta on turha laittaa juhlissa pystyyn. Mietin sitäkin, että olisiko tällaisessa tapauksessa kuitenkin parempi niin tehdä, että niin kauan kuin lapsi ei osaa käyttäytyä arkitilanteissakaan kunnolla, niin ei pääsisi juhliinkaan? toisaalta tämä käytäntö voisi herättää lapsen mielessä suurta katkeruuden tunnetta ja tietynlaista hylätyksikin tulemisen tunteita, ehkä ei hyvä idis kuitenkaan...

Ihan arki tilanteisiin sitten....
Jos lapsi minulle sanoo niin, niinkuin on kohdalle vuosien myötä tullutkin tällaisia tapauksia (päiväkodissa kun työskentelen) että lapsi laukoo kaikenlaista päin kasvoja kuten vaikka tuo lausahdus että: "et sää siitä tiiä mitään, kyllä mää tiiän" sanon silloin suorat sanat.
Ehkäpä näin: "Tuolla tavalla aikuisille ei puhuta, ei koskaan. Sinä olet lapsi ja aikuiset ovat sinua paljon vanhempia ja viisaampia, sinä et osaisi edes laskuja maksaa itse etkä huoltaa autoa, tuolla tavalla aikuisille ei kertakaikkiaan puhuta, ja sai olla viimein kerta kuin nuin puhut, iakuisia ei tarvitse neuvoa aikuiset kyllä tietävät mitä tekevät." On monesti kyllä neuvomiset loppuneet tuohon, mutta voi olla että hieman eritilanne kun on tuttu ja turvallinen aikuinen kyseesä, mutta jotenkin tehdä tuo asetelma ERITTÄIN selväksi joka ikinen kerta, laittaa lapsen neuvomiselle ja "päälle kävelemiselle" selkeä piste ns.luukurkkuun, että lapsi tietää omat rajansa ja tajuaa kertakaikkiaan että hän on lapsi ja vain lapsi ...aikuinen on aina aikuinen!!

toi oli vain tuollainen esimerkki, mutta jotenkin olen tuolla tavoin neuvoville lapsille kyllä ihan suoraan sanonut ja neuvomiset on loppuneet laakista siihen, mutta on ILMANMUUTA eritilanne kuin sitten kotona, mutta suorat sanat, ei siinä kai muu auta.

Ihan joka tilanteesas missä puhuu epäkunnoittavasti , ylimielisesti sanoo suorat sanat ja tekee asetelman selväksi...tietenkin rangaistukset vielä joissan jutuissa kans mukaan..kuten arestipenkki yms.. Olimme tuossa juhlissa ja eräs 6-vuotias siinä alkoi vinkumaan heti kakkua ja sitten kun sai mennä ruokaa ottamaan tuo lapsi heti olisi rynnännyt ensimmäisenä..jotenkin ärsytti kun vanhemmat vain nauroivat, kun tilanne oli sellainen että siinä olis ollut HYVÄ tilaisuus ja tilanne oikaista lasta ja kertoa lapselle oikein napakasti kuinka juhlissa käyttäydytään, itse olisin hävennyt silmät päästäni jos oma lapseni nuin huonosti käyttäytyisi...mutta lapset ovat lapsia ja aitoja sellaisia :-D päästävät suusta sen, mitä ajattelevatkin, mutta kyllä voisi opettaa jo tuonkin ikäiselle miten juhlissa käyttäydytään.
Mutta ehkä jos he olisivast palauttaneet lapsen järjestykseen -kertomalla kuinka tulee käyttäytyä, olisi tilanteesa noussut äläkkä lapsella, olisikai alkanut inttämään yms..sellaiseen lapsen inttämiseen ei kannata kyllä mukaan mennä...ja toisaalta juhlissakaan ei voi alkaa hirveesti lasta "kasvattamaan" vaikka toisaalta pitäiskin MUTTA ei voi pilata muiden juhlia ja aikuiset oisivat kai saaneet vielä enempi hävetä sitten siinä tilanteessa....

olisikos hyvä soitella vaikka neuvolaankin ja varata keskustelu aikaa? tai päiväkodistakin saa varattua ylimääräisiä aikoja keskusteluun, voisitte käydä läpi asoita ja miettiä kasvatus strategioita yms..ja saisisit ihan henk.kohtaista tukea....
 
Meillä 3 poikaa, joista keskimmäinen 5v.

tulee mieleeni:

1) Johdonmukaisuus, siis aina ja kaikessa - molempien vanhempien yhdessä sovitut muutamat periaatteet ja säännöt, joista AINA pidetään kiinni!!

2) rangaistus: jäähypenkki käyttöön, miettimään käytöstä, etenkin jos ei puhe auta. Penkki sellaiseen paikkaan, missä ei kovin kiva istua. Meillä eteinen.

3) Huomio: onko poika saanut oikeasti huomiota ja tasa-arvoista kohtelua?

4) SÄÄNNÖLLISYYS JA RUTIINIT!! RUOKA JA UNI OIKEASSA, HYVÄSSÄ RYTMISSÄ!! Aikuisesta rutiinit ehkä tylsiä, mutta ne helpottavat ja auttavat tietyn tyyppisiä lapsia hyväksymään asioita, meilläkin hyvin temperamenttinen, voimakas 5 v. tiedän mistä puhun siis!!

5) Onko lapsi terve?? Esim. diabetekseen kuuluu voimakkaat raivarit, kun sokrut heittää ylös, kokemusta on.

6) painaako lapsen mieltä jokin asia?

7) Onko parisuhteenne kunnossa?? Sekin vaikuttaa lapsiin, oireilevat jo hyvin varhain.

VOIMIA SINNE!
 
Kiitos @7 ihanasta vastauksestasi, sinä ehkä todellakin ymmärrät.
Päiväkodissa olen asiasta koittanut keskustella, mutta ei ne osannu mitenkään auttaa, käskivät sanoa asiasta neuvolassa. No neuvolassa ei osattu auttaa sen enempää, käskettiin sanoa lääkärille ja keskustella päiväkodin kanssa asioista... elikkä se siitä terveydenhuollosta!
Jämäkästi pojalle on koitettu asioista sanoa ja jäähypenkki on ollu käytössä (kunnes todettiin tehottomaksi), lumihankeen olen laittanut istumaan ja "jäähtymään"... ilman tulosta! Suu on pesty saippualla ja ei siitä tartte ku muistuttaa ni siivoo kyllä suunsa! Nämä kaikki toimii kyllä... kunnes tulee se seuraava kiukunpuuska!!! Joka siis voi todellakin tulla 10min päästä tai viimestään seuraavana päivänä!
En mä tiä osaako kukaan auttaa tai sanoa mitä pitäs tehä ku kuitenki tuntuu ettei mikään enää auta, mutta tää asiasta purnaaminen tänne helpottaa jo omaa mieltä suunnattomasti ja tietenki helpottaa jos kuulee että on kohtalotovereita... mitä ei kyllä näytä nyt juurikaan olevan :( Vaikkakin hyvä niin :)
Poika osaa kyllä juhlissa/vieraissa käyttäytyä todella hyvin ja moni on kehunut kuinka "hyvinkäyttäytyviä" meiän lapset on... kun vaan tietäsivät sen totuuden... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikkea te kans kuuntelette lapsenne suusta, meillä 5 v lopetti siihen noi sanomiset kun jäähyn teho testattuaan todettiin että pestään suu saippualla jos sieltä vielä tulee sammakoita. On sen verran itse laittanut suuhunsa saippuaa ettei ota riskiä että toteuttaisin uhkauksen.

Taisi olla juuri sellainen kommentti, jota ap ei ollut vailla...

öö no ei auttais meillä tolllanen. anteeksi nyt vaan mutta kaikki lapset ei toimi samalla tavalla, joihinkin tehoaa uhkaus jostain ikävästä esim jäähystä. toisiin ei tehoa edes 100jäähykertaa nim.kokemusta on.

5,5v poika johon ei tehoa mikään, miksi no impulssikontrolli kehittymätön, hahmotuksessa ongelmia, keskittymisessä ongelmia, eikä käsitä syy-seuraussuhteita
 
Meillä myös viisi vuotta täyttävä poika ja uhmaa on ollut 1½v asti, juuri tuota kärsimättömyyttä ja itkuherkkyyttä ja toki tottelemattomuutta esiintyy päivittäin. Meillä myös 2v poika, jolla uhma alkaa myös nostaa päätään, mutat kyllä välillä tuntuu, että tuo viisivuotias on meillä se 2v, pukeminenkin on niin vaikeaa, laiskuus.
 
Mulla on tommonen tosi kovaluontonen poika, tosin vasta 4 vuotias. Oon huomannu että paras apu on aika hänen kanssaan. Pelataan kahdestaan, jutellaan ja siinä ohessa oppii leikin varjolla esim. pettymysten sietoa joka hänelle on vaikeaa. Ei myöskään päästä itseään helpolla vaan ei suostu jotain edes yrittää jos tietää sen olevan vaikeaa. Huuto ja räyhääminen ei auta vaan hellä suostuttelu. Kun antaa hänelle aikaa ja aikaa vaan aina yhä niin kaikki asiat ovat onnistuneet kyllä jossain vaiheessa. Esim. näistä hitaasti opituista asioista, käveleminen, pottailu, juoksu, pyöräily...vieläkin on hankaluuksia karkeamotoriikassa mutta ei anneta periksi vaan rakastetaan häntä juuri semmoisena kun on. Oppii aikanaan kuten sunkin lapsesi varmaan. Kiukunpuuskista meillä puhutaan ja KAVERI kortti pitää sunkin myös käyttää. Kun sanon hänelle että ei tuollaisen kuumakallen kaveri halua kukaan olla on se meillä ainakin auttanut. Voimia sulle ja varmasti teillä on hyviäkin hetkiä!
 
Siis voi, nämä ovat näitä juttuja. Tulee mieleen sisareni lapsi. Kaksivuotiaana oli niin kauheaa uhmaa, ja kolmevuotiaana, no se on se uhmaikä nyt... Nelivuotiaana "uhma" jatkuu vaan ja nyt viisivuotiaana vasta uhmaikä onkin! Sisareni on aikamoinen päänsilittäjä ja poika tietää sen.

Sitten serkkuni samanikäinen poika. On ollut tosi neutraali ja kiltti poika aina. Kulkee vanhempien sisarustensa mukana ja käyttäytyy kiltisti. Ei saa raivokohtauksia väsyneenäkään. Mutta tällä onkin äiti ja isä erilaiset. Lasta komennetaan kunnolla ja huonosta käytöksestä tulee sanktioita (esim. kivoja leluja lähtee pois).

Mikä tässä siis erona?
 
No, toki vanhemmat voivat olla erilaisia ja kasvattaa eri tavalla, mutta kyllä lapsilla on selkeät luonne-erotkin. Ainakin meillä on huomattu, miten saman perheen sisko ja veli ovat aivan eri maata. Toinen hyväntahtoinen, reipas ja peruskiltti, toinen taas sisukas ja temperamenttinen, joskus melkein pahansuopa, minä ensin ja muut sitten -tyyppi.

Nyt tämä jälkimmäinen 5,5-vuotias neito myös koettelee äidin hermoja. Tytön pinna palaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä, perusäänensävy on kitinää ja marinaa, kaikki on epistä. Äiti ei kuulemma välitä ja on tyhmä. Tuntuu, että neiti tekee parhaansa ärsyttääkseen pikkuveljeään ja äitiään - ja onnistuu siinä loistavasti! Isä pääsee helpommalla, hänelle ei tohdi uhmata. Jäähypenkki ei juuri auta ja kun yrittäää puhua, neiti pyörittelee silmiään ja pelleilee. Kun lopulta saan viestin perille ja "oksat pois" (jos saan), sitten kyllä itku tulee ja hetken päästä tehdään sovintoa. Sitä leppoisaa oloa kestää hetken aikaa ennen kuin vedetään herne nenään jostain toisesta asiasta tai palataan ärsyttämään pikkuveljeä...

Huh huh, että ottaa voimille välillä. Lohduttaa kyllä tosi paljon kuulla, että kohtalotovereita on ja että kuuluu kai jollain tapaa ikäänkin. Täytyy vaan koittaa itse pysyä tyynenä ja jotenkin "ulkopuolisena" - on uuvuttavaa olla kiukkuinen aamusta iltaan toisen kanssa! Olisko kellään muuten hyviä vinkkejä siihen, miten välttyisi siltä, että lapsen kiukku tarttuu itseenkin...? No, onneksi tiedän, että tämä menee aikanaan ohi, jonkin aikaa rauhallista ja mukavaa aikaa tässä taas olikin.

Tsemppiä muille samojen asioiden kanssa painiskeleville!


 
Meilläkin tuollainen 6v tyttö löytyy. Jonkin verran ollaan saatu kitkettyä tuota käytöstä aresti matolla, ennen kun suuttu, huuti et ollaan paskoja jne jne. Hirveen kuulosta varsinkin pieneltä lapselta, tiedän...
Mutta edelleen meinaa olla raivareita jos ei saa haluamaansa ja ei meinaa uskoa mitään ja saattaa sanoa "ette te mua määrää". Tänään viimeksi kun oli hampaitten pesun aika ja ei jostain syystä olis halunnu. Jätin tytön sitten vessaan istumaan ja sanoin että tulee sanomaan kun on sitä mieltä että ne hampaat pestään ja menin ite toiseen huoneeseen.
Meni ehkä 5-10 min kun tuli ilmottaa että ne hampaat pestään.

Pidin taas kerran puhuttelun että aikuiset päättää tietyistä asioista kuten ruuasta, nukkumisesta, pesuista jne ja tyttö voi päättää vaikka sen mitä hän laittaa eskariin päälleen ja tuollasia pienempiä juttuja.
 
Meilläkin vaikee 5v. Täyttää kohta 6 ja tätä on ollu vuoden jo. En tiedä johtuuko siitä, kun sisko syntyi vai iästä vai molemmista. Samanlaista on kuin teillä muillakin kirjoittajilla, paitsi poika ei kyllä kiroile. Joka tapauksessa tosi raskasta ja väsyttävää, pahenee vaan. Toivon, että kun 6v tulee mittariin, muuttuu yks kaks helpommaks. Toive-ajattelua joo.
 
meillä kans hankala 5 v poika.kiukkua,uhmaa,isottelua,raivoa...yritystä olla isompi kuin onkaan....välillä kuin enkeli,sitten seuraavana hetkenä pikku raivooja....vaikeeta on.
 
Meillä kans reilu 5v tyttö ja uhma on kamala. Tuntuu, että ei jaksa enää. Välillä neiti on itse aurinkoinen ja sekunnissa mieli muuttuu. Meillä kaikkein karmein show tulee vaatteista. Mitkään vaatteet eivät passaa neidille, kaikki puristavat, saumat ovat rutussa jne. Leluja on viety pois, suu pesty saippualla ja tyttöä on seisotettu terassilla, mutta mikään ei tehoa.
 
Meillä poika 5v.kohta 6v.on sellainen tempperamentinen ei usko mitään.Huutaa minkä kerkee lyö äitiä aina sillontällöin.Kun sanon et nyt päivävaateet niin ei tehoa ja sitkö pitäisi lähteä autolle ei tehoa.Poika sellainen määräilevä et äiti ei oo mitään.Ei kyl oo totelle isäkään.Meil voimat pois .
 

Yhteistyössä