5 v mustasukkainen vauvalle - toimivia vinkkejä?

5 vuotias "hellii" liian kovaa vauvaa. Mustasukkainen. Kiukuttelee kuin 2 vuotias. Haluaa että äiti pukee hänet (vaikka osaa toki itse), herättää vauvan unilta, tekee jatkuvaa pikkukiusaa, yrittää mukiloida äitiä,kun vauvaa ei saa. Tahtoo olla sylissä - siis kaipaa äidin huomiota.

Onko nämä toimineet teillä?

Yritän olla huomioimatta kiukuttelua (kunhan ei vauva kyseessä tai muu mahdoton). Kiitän kaikesta pienestäkin, halaan paljon. Selitän, että tulevaisuudessa leikkikaverinsa, ja että vauva rakastaa häntä. - Toimiiko tämä, en tiedä, yritän kuitenkin! Toimiiko jäähyt teillä?

Vastauksista kiitollinen...!
 
Meidän 4-vuotiaalla oli pienoinen kriisi viime kesänä, kun kauan odotettu vauva syntyi, joten ehkä osaan jotain neuvoa :)

En laittaisi lasta jäähylle siksi, että hän kaipaa vanhempien huomiota ja pelkää jäävänsä ikuiseksi kakkoseksi. En myöskään jättäisi huomiotta kiukkukohtauksia (jos kyseessä on mustiskohtaus) vaan ottaisin syliin tai osoittaisin muuten huomiota ja kääntäisin sen positiivisempiin juttuihin ja yhdessä tekemiseen. Torjuminen jäähyillä ja selän kääntämisellä ei toimi!

Ota isompi mukaan vauvanhoitoon vaikka "vaippakuskiksi" eli sinä vaihdat pissavaipan ja hän vie sen roskikseen.

Lukekaa yhdessä satuja sängyllä pötkötellen, vauva voi vaikka nukkua sillä välin, joten oikeasti vietätkin aikaa vain isomman kanssa. Aina kun saat vauvan päiväunille, leiki isomman kanssa tai osoita muuten hänelle, että olet läsnä ja tavoitettavissa. Tehkää kauppareissuja yhdessä ja jättäkää vauva kotiin isin kanssa AINA KUN MAHDOLLISTA.

Tehkää molemmat vanhemmat vuorotellen isomman lapsen kanssa kaikkea pientä kivaa ja tehkää selväksi, että se on vaan teidän välistä eikä vauva tule mukaan. Meillä kiherrettiin, jos lähdettiin käymään ihan vaan vaikka postissa. Haettiin paketti sieltä kuin se olisi ollut suuremman luokan salaisuus, shhh, ei kerrota vauvalle mitään! Kuulostaa ankealta vauvan kannalta, mutta eihän vauva mistään tällaisesta mitään vielä ymmärrä. Myös leipomisesta tuli ihan ykkösjuttu meillä, siihen sai uppoomaan parikin tuntia ihan vaan esikoisen kanssa.

Sitten kun isompi lapsi oppii siihen, että hänellä on edelleen isi ja äiti ja hänkin on tärkeä, niin alkaa suuttumus pikkusisarusta kohtaan kaikota. Meillä voidaan jo hyvillä mielin jättää molemmat lapset keskenään "leikkimään" samaan huoneeseen, kun minä teen vaikka ruokaa. Isoveli on tosi huolehtivainen ja pitää huolta siskostaan. Ovat nyt iältään 4,5v ja 6kk.

Lisään vielä, että jonkilaista siedätyshoitoa ja toisiinsa totuttamista on meillä tämä kahden lapsen arki ollut. Paino sanalla siedätys... Mahdollisimman paljon ollaan siis tehty asioita myös yhdessä. Olen esimerkiksi joutunut tankkaamaan esikoisen päähän, ettei vauva osaa vielä huolehtia itse itsestään eikä vauvaa voi jättää yksin. Tavallaan olen ottanut esikoisen hoitamiseen ihan kympillä mukaan mutta kuitenkin tehnyt selväksi, ettei hän missään nimessä ole vastuussa siskostaan. Meillä miehen panostus tähän siedätykseen on myös ollut hyvä juttu. En ole siis yksin joutunut taistelemaan asian kanssa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä