O
ottaa kupoliin
Vieras
Sekä mulla että miehellä on kokemusta ihan omista ja itse tekemistä lapsista, jotka oppi ilman apurattaita ihan tuosta noin vaan, ilman ongelma. Vähän on ehkä pitänyt lykätä tarakalta vauhtia ja parin polkasun verran pitää pystyssä, lapsella on itsellään ollut intoa ja sisua opetella taito.
Mutta tämä 5 v poika. Menee 16 tuumasella polvet suussa ja apurattaat kolisten, ja kun vähänkin keinahtaa, alkaa ulina kaatumisesta. Polkemaan lähteminen ja kaikki mikä liittyy fillarointiin on niin hiivatin vaikeaa.
Alamäessä mennään varoen, jarruttaa. Ylämäkeä ei jaksa. Pitää työntää. Katujen ylityksessä jää keskelle tietä, olkoon miten pieni suojatie tahansa, siihen jumittaa. Polkee sillä tavalla että vaunujen (vauvan vaunut / rattaat) renkaat ja apurenkaat jumittuu kiinni, vaikka koko ajan huomautan ja opastan, niin kohta taas ollaan saman matkan aikana kymmeniä kertoja kiinni toisissamme ja tämä vain sen takia, että on mentävä niin minun vieressä, ei voi mennä edellä, ei sivulla, ei perässä, vaan minun kyljessä.
Ok. mennään kaikki matkat kävellen, mutta kun niitäkään ei jaksa, matkat on kuitenkin kävellen pitkiä ja menisi jouhevammin fillarilla. Alkaa ulina ja itku siitäkin, jos kävellen,. Ja ulina ja huuto ja karjuminen vaikka fillarilla ollaan menty 200 m eikä ensimmäistäkään ylämäkeä.
Olen pyytänyt että mies opettaisi mutta ei senkään kärsivällisyys riitä. Poika ottaa pari polkasua ja alkaa huutamaan. otanko vaan apparit pois ja sanon, että joka ikinen matka menee fillarilla, jos ei sillä, vaan autolla, niin ei saa esim. mitään hyvää. tms. Millä hiivatilla saisi motivoitua tuon jätkän opettelee ilman apurattaita. ?? Nyt on jo kerhossa pilkattu: ikäisekseen iso, pitkä, luullaan 6-7 vuotiaaksi ja vetelee isolla pyörällä apurattailla.
Mutta tämä 5 v poika. Menee 16 tuumasella polvet suussa ja apurattaat kolisten, ja kun vähänkin keinahtaa, alkaa ulina kaatumisesta. Polkemaan lähteminen ja kaikki mikä liittyy fillarointiin on niin hiivatin vaikeaa.
Alamäessä mennään varoen, jarruttaa. Ylämäkeä ei jaksa. Pitää työntää. Katujen ylityksessä jää keskelle tietä, olkoon miten pieni suojatie tahansa, siihen jumittaa. Polkee sillä tavalla että vaunujen (vauvan vaunut / rattaat) renkaat ja apurenkaat jumittuu kiinni, vaikka koko ajan huomautan ja opastan, niin kohta taas ollaan saman matkan aikana kymmeniä kertoja kiinni toisissamme ja tämä vain sen takia, että on mentävä niin minun vieressä, ei voi mennä edellä, ei sivulla, ei perässä, vaan minun kyljessä.
Ok. mennään kaikki matkat kävellen, mutta kun niitäkään ei jaksa, matkat on kuitenkin kävellen pitkiä ja menisi jouhevammin fillarilla. Alkaa ulina ja itku siitäkin, jos kävellen,. Ja ulina ja huuto ja karjuminen vaikka fillarilla ollaan menty 200 m eikä ensimmäistäkään ylämäkeä.
Olen pyytänyt että mies opettaisi mutta ei senkään kärsivällisyys riitä. Poika ottaa pari polkasua ja alkaa huutamaan. otanko vaan apparit pois ja sanon, että joka ikinen matka menee fillarilla, jos ei sillä, vaan autolla, niin ei saa esim. mitään hyvää. tms. Millä hiivatilla saisi motivoitua tuon jätkän opettelee ilman apurattaita. ?? Nyt on jo kerhossa pilkattu: ikäisekseen iso, pitkä, luullaan 6-7 vuotiaaksi ja vetelee isolla pyörällä apurattailla.