5 talvitakkia ja muita kysymyksiä

Olen itsekin ollut yh, opiskellut, lasten isä kiukutteli minimielareiden maksusta ja tapaamisetkin oli milloin oli, kun ei isiä oikein innostanut, ja matkakulut maksoin minä.
Eli talous oli tiukilla, siinä mielessä tiedän millaista se on..

Mutta nyt, kun elän tätä elämää miehen kanssa, jolla on kouluikäiset lapset edell. liitosta, he tulevat meille sovituille tapaamisille, koskaan ei ole mies jättänyt ottamatta. Mies maksaa elarit sovitun mukaisesti ajallaan.
Ja tätä lasten lähiäitiä minä en ymmärrä , en sitten ollenkaan.

Kertokaa hyvät yh:t miten te toimitte lastenne kanssa, onko olemassa jossakin toinen samalla tavalla toimiva siis, ja mikä on tausta-ajatus toiminnassa.

Lapsia on kaksi.
Esikoiselle ostataan joka vuosi Anttilan tai Citymarketin talvialesta uusi toppatakki. Talvitakin hinta on noin 10 euroa max, sen kalliimpia ei ole yhtäkään.
Entisetkin ovat sopivia ja ehjiä, ja nyt lapsella siis on 4 sopivaa talvitakkia: 2 lyhyttä, 2 pitkää.
värit ovat
vahva lila (lyhyt, ostettu juuri anttilasta ) ,
vahva aniliininpunainen (pitkä, viime vuoden alerekki cittarissa),
vaaleansininen lyhyt (anttilasta vuosi tai kaksi sitten)
tumma punaruskea tai joku semmonen (lyhyt, n. 3 v sitten anttilasta),
vaalea beige (pitkä, on ollut vain kerran meillä käydessä ).

Lähiäidillä ei kuitenkaan ole varaa ? (tai mielenkiintoa? ) ostaa uutta toppatakkia nuoremmalle lapselle, vaan hän kulkee isosiskon vanhoissa (näitäkin on useampi kpl) jotka ovat tosi huonokuntoisia, kuluneita, kulahtaneita, joiden kiristyskuminauhat ovat muuttuneet naruiksi jo monta vuotta sitten ja nämä sivunarut ovat epämääräisenä solmumöykkyinä takkien sivuilla.. toppapuku on lahkeista noin 20 cm liian lyhyet, toinen takki on iso kuin teltta ja hihoja kääritään, toinen on pieni kinttana.

Tämä nuorempi tulee tapaamiselle risasissa talvikengissä, vaikka kotona on ehjätkin.

Lenkkareista hänellä oli syksyllä kahdet risat, hankimme tilalle ehjät, mutta lapsi ei käyttänyt niitä. Syytä emme tiedä, lapsi ei sanonut.

Pienempi lapsi valitti, että koulureppu on rikki, mutta äiti ei osta uutta.

Kyseessä on alakouluikäiset lapset.
Nuorempi lapsi meni ainakin risa-lenkkareissa kouluun, en tiedä meneekö risoissa talvikengissäkin kouluun.
Nuorempi vaatetaan edelleen kuin päiväkoti-ikäinen, hänellä on kypärämyssyä, kaulahuivia, välitakkia, pitkävartiset rukkaset, joiden kämmenselässä on heijastin. Ja lapsi on siis koulussa (vanhempi kuin ekaluokkalainen)

Kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä, esikoinen sai joka kuukausi uuden collaripuseron, siitä tiesi milloin oli äidin tilipäivä. Hän tuli aina uudessa, keltaisessa, collaripuserossa tapaamiselle.
Nuorempi käytti ja käyttää edelleen siskon vanhoja, en edes muista milloin viimeksi hän on uutta saanut. Meiltä on ostettu kaksi puseroa lahjaksi, niitä ei ole meillä näkynyt.

Isosisko sai takavuosina laittaa meidän ostaman lahjapuseron myös tapaamiselle. Nyt se on pienemmän käytössä, kunto kohtuullinen, likatahra on joka ei lähde.

Osaisiko joku yh kertoa, mikä on tämän toiminnan takana oleva ajatus?
Sekö, että näytetään miten on kurjaa? Että ostettaisi uutta? Mutta kun se ei tunnu kelpaavan!
Halutaanko, että lapset ovat rumia isällään, että heillä on kurjaa kun vaatteet on epämiellyttävät?
Miksi joku äiti laittaa lapsensa rikkinäisissä kengissä ulos, kouluun tai tapaamiselle?
Miksi ostetaan toiselle lapselle uutta halpatuontitalvitoppaa, vaikka entisetkin on sopivia?

Jos kyseessä on ulkonäkökysymys, tämä esikoinen on isänsä näköinen ja nuorempi on äitinsä piirteet omaava. Inhoaako äiti siis enemmän lasta, joka muistuttaa häntä itseään? Ja tykkääkö enemmän lapsesta, jonka ulkonäkö ja fyysinen olemus on erilaisempi kuin oma?

Miten, miksi ja millainen äiti-ihminen toimii näin?

En ymmärrä. Omani pyrin vaatettamaan ehjiin, sopiviin vaatteisiin ja kenkiin ja antamaan mahdollisuuden harrastaa. Ei minulla ollut varaa tommoseen toppavaatemäärään, hyvä kun ne yhdet sentään oli! Halvinta minäkin kyllä etsin, eli siihen ihanaan, mikä on just nytäö muotia ja hinnoissaan ei ollut varaa ostaa, ja se harmitti, mutta takkeja ei tosiaan ollut kaapin täydeltä......

eikä puseroissakaan samaa mallia kymmenenä erilaisena versiona, vrt. koululainen ja collegepuserot-

 

niin siis talvitakkeja on 5:
lila lyhyt, uusi anttilasta ,
aniliininpun., pitkä cittarista,
vaal.sin. lyhyt anttilasta, ,
punaruskea lyhyt, anttilasta,
vaaleasävyinen pitkä ?

Mihin kouluikäinen lapsi tarvitsee näin monta toppatakkia?
Miksi yh, jolla on rahasta niin tiukaa, ettei pysty nuorempaa lasta vaatettamaan, keskittyy esikoisen takkivalikoimaa kartuttamaan?
Miksi samaan aikaan nuorempi kulkee risaisissa kengissä ja liian pienissä tai liian isoissa toppavaatteissa?
Miski vain esikoinen saa uutta, miksi ei nuorempi koskaan?

 

No en osaa kyllä yhtään vastata noihin...
Meillä ostan lapsille tasapuolisesti, tarpeen mukaan vaatetta. Molemmilla on pari kpl takkeja ja parit haalarit. Joskus jos löydän edullisesti kirppikseltä jonkun kivan asun, saatan ostaa vaikka ei varsinaista tarvetta olisikaan. Tykkään pukea lapset nätisti, eikä siihen välttämättä mene huimasti rahaa.
Isälleen laitan mukaan perusvaatetta, mutta en enää nykyään kaikkein parhaimpia, koska aika usein käy niin, että jotkut vaatteet jäävät sille tielleen viikoiksi/kuukausiksikin... :/ Mutta kaikki on kyllä ehjiä ja siistejä vaatteita.

 

Jos nuorempi ei suostunut pitämään teidän ostamianne kenkiä. Olisiko mitenkään mahdollista, että lapsi kotonaankin sanoo, mitä haluaa päälleen laittaa ja mitä ei. Jos kolme-neljä vuotiaskin osaa jo kertoa oman mielipiteensä niin miksei myös alakouluikäinen?

Saanko kummastella, miksi syy on nimenomaan tässä äidissä? Ehkä äiti on ihminen joka ei halua sen enempää pahoittaa kummankaan mieltä. Ostaa kun isompi pyytää, voi olla että kysyy nuoremmalta, mutta jos tämä ei tahdo. Ei ala väkisin ostamaan uutta, jos onkin joskus ostanut ja huomannut, ettei tule pidettyä? Olisiko mahdollista?
Kannattaisiko asiasta keskustella lapsien äidin kanssa?
Miksi yleensä syntipukiksi otetaan se nykyisen eksä? Ihminen se on sekin, uskokaa pois.

 

\

Jos nuorempi ei suostunut pitämään teidän ostamianne kenkiä. Olisiko mitenkään mahdollista, että lapsi kotonaankin sanoo, mitä haluaa päälleen laittaa ja mitä ei. Jos kolme-neljä vuotiaskin osaa jo kertoa oman mielipiteensä niin miksei myös alakouluikäinen?

Saanko kummastella, miksi syy on nimenomaan tässä äidissä? Ehkä äiti on ihminen joka ei halua sen enempää pahoittaa kummankaan mieltä. Ostaa kun isompi pyytää, voi olla että kysyy nuoremmalta, mutta jos tämä ei tahdo. Ei ala väkisin ostamaan uutta, jos onkin joskus ostanut ja huomannut, ettei tule pidettyä? Olisiko mahdollista?
Kannattaisiko asiasta keskustella lapsien äidin kanssa?
Miksi yleensä syntipukiksi otetaan se nykyisen eksä? Ihminen se on sekin, uskokaa pois.

Niin, kun sitä yhteistyötä ei lasten äidin kanssa ole. Ei voi kysyä. Ei voi kertoa, millaisen kuvan hän meille itsestään antaa, eikä voi siis korjata tätä käsitystä.

Voi olla, ettei lapsi suostu käyttämään näitä meidän hankkimia vaatteita tai kenkiä, vaikka meille sanookin että kyllä, ovat kivat, kyllä, käytän kotona.

Lasten kertoman mukaan äiti ei kysy eikä kuuntele. Äiti sanoo, mitä puetaan, eikä lapsilla ole siihen vastaansanomista, tai siis saa olla eri mieltä, mutta se ei muuta tilannetta.
Lasten kertoman mukaan äiti ostaa kengätkin niin, etteivät he ole mukana sovittamassa. Kengät tulee, ja niitä käytetään olivatpa ne miten epämukavat tahansa jalkaan... Isot ne aina on, niissä on reilu kasvunvara. Lapset sanoo että äiti ostaa kesäsandaalit niin, että ne on sopivat ensi kesänä :/ joten "tänä kesänä" ne ovat 2-3 numeroa liian isot. ja sellaisissa he sitten kesän kulkevat.

Näin lapset siis sanoo.
Liian usein on isä hakenut itkevät lapset tapaamiselle. Itkun syynä on ollut se, että äiti on pakottanut laittamaan päälle jotakin, mitä ei ole halunneet.... Pienempi esim. inhoaa kauluksellisia t-paitoja, silti niitä hänellä oli ainakin vaihtovaate-pussissa.

Kyllä vain, jo hyvin pienikin lapsi ilmoittaa mielihalunsa jopa vaatteiden suhteen. Jos sitä kunnioitetaan, lapselle kasvaa tunne, että häntä kunnioitetaan, ja hänelle muodostuu omia mielipiteitä. Vai ?
Jos kerta toisensa jälkeen lapsen mielipide jyrätään, hän lopulta lakkaa ilmaisemasta mielipiteitään ja toiveitaan - kun niitä ei huomioida kuitenkaan. Kouluikään mennessä on varmaan jo aika alistunut, Vai?
Oma 3-vuotiaani ilmoitti, ettei halua nallepuseroa, auto-pusero kävi. Villatakkikaan ei kelvannut, villapusero kelpasi. Villapuvusta protestoi, olisi halunnut villatakin, mutta sillä kerralla me nyt kuitenkin laitettiin se villapuku.
Päiväkodissa hänellä on kahdet tossut (varatossut, pissavahinkojen takia), hän haluaa aina ne toiset mieluummin....
Minä olen luullut että kaikki lapset ja vanhemat toimii näin, mutta ei ilmeisesti toimikaan, ainakin niin ne lapset väittää ...


Olen minä miettinyt onko siellä äiti-kotona niin kurjaa kuin he väittävät...
Ja sitten kun ajattelen, että ei ole, siellä on kaikki hyvin, tapahtuu jotain mikä kummastuttaa ja suututtaa: esim. lapsi sai uudet talvikengät. Äiti ilmoitti, ettei kelpaa. Heillä on kenkiä tarpeeksi. Hän nakkaa turhat roinat roskiin. Vanhat talvikengät, joista on pohja halki ja joissa jalat kastuu, on tuotava takaisin, äiti palauttaa isälle ne uudet ja ehjät (jotka lapsi itse valitsi kaupassa ja joista oli iloinen - hän valitti useammalla tapaamiskerralla että kengät on rikki jne) ja ottaa tilalle lapselle käyttöön nämä rikkinäiset.

Nyt lapsi kuitenkin joutuu kulkemaan puoli viikkoa ehjissä, ennenkuin saamme vaihdettua takaisin.... ja lapsi palaa normaaliolotilaan: kengistä tulee kosteus läpi, koska pohja on halki...

 

Onpas älyttömän kuuloinen tilanne...
Itse olen yksinhuoltaja kolmelle kasvavalle lapselle. Isä maksaa elatukset ajallaan, mutta pieninkin vaateapu tai ostos ilahduttaa sekä minua että lapsia.
Kyllä meillä on hyvät vaatteet lapsilla, ehjät kengät ja kotimaiset toppapuvut, varavaatettakin löytyy, mutta semmoinen "hömppävaate" jää usein äidiltä eli minulta hankkimatta.

En osaa sanoa miksi tämä sinun kertomasi äiti-ihminen käyttäytyy niin. Jo sekin, että ette ole paljon tekemisissä tai juttele asioista, kertoo jotain. Jostakin se kenkä puristaa, sitä äitiäkin..

Meillä on vanhin tyttö saanut joitain isän naisystävän vanhoja vaatteitakin itselleen. Hyväkuntoisia merkkivaatteita, itsekin harrastan kirppiksiä ja huutonettiä aina kun ehdin, joten mikäs sen mukavampaa.

Jää lapsille enemmän rahaa laittaa harrastuksiin ja monipuoliseen, terveelliseen ravintoon.

 

Entä jos miehesi puhuisi ja vaatisi asioita oikealle tolalle. Itsehän et voi muuta kuin ostaa teille nättejä vaatteita viikon lopuiksi.

 

\

Entä jos miehesi puhuisi ja vaatisi asioita oikealle tolalle. Itsehän et voi muuta kuin ostaa teille nättejä vaatteita viikon lopuiksi.

Mies otti kontaktin liittyen rikkinäisiin talvikenkiin tai siis siihen että tilalle tulisi uudet ja ehjät. Vastus oli: emme tarvitse kenkiä... vanhat kengät heti tänne, ylimääräisen roinan (uudet kengät?) hän ilmoitti nakkaavansa roskiin.

Tämän yh:n logiikka on siis jotain niin ainutlaatuista, että tältä palstalta ei ainakaan samoin ajattelevaa löydy?? Hyvä niin.

 

Mies otti kontaktin liittyen rikkinäisiin talvikenkiin tai siis siihen että tilalle tulisi uudet ja ehjät. Vastus oli: emme tarvitse kenkiä... vanhat kengät heti tänne, ylimääräisen roinan (uudet kengät?) hän ilmoitti nakkaavansa roskiin.

Tämän yh:n logiikka on siis jotain niin ainutlaatuista, että tältä palstalta ei ainakaan samoin ajattelevaa löydy?? Hyvä niin.


[/quote]

Johan on että katkeruuttaan purkaa ja lapsen laittaa kärsimään. Tasan ei mene onnen lahjat: kun löytyy isä, joka vapaaehtoisesti ostaa lapselle vaatteita, niin ei kelpaa. Ja päinvastoin.

 

Minä olen sitä mieltä, että lapselta täytyy löytyä sopivan kokoiset ja ehjät (paikatutkin riittää) vaatteet. Minusta tuo on sellainen asia, jota vois käydä vaikka lastenvalvojan luona juttelemassa, että jos te ostatte vaikkapa talvitakin ja talvikengät, että niitä sitten kans käytettäis. Ehkäpä lähiäiti ei noin omituiseksi heittäytyisi, kun pitäisi näitä "tarpeettomien" roskiinnakkaamisia selittää ihan ulkopuoliselle.

Ei muuta kuin voimia teille, lapsen edun puolesta kannattaa taistella.

Lähiäiti itse, joka kyllä taatusti ostaisi etälapsellekin vaatteet, vaikka elatusmaksut jo kertaalleen maksaisi, jos lapsella ei kunnollisia vaatteita ja kenkiä olisi.

 

\

Minä olen sitä mieltä, että lapselta täytyy löytyä sopivan kokoiset ja ehjät (paikatutkin riittää) vaatteet. Minusta tuo on sellainen asia, jota vois käydä vaikka lastenvalvojan luona juttelemassa, että jos te ostatte vaikkapa talvitakin ja talvikengät, että niitä sitten kans käytettäis. Ehkäpä lähiäiti ei noin omituiseksi heittäytyisi, kun pitäisi näitä "tarpeettomien" roskiinnakkaamisia selittää ihan ulkopuoliselle.

Ei muuta kuin voimia teille, lapsen edun puolesta kannattaa taistella.

Lähiäiti itse, joka kyllä taatusti ostaisi etälapsellekin vaatteet, vaikka elatusmaksut jo kertaalleen maksaisi, jos lapsella ei kunnollisia vaatteita ja kenkiä olisi.

Otin yhteyttä lastensuojeluun.
Kerroin puhelimessa, että olen huolissani lapsista... "omistasiko??!" täräytti väliin se täti.
Yritin jatkaa tarinaani. Kerroin, että perheessä on muuten kaikki oikein hyvin (ruoka, puhtaus, kotiintuloajat, koulutyö, hyvä ja kiltti ja kuuliainen käytös, ei fyysistä väkivaltaa, ei alkoholismia), mutta ilmeisesti on lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa ja alistamista.

Lastenvalvoja halusi tietää lasten nimet. Lisäksi hän halusi tietää minun nimeni ja hän halusi, että kun lastenvalvoja ottaa yhteyttä perheeseen (äitiin), hänelle on lupa kertoa kuka ilmoituksen on tehnyt.

Puhelinkeskustelun sisältö, sen tärkein anti minulle ja lastenvalvojan suurin huoli ja tiedon tarve oli tämä: lasten nimet, minun nimeni sekä lupa kertoa se tälle äidille.

Heidän velvollisuus (laki edellyttää) on toki puuttua myös nimettömiin ilmoituksiin, kertoi täti, mutta asia ei etene, sillä toinen osapuoli halua tietää kuka ilmoituksen on tehnyt ja asia jää junnaamaan siihen ja he haluaisivat kertoa perheelle/äidille tämän, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Ja minä yritin vain tiedustella alan ammattilaiselta, onko huoleni turha, onko tässä aihetta laittaa "isoja rattaita" liikkeelle.. En tiedä. En saanut vastausta.

En ennättänyt, enkä sitten halunnutkaan, kertoa yksityiskohtia.

Jos lapsi menee koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille juttelemaan, nämä henkilöt ovat vaitiolovelvollisia, eivätkä saa kertoa edes lapsen vanhemmille, jos lapsi sanoo ettei saa kertoa. Jos minä otan yhteyttä ko. henkilöihin, ja annan lasten nimet, lastenvalvojan mukaan terkkari tai kuraattori ovat velvollisia ensitöikseen ilmoittamaan lasten vanhemmille (äidille siis) että on tullut nimetön tai nimellinen ilmoitus .... eikä keskustelua lapsen kanssa tule, vaan vain ilmoitus äidille. Näin sanoin lastenvalvoja.

Kannattaa siis luottaa viranomaisiin. He ovat aina äidin puolella, vaikka äiti sitten millainen psykopaatti, despootti tai muuten vaan häiriintynyt tai vain tavallisesti katkeroitunut olisi ja kohdistaisi kiusan lapsiinsa vain joka toinen viikonloppu .... Äitiys on pyhää, siihen ei kajota edes kysymällä lastenvalvojalta , että onko aihetta huoleen..

 

No ei kyllä vaikuta ihan terveeltä tuo ap:n harrastama miehensä lasten äidin jahtaus. Itse tiedän paljonkin sisaruksia, joista nuorempi kulkee resuisissa vaatteissa, ja ovat ihan ehjien perheiden lapsia.

Mitä siitä, jos vanhempi lapsi on pyytänyt saada uuden talvitakin joka vuosi, niin haluavat varmasti monet muutkinlapset. Pienemmälle ne monet vanhat voi tuntua uusilta, tai ei vain hoksaa pyytää. En tosiaan tiedä, kun olen itsekin usein katsonut logiikkaa, jossa vanhempi lapsi kulkee aina uusissa ja muodikkaissa vaatteissa, ja nuorempi rääsyissä. Mutta ei nyt sentään ole hirveän tärkeä asia, äideillä on niin paljon muutakin mielen päällä kuin vaatteet. Ehkä ei vain ole tullut ajatelleeksi. Ja kuluneetkin vaatteet käy.

Aivan sairasta soitella lastsensuojeluun ja väittää henkiseksi väkivallaksi. Et taida olla ihan terve lasten kanssa olemaan, tai sun elämä on jo tätä nykyä liian helppoa, että on aikaa toisille ihmisille tehdä kiusaa.

 

\

No ei kyllä vaikuta ihan terveeltä tuo ap:n harrastama miehensä lasten äidin jahtaus. Itse tiedän paljonkin sisaruksia, joista nuorempi kulkee resuisissa vaatteissa, ja ovat ihan ehjien perheiden lapsia.

Mitä siitä, jos vanhempi lapsi on pyytänyt saada uuden talvitakin joka vuosi, niin haluavat varmasti monet muutkinlapset. Pienemmälle ne monet vanhat voi tuntua uusilta, tai ei vain hoksaa pyytää. En tosiaan tiedä, kun olen itsekin usein katsonut logiikkaa, jossa vanhempi lapsi kulkee aina uusissa ja muodikkaissa vaatteissa, ja nuorempi rääsyissä. Mutta ei nyt sentään ole hirveän tärkeä asia, äideillä on niin paljon muutakin mielen päällä kuin vaatteet. Ehkä ei vain ole tullut ajatelleeksi. Ja kuluneetkin vaatteet käy.

Aivan sairasta soitella lastsensuojeluun ja väittää henkiseksi väkivallaksi. Et taida olla ihan terve lasten kanssa olemaan, tai sun elämä on jo tätä nykyä liian helppoa, että on aikaa toisille ihmisille tehdä kiusaa.

Niin, minähän EN jättänyt lastensuojeluilmoitusta. Tein soiton täysin NIMETTÖMÄNÄ.
Tämä on iso paikkakunta. Eivät he osaa "jäljittää" minua, eikä ko. perhettä / lapsia, vaikka kuvailisin heidän ulkonäkönsä. !!


En ole jahtaamassa tätä äitiä tai tätä perhettä. Olen vain huolissani, minusta siellä ei ole kaikki kunnossa ja tuntuu pahalta seurata vierstä eikä voi tehdä mitään. Lasten paha olo näkyy. En ole ainoa joka on samaa mieltä.
En halua vahingoittaa heitä; siksi en sitä ilmoitusta jättänyt, tiedustelin vain että mitä mieltä he ovat, tämmönen tapaus, onko huoleni turha. Sinun mielestäsi on. Me, jotka seuraamme sivusta näitä lapsia, olemme huolissamme.

Vaate-esimerkki on vain jäävuoren huippu.

Minä ajattelen asioista eri tavalla kuin sinä, nimim. vieras .

Minun mielestäni yksi tapa välittää omista lapsistaan on se, että kohtelee lasta asianmukaisesti ja asianmukaista kohtelua on myös asianmukaiset ehjät kunnolliset sopivat vaatteet ja jalkineet. KAIKILLE Lapsille.
Ajattelen sen niin, että jos rahaa on vähän, lapset ainakin saavat. Ajattelen myös niin, että enhän minkään mene risoissa / väärän kokoisissa...

Ja "jospa vanhempi on pyytänyt taas saada uutta vaatetta" ja "nuoremmalle ne vanhat vaatteet ovat uusia"..

Ehkä sinun lapsillasi näin. Ei näillä lapsilla: he eivät koskaan pyydä mitään uutta, äiti ostaa jos ostaa. He eivät ole mukana valitsemassa yhtään mitään. Äiti ostaa ja tuo.

Esikoisen vaatteet ovat varsin kurjassa kunnossa kun siirtyvät nuoremmalle: rikki, kuluneita, korjattuja, paikattuja, väärän kokoisia. Hän ei koe niitä uusina vaatteina, vaan toisen vanhoina ja harmittelee kun ne ovat rikki.

Hän saisi ehjiä, mutta äiti ei huoli niitä. Lapsi kyllä huolisi.
Olen kuullut kun lapsi kertoo pienellä äänellä, miten luokkakaverin vaatteita / kenkiä oli kehuttu koulussa ja sitten: miten hänestäkin olisi kiva, jos joku joskus kehuisi häntäkin... :ashamed:
Ja sitten, se riemu: joku oli nähnyt hänen ehjät kengät, kehunut. Mutta tätä iloa kesti vain vähän aikaa: ehjät kengät laitettiin käyttökieltöön, koska ne oli tulleet isän taholta, lapsi sai käyttää koulussa sisaren vanhoja kenkiä, jotka olivat aivan rikki; reikäiset.

Miksi lapsi ei sano: minä haluan, minä en halua!?!? MIKSI !!

Olet oikeassa vieras, kiitos vinkistä: minulla on hyvä elämä, keskityn siihen. Minulla on omia lapsia, hoidan ja vaatetan heidät.
Minulle on siis ihan sama, miten miehen lapset voivat, miten heitä kohdellaan, onko kotona kaikki hyvin vai liioittelevatko lapset vain asioita... vaikka heistä huokuu ahdistus ja paha olo ja pelko äitiään kohtaan, anna olla, ei ole minun ongelmani, olkoot ja eläkööt miten parhaksi taitavat. Mutta älkää tulko sitten taas huutamaan, miten "äitipuolet " ovat kamalia eivätkä välitä ... !
:headwall: :headwall:

 

\

\

No ei kyllä vaikuta ihan terveeltä tuo ap:n harrastama miehensä lasten äidin jahtaus. Itse tiedän paljonkin sisaruksia, joista nuorempi kulkee resuisissa vaatteissa, ja ovat ihan ehjien perheiden lapsia.

Mitä siitä, jos vanhempi lapsi on pyytänyt saada uuden talvitakin joka vuosi, niin haluavat varmasti monet muutkinlapset. Pienemmälle ne monet vanhat voi tuntua uusilta, tai ei vain hoksaa pyytää. En tosiaan tiedä, kun olen itsekin usein katsonut logiikkaa, jossa vanhempi lapsi kulkee aina uusissa ja muodikkaissa vaatteissa, ja nuorempi rääsyissä. Mutta ei nyt sentään ole hirveän tärkeä asia, äideillä on niin paljon muutakin mielen päällä kuin vaatteet. Ehkä ei vain ole tullut ajatelleeksi. Ja kuluneetkin vaatteet käy.

Aivan sairasta soitella lastsensuojeluun ja väittää henkiseksi väkivallaksi. Et taida olla ihan terve lasten kanssa olemaan, tai sun elämä on jo tätä nykyä liian helppoa, että on aikaa toisille ihmisille tehdä kiusaa.

Niin, minähän EN jättänyt lastensuojeluilmoitusta. Tein soiton täysin NIMETTÖMÄNÄ.
Tämä on iso paikkakunta. Eivät he osaa "jäljittää" minua, eikä ko. perhettä / lapsia, vaikka kuvailisin heidän ulkonäkönsä. !!


En ole jahtaamassa tätä äitiä tai tätä perhettä. Olen vain huolissani, minusta siellä ei ole kaikki kunnossa ja tuntuu pahalta seurata vierstä eikä voi tehdä mitään. Lasten paha olo näkyy. En ole ainoa joka on samaa mieltä.
En halua vahingoittaa heitä; siksi en sitä ilmoitusta jättänyt, tiedustelin vain että mitä mieltä he ovat, tämmönen tapaus, onko huoleni turha. Sinun mielestäsi on. Me, jotka seuraamme sivusta näitä lapsia, olemme huolissamme.

Vaate-esimerkki on vain jäävuoren huippu.

Minä ajattelen asioista eri tavalla kuin sinä, nimim. vieras .

Minun mielestäni yksi tapa välittää omista lapsistaan on se, että kohtelee lasta asianmukaisesti ja asianmukaista kohtelua on myös asianmukaiset ehjät kunnolliset sopivat vaatteet ja jalkineet. KAIKILLE Lapsille.
Ajattelen sen niin, että jos rahaa on vähän, lapset ainakin saavat. Ajattelen myös niin, että enhän minkään mene risoissa / väärän kokoisissa...

Ja "jospa vanhempi on pyytänyt taas saada uutta vaatetta" ja "nuoremmalle ne vanhat vaatteet ovat uusia"..

Ehkä sinun lapsillasi näin. Ei näillä lapsilla: he eivät koskaan pyydä mitään uutta, äiti ostaa jos ostaa. He eivät ole mukana valitsemassa yhtään mitään. Äiti ostaa ja tuo.

Esikoisen vaatteet ovat varsin kurjassa kunnossa kun siirtyvät nuoremmalle: rikki, kuluneita, korjattuja, paikattuja, väärän kokoisia. Hän ei koe niitä uusina vaatteina, vaan toisen vanhoina ja harmittelee kun ne ovat rikki.

Hän saisi ehjiä, mutta äiti ei huoli niitä. Lapsi kyllä huolisi.
Olen kuullut kun lapsi kertoo pienellä äänellä, miten luokkakaverin vaatteita / kenkiä oli kehuttu koulussa ja sitten: miten hänestäkin olisi kiva, jos joku joskus kehuisi häntäkin... :ashamed:
Ja sitten, se riemu: joku oli nähnyt hänen ehjät kengät, kehunut. Mutta tätä iloa kesti vain vähän aikaa: ehjät kengät laitettiin käyttökieltöön, koska ne oli tulleet isän taholta, lapsi sai käyttää koulussa sisaren vanhoja kenkiä, jotka olivat aivan rikki; reikäiset.

Miksi lapsi ei sano: minä haluan, minä en halua!?!? MIKSI !!

Olet oikeassa vieras, kiitos vinkistä: minulla on hyvä elämä, keskityn siihen. Minulla on omia lapsia, hoidan ja vaatetan heidät.
Minulle on siis ihan sama, miten miehen lapset voivat, miten heitä kohdellaan, onko kotona kaikki hyvin vai liioittelevatko lapset vain asioita... vaikka heistä huokuu ahdistus ja paha olo ja pelko äitiään kohtaan, anna olla, ei ole minun ongelmani, olkoot ja eläkööt miten parhaksi taitavat. Mutta älkää tulko sitten taas huutamaan, miten "äitipuolet " ovat kamalia eivätkä välitä ... !
:headwall: :headwall:

Hohhoijaa! Todella taidat itse olla avun tarpeessa. Juurihan kirjoitin, että itse usein kummastelen samaa asiaa, eli sisarusten pukeutumista, kun usein nuorempi lapsi kulkee niin paljon huonommissa vaatteissa, mutta ei sentään tulisi mieleenkään alkaa syyttämään vanhempia henkisestä väkivallasta asian vuoksi.

Meillä on käynyt vähän toisinpäin, että on tehnyt mieli ostaa nuoremmalle uudet, kun olen ajatellut, että jää viimeiseksi lapseksi, ja itsekin nauttii kun lapsi on kaunis ja kauniisti puettu, ja että ei sitten edes voi ostella pieniä vaatteita pitkään aikaan. Eli osin itsekkäistä syistä ostanut vaatteita nuoremmalle. Mutta toki meillä vanhempikin lapsi saa uudet talvivaatteet joka vuosi.

Mutta lopultakaan vaatteet eivät ole maailman tärkein asia. Toisten arvostelulla et varmasti auta noita lapsia.

 

Se on Suomalainen kansansairaus että jotkut on ylpeitä ottamaan vastaan mitään lahjoitettua, vaikka tarve olisi kova. Tiedän että jotkut äidit oikein loukkaantuu jos heille tarjoaa esim. oman lapsen käytettyja hienoja ja hyväkuntoisia vaatteita, saati sitten ostettua. Kai se äiti ajattelee että lapset on nyt hänen vastuullaan eron jälkeen ja on loukkaavaa vaikka oma mies antais jotain lapsen tarpeeseen. Kun hänen pitäis pärjätä sillä elatus tuella.On tosi sääli.. Äidin ylpeys on lapselle hallaa. Ja kylla niillä vaatteilla on väliä, lapset helposti syrjii semmosia jotka on erilaisia ja jotenkin resuisia. Tiedän että se on tosi säälittävää, ja koulussa ja kotona pitäis opettaa että ei ne vaatteet ole niin tärkeitä!

 

\

\

Minä olen sitä mieltä, että lapselta täytyy löytyä sopivan kokoiset ja ehjät (paikatutkin riittää) vaatteet. Minusta tuo on sellainen asia, jota vois käydä vaikka lastenvalvojan luona juttelemassa, että jos te ostatte vaikkapa talvitakin ja talvikengät, että niitä sitten kans käytettäis. Ehkäpä lähiäiti ei noin omituiseksi heittäytyisi, kun pitäisi näitä "tarpeettomien" roskiinnakkaamisia selittää ihan ulkopuoliselle.

Ei muuta kuin voimia teille, lapsen edun puolesta kannattaa taistella.

Lähiäiti itse, joka kyllä taatusti ostaisi etälapsellekin vaatteet, vaikka elatusmaksut jo kertaalleen maksaisi, jos lapsella ei kunnollisia vaatteita ja kenkiä olisi.

Otin yhteyttä lastensuojeluun.
Kerroin puhelimessa, että olen huolissani lapsista... "omistasiko??!" täräytti väliin se täti.
Yritin jatkaa tarinaani. Kerroin, että perheessä on muuten kaikki oikein hyvin (ruoka, puhtaus, kotiintuloajat, koulutyö, hyvä ja kiltti ja kuuliainen käytös, ei fyysistä väkivaltaa, ei alkoholismia), mutta ilmeisesti on lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa ja alistamista.

Lastenvalvoja halusi tietää lasten nimet. Lisäksi hän halusi tietää minun nimeni ja hän halusi, että kun lastenvalvoja ottaa yhteyttä perheeseen (äitiin), hänelle on lupa kertoa kuka ilmoituksen on tehnyt.

Puhelinkeskustelun sisältö, sen tärkein anti minulle ja lastenvalvojan suurin huoli ja tiedon tarve oli tämä: lasten nimet, minun nimeni sekä lupa kertoa se tälle äidille.

Heidän velvollisuus (laki edellyttää) on toki puuttua myös nimettömiin ilmoituksiin, kertoi täti, mutta asia ei etene, sillä toinen osapuoli halua tietää kuka ilmoituksen on tehnyt ja asia jää junnaamaan siihen ja he haluaisivat kertoa perheelle/äidille tämän, jotta asiassa päästään eteenpäin.

Ja minä yritin vain tiedustella alan ammattilaiselta, onko huoleni turha, onko tässä aihetta laittaa "isoja rattaita" liikkeelle.. En tiedä. En saanut vastausta.

En ennättänyt, enkä sitten halunnutkaan, kertoa yksityiskohtia.

Jos lapsi menee koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille juttelemaan, nämä henkilöt ovat vaitiolovelvollisia, eivätkä saa kertoa edes lapsen vanhemmille, jos lapsi sanoo ettei saa kertoa. Jos minä otan yhteyttä ko. henkilöihin, ja annan lasten nimet, lastenvalvojan mukaan terkkari tai kuraattori ovat velvollisia ensitöikseen ilmoittamaan lasten vanhemmille (äidille siis) että on tullut nimetön tai nimellinen ilmoitus .... eikä keskustelua lapsen kanssa tule, vaan vain ilmoitus äidille. Näin sanoin lastenvalvoja.

Kannattaa siis luottaa viranomaisiin. He ovat aina äidin puolella, vaikka äiti sitten millainen psykopaatti, despootti tai muuten vaan häiriintynyt tai vain tavallisesti katkeroitunut olisi ja kohdistaisi kiusan lapsiinsa vain joka toinen viikonloppu .... Äitiys on pyhää, siihen ei kajota edes kysymällä lastenvalvojalta , että onko aihetta huoleen..

Lastenvalvojan ei todellakaan tarvitse kertoa äidille kuka ilmoituksen on tehnyt. Ymmärsin kuitenkin, ettet ilmoitusta tehnyt. Mutta halusin puuttua tuohon. Jos lastenvalvoja on sanonut jotain muuta on hän ollut väärässä. Ikävää kyllä monella paikkakunnalla sosiaalityöntekijät tekevät juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, ei niin kuin pitäisi. Aina pitää ottaa huomioon kaikki ilmoitukset. Ja jos apua tarvitaan, pitäisi osata kuunnella. Sitähän sulle ei suotu.
Oletko miettinyt, että soittaisit toisen paikkakunnan sosiaalityöntekijälle ja kertoisit hänelle. Siis kysyisit neuvoja. Voi olla, että sieltä voisi apuja tullakkin. Sanoisit vielä, ettet päässyt yhteisymmärykseen oman paikkakuntasi sosiaaliviranomaisen kanssa. Yleensä kuitenkin lastenvalvojat ajattelevat lasten etua, ei äidin tai isän. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Lasten äiti kuullostaa omituiselta, mutta sen enempää en uskalla ottaa kantaa. Kuitenkin jokaisella asialla on kaksi puolta. Niinkuin kolikossakin. Jokainen kertoo oman tarinansa eri tavalla ja voi olla, että äiti näkee asiat eri kantilta. Kummastuttaa vaan miksei äidin kanssa voi keskustella. Siis miksei hän suostu keskustelemaan lapsista ollenkaan.

Vielä pikku lisäys. Mua ärsyttää suunnattomasti yleistykset minkä joku oli täällä heittänyt "Kerrankin kun on isä joka ostaisi lapselleen vaatteita". Argh. Jotain niin raivostuttavaa. Jos jossain perheissä ollaan katkeria lapsien isille, pitääkö asia yleistää, niinkuin kaikki isät olisivat samanmoisia??
Vaikka mun lapseni isä ei ole koskaan ollut lapsensa kanssa missään tekemisissä, omasta tahdostaan, en ole silti katkera siitä, ettei hän ole ostamassa talvitakkia ja sukkaa ja paitaa. Koittaisitte päästä katkeruudestanne, edes lastenne takia. Tämä viimeinen komentti ei siis ollut ap:lle vaan jollekkin toiselle samassa ketjussa.