5 kiloisen synnyttäneet

Miten teillä synnytys meni? Kauanko kesti? Miten synnytystä autettiin, vai autettiinko mitenkään? Kertokaa kokemuksianne!

Itse synnytin esikoispojan 4900g ja 54cm. Supistukset alkoivat kaksi vrk ennen synnytystä ja valvoin kaksi yötä niiden takia. Lääkitys ei auttanut. Synnytys itsessään meni hyvin, epiduraalin takia lähes kivuton. Synnytys kesti 8h 7min, josta ponnistusta oli 1h 7min. Ponnistusvaihe tod. raskas! tuntui kuin seinää olisi puskenut. Koko arvio 2vkoa ennen synnytystä oli n. 3600g!! Synnytin rv 41. Selkävaivat alkoivat synnytyksen jälkeen ja jatkuvat edelleen...Jostakin luin, että epiduraali voi aiheuttaa myöhemmin selittämättömiä selkävaivoja(?). Muuten kaikki hyvin ja ihanan pojan mieheni kanssa saimme! =)
Lapsemme ei ollut "sokerivauva" muuten... ilmeisesti geeneistä johtuvaa, kun miehen suvussa isoja vauvoja.

 

Hei!!
Minä myös viisikiloisen pojan synnytin, synnytys, etenkin ponnistus oli aivan kamala, kammo jäi!! Vaikka ponnistus kesti vain 15minuuttia(oli jo kolmas vauvani) Joten voin vain kuvitella mitä olet kokenut!
Kätilö oli kyllä onneksi tosi ihana.

 

Jaa, en tiedä mitä tuohon vastaisi;
-95 poika 5100g, synnytys 7t, ei repeämiä ei kipulääkettä.
-99 poika 5300g, synnytys 2t 15min, ei repeämiä ei kipulääkettä
:headwall: :headwall: :headwall:
Ei ollut oma valintani olla ilman kipulääkettä, pyysin mutta en saanut.

 

Hei "kohtalotoverit"!
Voi kun ihana kuulla teistä muistakin n.5kg synnyttäneistä ja vieläpä ylikin sen! Itse koen jotenkin olevani niin ulkopuolinen keskustellessa äitien kanssa, jotka synnyttäneet "normaali/standardi" kokoisen lapsen eli n.3500g. Kukaan ei tunnut ymmärtävän eikä keltään saa sympatiaa/arvostusta, kun niin ison vauvan synnyttänyt. En sitä nyt niin erityisemmin kerjääkään...mutta kun joku valittaa, että on ottanut lujille alle 3,5kg synnytys. Niin voivatkohan edes kuvitella miltä tuntuu puskea maailmaan ensimmäistä lasta, joka lähemmäs 5kg, kun minäkin olen pieni ja laiha ihminen niin täysi ihme, että se yleensä minusta tuli ulos! Saati miten se on mahtunut sisälläni olemaan?! Neuvolassa olen asiasta puhunut, koska olen ollut tavallaan masentunut/katkera kun niin ison lapsen "jouduin" synnyttämään, vaikka itse ehdottomasti halusin synnyttää lapseni. En olllut koko raskausaikana leikkausta edes ajatellut ellei tilanne olisi jostain syystä sitä vaatinut, mutta täysi yllätys oli, että lapseni 4900g, kun kokoarvio tosin n.2vkoa ennen synnytystä ultrassa n.3600g!
En ole järkyttynyt, eikä jäänyt mitään kammoa, koska synnytinhän lähes kivuttomasti. Ainut on vain, että kärsin vieläkin lapsi nyt 1v ja 6kk selkäsäryistä joita minulla ei aikaisemmin ole ollut. Olen kai "kovan onnen" lapsi, kun minun täytyy aina saada kaikki raskaimman kautta...synnytyskin piti olla niin raskas, niin raskas...mutta rakas poikamme palkitsi uurastukseni, hän lieventää ja parantaa katkeruuttani, jota koen vieläkin vähän maailmaa kohtaan ja ammattihenkilökuntaa, kun päästettiin vkon yliaikaiseksi...olisihan se varmasti pienempi ollut jos olisi käynnistetty, eikä olisi niin julmasti tarvinnut rehkiä. Mainittakoon vielä, että myös palautumiseni kesti useita päiviä, kun toiset jo kotia lähtivät kävelin vielä laitoksen käytävillä selkä kumarassa kuin vanha mummo lastani lykäten "kaukalossa", kun selkä ei ottanut noustakseen ja kantaakseen suorassa. Kukaan ei tiennyt mistä johtui. Itse oli melko kauhuissani...tällaiseksikö jään...mikä minua vaivaa... kaikki vain, että kyllä se siitä. No tämä minun tarinani. Helpotti puhua täälläkin asiasta. Kiitos kun jaksoitte lukea. Tsemppiä kaikille! :heart:

 

Itse synnytin "vain" nelikiloisen lapsen , mutta noista selkäsäryistä kärsin kyllä pitkään, vaikka jumppasin ja kävin hierojalla, ei mitään tulosta! Vasta napropaatti auttoi kipuihini, sinne jäivät.. Kannattaa kokeilla jos et ole vielä kokeilut.

 

Synnytin elokuussa -04 4600 g painoisen vauvan. Koon arviointi lopetettiin jo viikkoa ennen laskettua aikaa, jolloin arvio oli 3900g. Meni kaksi viikkoa yli...vihdoin synnytys käynnistettiin ja kamalaa oli. Lapsi oli pitkä (56 cm) ja niin ylhäällä että ponnistusvaihe kesti kolme tuntia. Sairaalan papereissa valehdellaan tosin että 1 h 30 min.
Tosi traumaattinen kokemus . Kylmäkiskoinen kätilö ei auttanut asiaa.
Mielestäni kätilön olisi pitänyt hommata minut leikkaussaliin. Imukuppiakin jouduin itse pyytämään.
:/ Tokko uskallan enää uudesta vauvasta edes haaveilla.

Eli kiteytettynä: sektiota pitäisi tarjota helpommin. Vaikka se maksaakin yhteiskunnalle enemmän kuin alatiesynnytys.

 

oma poika oli syntyessään 3400g. Jokaisen synnyttäneen luulis tietävän et se on joka tapausessa rankka koettelemus onko se nyt sitte 4 tai 5 kiloa ja varsinkin kun tämä synnytys ei todellakaan mennyt täysin kivuitta niinkuin omasi. Kaikki naiset ovat eri mallisia ja kaikilla on erilainen kipukynnys joten jollekin 2 kiloisen synnytys voi olla paljon " hankalampi" kuin vaikka 4 kiloisen äidille. Itse en odota seuraavasta yhtään helpompaa koska tämä synnytys meni samalla lailla kuin omalla äidillä aikoinaan ja hällä ei oo seuraavat muutunu mitenkään.

 

Minun lapseni oli 4400g syntyessään ja painoarvio oli 3800g. Synnytys oli rankka, jäi päästä kiinni ja kaiken lisäksi oli käsi poskella. En ehtinyt saada kivunlievitystäkään. Päänympärys oli muuten yli 38cm ja nyrkki vielä päälle. Mutta IHANA lapsi tuli ja oli heti niin helppo käsitellä, jäntevä ja jämäkkä. Jos ollisin tiennyt lapsen oikean koon, olisin harkinnut sektion pyytämistä.

 

Kiitos kaikille vastanneille ja lisää vain muidenkin kertomuksia vielä kaipailen...
Anteeksi jos olen pahoittanut jonkun mielen se ei todellakaan ole ollut tarkoitus! Luettuani uudelleen tekstini niistä tosin valitettavasti saa sen kuvan, että vähättelisin pienempiä vauvoja synnyttäneitä :\|
Anteeksi ei ole ollut tarkoitus! En osaa vain valita sanavalintojani niin oikein tämän jo lievittämään päin olevan katkeruuteni keskeltä :flower:
niin paljon olen kuitenkin jo piristynyt, että seuraavaa tohdin ajatella! ja kiitos vastaajalle tästä napropaatti-asiasta aion kokeilla!
meniköhän nimi oikein? :/
Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille! =)

 

\

Miten teillä synnytys meni? Kauanko kesti? Miten synnytystä autettiin, vai autettiinko mitenkään? Kertokaa kokemuksianne!

Itse synnytin esikoispojan 4900g ja 54cm. Supistukset alkoivat kaksi vrk ennen synnytystä ja valvoin kaksi yötä niiden takia. Lääkitys ei auttanut. Synnytys itsessään meni hyvin, epiduraalin takia lähes kivuton. Synnytys kesti 8h 7min, josta ponnistusta oli 1h 7min. Ponnistusvaihe tod. raskas! tuntui kuin seinää olisi puskenut. Koko arvio 2vkoa ennen synnytystä oli n. 3600g!! Synnytin rv 41. Selkävaivat alkoivat synnytyksen jälkeen ja jatkuvat edelleen...Jostakin luin, että epiduraali voi aiheuttaa myöhemmin selittämättömiä selkävaivoja(?). Muuten kaikki hyvin ja ihanan pojan mieheni kanssa saimme! =)
Lapsemme ei ollut "sokerivauva" muuten... ilmeisesti geeneistä johtuvaa, kun miehen suvussa isoja vauvoja.

kuulostaa ihan minulta. neiti oli 4900 ja 56,5cm. synnytys meni hyvin, väliliha leikattiin ja hyvin mahtui. epiduraalin sain/uskalsin ottaa vasta lopussa. ponnistus ei tehnyt kipeetä sen ansiosta. kesti 1h ja 15min ja oli fyysisesti rankka suoritus - hiki virtas vaan. oli siinä punnertamista. ei jäänyt traumoja -mielyttävä kokemus kaikessa kamaluudessaankin. paikat ihan ok,haava parani. Kävellessä joku liitoskohta teki kipeetä, mut meni ohi. mullakaan ei ollut sokerivauva vaan muuten vaan iso. synnytin myös viikolla 41 ja veikattiin siitä 3 viikkoa taaksepäin et 3900g. onneks synty eikä olis kyllä annettu mennä enää yli enemmän. neiti on nyt 8kk ja 77cm ja 11kg ja risat ja vauhti on kova ja hymy herkässä.

 

Moi,

Olen pienikokoinen naisihminen ja synnyttänyt kolme yli nelikiloista vauvaa. (4 050 gr, 4780 ja 4670) viimeinen käynnistettiin, sillä olin aivan valtavan kokoinen ja painoarvio oli kaksi viikkoa ennen 4 ja 1/2 kg. Yksikään synnytys ei ole ollut helppo,ja toipuminen kestää kaauuuaan. Toisaalta lapset oat olleet helppoja käsitellä, se on se hyvä puoli.

Mitään kauheita traumoja ei ole kuitenkaan jäänyt, vaikkei synnytykset nyt varsinaisia elämän tähtihetkiä ole ollutkaan...

Mites teillä isoja synnyttäneillä on imetys sujunut? Minun kolmikuiseni syö kuin hevonen, nälkä on koko ajan, ja raukkaparka ei osaa imeä pullosta. Onneksi saa pikkuhiljaa ruveta antamaan kiinteitä, sillä välillä on kyllä niin tyhjiin imetty olo, kun lapsi syö edelleen lähes tunnin välein läpi vuorokauden...

 

Meillä ainakin imetys lähti käyntiin hyvin heti syntymän jälkeen, kun vauva itse hoksasi hamuta ennenkuin edes tajusin "tyrkyttää" =)
Tosi oli meilläkin, että imettää sai ja tiuhaan alusta asti. Vaatiiko iso vauva enemmän ja tiuhemmin ruokaa, jaa-a? Ainakin meillä siltä tuntui..maitoa minuta ainakin tuli hyvin jos se ei sitten ollut niin tuhtia. n.2kk-3kk iässä meillä tuli vauva painokäyrään notkahdus. Ihmettelinkin, kun vauva niin itkuinen...luulin vain, että maitoa piisaa, mutta onneksi painotarkastus herätti miettimään maidon tuloa. Lisäsinkin huomattavasti nestettä ruokavaliooni ja söin muutenkin enemmän ja tiheämpään ja näin asia korjaantui. Vauva tyytyväisempi = maitoa täytyi tulla enemmän. 4kk iässä aloitin soseiden totuttelun perunalla ym. ja rintamaitoa pelkästään lapseni sai n8kk ikään jolloin vasta otin tuttelin varalta siihen mukaan turvaamaan maidon riittävän saannin. Tosin siis imetän vieläkin ja lapseni 1v 6kk, kohta puoliin aloitan vieroittamisen. Helppoa ei tule olemaan, kovasti syö vielä öisinkin. Päivisin ei nyt niin enää leikeiltään ehdi ja syö muuten normaalia kotiruokaa hyvin ettei tarvitsekaan. Joskus hakee "lohtua" (?) ja etenkin öisin vieressä nukkuessa tulee kainaloon tuhisemaan ja kikki suuhun siinä samassa =)

 

ON totta että toisilla voi 3kiloisen synnytys voi olla pahempi kuin toisilla viisikiloisen pyöräyttäminen. Eroa on mielestäni kuitenkin koska viisikiloinen on massunkin kohdalta aikalailla pulleampi kuin pienemmät kaverinsa.. eli itse säikähdin kun luulin että pahin on ohi kun vauvan pää on ulkona. Tämä vauveli juuttui kuitenkin vielä hartioistaan ja sitten masustaan.
ensimäinen lapseni painoi 3kiloa toinen 4kiloa, joka on ollut helpoin ja kolmas sitten jo viisi kiloa..neljättä en taida uskaltaa tehdä.Välilihanleikkausta ei voitu tehdä koska saksille ei ollut tilaa.

 

:attn: