4v6kk tytön käytös

  • Viestiketjun aloittaja Järki lähtee
  • Ensimmäinen viesti
Järki lähtee
Tuntuu että järki lähtee kohta tuon tytön kanssa. Itkee joka välissä, aivan mitättömistä asioista ja raivoaa. Olen ihan neuvoton. Ei usko puhetta, ei millään. Mulla menee sitten hermot ja huudan ja raivoan.
Ihan tahallaan koettelee mun hermoja. En tiedä mitä tämä oikein nyt on, ei hän kesällä vielä tuollainen ollut.
Onhan tässä nyt varmaan vähän mustasukkaisuutta sisartakin kohtaan, sisko on 1-vuotias. Tuntuu että aikaisemmin kun sisko ei vielä osannut liikkua ja muutenkin oli vielä pieni vauva, hän ei niinkään ollut mustis. Nyt kun sisko on kaikessa mukana, mustasukkaisuutta esiintyy jatkuvasti.
Olen yrittänyt antaa huomiota, mutta kun ei aina jaksa. Olen päivät lasten kanssa ja tuntuu kyllä että ollaan syvällä pimeässä tunnelissa, jonka päässä ei valoa juuri näy. Tunnen että olen epäonnistunut kasvatustyössäni ja äitinä täysin. Mikä tuota tyttöä vaivaa? On muutenkin erittäin lyhytpinnainen ja kärsimätön, heti jos joku ei onnistu alkaa kova itku. Se on rasittavaa.
Huomiotahan hän hakee koko ajan. Koko ajan muutenkin pitää isoa meteliä, siis vaikka ei itkisikään. Leikkii isoäänisesti, ja joka välissä höpöttää äiti kato, äiti kato, äiti kato. Tuntuu että pitäs olla silmät selässäkin että koko ajan pystyisi kummatkin lapset huomioimaan.
En enää tiedä mitä teen tuon riiviön kanssa...
Itku tuppaa olemaan itselläkin kurkussa jo...

Tämä on sekavaa tekstiä mutta yrittäkää saada selvää. Eikö muuten tuossa iässä pitäisi jo uhman hellittää?

 
Daadeli
Minä myös puhkun ja puhisen, mutta eskarilaisen pojan takia. Itki ja raivosi tuolla sängyssä äsken kun annoin iltasuukon ensin pikkuveljelle ja siskolle ja hänelle viimeisenä!!! Hallelujaa kun ottaa joskus koville kun vanhimmalle pojalle pitäisi antaa viisi kertaa enemmän huomiota ja hellyydenosoituksia, että hän uskoo, että häntä rakastetaan yhtä paljon kuin kahta pienempää. Ja joskus hän kiljuu, että häntä pitäisi rakastaa eniten. Tuttuja nuo tunteet, että tuntuu epäonnistuneensa kasvattajana. Kyselit, että eikö uhman pitäisi jo hellittää. Se taitaa olla kyllä persoonastakin kiinni. Pojallani on välillä seesteisempiä aikoja ja taas vähän hankalmpia, tuo tahto on niin julmetun kova!!! Hän on aivan valloittava persoona toisaalta, mutta myös väsyttävä, kuulosti tutulta tuo huomion hakuisuus. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Toivottavasti sinulla on ystäviä joiden kanssa voit purkaa kurjia tilanteita, se aina auttaa hieman. Voimia sinulle jaksamiseen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.10.2005 klo 21:19 Järki lähtee kirjoitti:
Tuntuu että järki lähtee kohta tuon tytön kanssa. Itkee joka välissä, aivan mitättömistä asioista ja raivoaa. Olen ihan neuvoton. Ei usko puhetta, ei millään. Mulla menee sitten hermot ja huudan ja raivoan.
Ihan tahallaan koettelee mun hermoja. En tiedä mitä tämä oikein nyt on, ei hän kesällä vielä tuollainen ollut.
Onhan tässä nyt varmaan vähän mustasukkaisuutta sisartakin kohtaan, sisko on 1-vuotias. Tuntuu että aikaisemmin kun sisko ei vielä osannut liikkua ja muutenkin oli vielä pieni vauva, hän ei niinkään ollut mustis. Nyt kun sisko on kaikessa mukana, mustasukkaisuutta esiintyy jatkuvasti.
Olen yrittänyt antaa huomiota, mutta kun ei aina jaksa. Olen päivät lasten kanssa ja tuntuu kyllä että ollaan syvällä pimeässä tunnelissa, jonka päässä ei valoa juuri näy. Tunnen että olen epäonnistunut kasvatustyössäni ja äitinä täysin. Mikä tuota tyttöä vaivaa? On muutenkin erittäin lyhytpinnainen ja kärsimätön, heti jos joku ei onnistu alkaa kova itku. Se on rasittavaa.
Huomiotahan hän hakee koko ajan. Koko ajan muutenkin pitää isoa meteliä, siis vaikka ei itkisikään. Leikkii isoäänisesti, ja joka välissä höpöttää äiti kato, äiti kato, äiti kato. Tuntuu että pitäs olla silmät selässäkin että koko ajan pystyisi kummatkin lapset huomioimaan.
En enää tiedä mitä teen tuon riiviön kanssa...
Itku tuppaa olemaan itselläkin kurkussa jo...

Tämä on sekavaa tekstiä mutta yrittäkää saada selvää. Eikö muuten tuossa iässä pitäisi jo uhman hellittää?
Meillä kanssa aikalailla samat sävelet. Meillä 4,5 vuotias poika ja 1,5 vuotias tyttö. Niin minäkin kuvittelin että uhma olisi ohi 4-vuotiaana, mutta meilläkin kesällä alkoi tuo sama kuvailemasi käytös. Jopa alko kiusaamaan pienempiä, jota ei aikasemmin ole tehnyt. Mustis oli silloin kun tyttö täytti 6kk.

Täällä oli aikaisemmin keskustelu 4-vuotiaiden uhmasta ja huomasin pojalla samat elkeet. Eli 4-vee uhma on täyttä totta. Nyt olen ottanut vain sen taktiikan että en huomaa huonoa käytöstä ja kehun hyvästä käytöksestä. Yritän huomioida vain poikaa vähän enemmän. Välistä jos ei tottele niin laitan arestiin 4 minuutiksi ja jos sekään ei tehoa tai on ollut erityisen tuhma niin meidän yhteiseen harrastukseen poika ei pääse mukaan ja sehän on paha paikka.

Mutta eiköhän
 
...jäi vielä vähän kesken....

...mutta eiköhän tuo mene tuosta ohi kuten nuo muutkin uhmat. Ja vielähän on edessä vaikka mitä kausia. Ne on vain rohkeasti käytävä läpi, ehkä siitä tulevaisuudessa on jotain hyötyä. Näin mä ajattelen vaik koville välillä ottaakin.

 
meillä on kans uhmakas 4v6kk tyttö. välillä hän on niin ihana auttaa ja leikkii siskon kanssa. mutta sit kun kiukku tulee yleensä ku ei saa tahtoaan läpi. itkee ja huutaa paiskoo ovia.pahimassa tapauksessa sisko saa osansa.
 
kukkaflower
Meillä kuusivuotiaan kanssa lyhytpinnaisuutta on ilmennyt aina viime aikoihin saakka. Isänsä on myös tunnetusti lyhytpinnainen, mitään ei kestä sanoa vastaan kun releet palaa. Onneksi olen minä kärsivällisempää sorttia. Nytten kun osaa jo hillitä itseään, on paljon helpompaa ja osaa kertoa, mikä harmittaa :hug:

 
Vieraana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.10.2005 klo 21:19 Järki lähtee kirjoitti:
Olen yrittänyt antaa huomiota, mutta kun ei aina jaksa. Olen päivät lasten kanssa ja tuntuu kyllä että ollaan syvällä pimeässä tunnelissa, jonka päässä ei valoa juuri näy. Tunnen että olen epäonnistunut kasvatustyössäni ja äitinä täysin. Mikä tuota tyttöä vaivaa? On muutenkin erittäin lyhytpinnainen ja kärsimätön, heti jos joku ei onnistu alkaa kova itku. Se on rasittavaa.
Huomiotahan hän hakee koko ajan. Koko ajan muutenkin pitää isoa meteliä, siis vaikka ei itkisikään. Leikkii isoäänisesti, ja joka välissä höpöttää äiti kato, äiti kato, äiti kato. Tuntuu että pitäs olla silmät selässäkin että koko ajan pystyisi kummatkin lapset huomioimaan.
En enää tiedä mitä teen tuon riiviön kanssa...
Itku tuppaa olemaan itselläkin kurkussa jo...
Heipsan!
Teksti aivan kuin minun suustani, meillä tyttö 4v2kk ja poika 1v 1kk, elämä yhtä -vettiä välillä. Ei auta muu kuin yrittää kestää, toivon että menee ohi. Käämit kyllä palaa ja minäkin sorrun raivoamiseen mitä tietysti ei pitäisi tehdä. Meteli on kotona välillä korviahuumaava....Ja kyllä välillä itku pääsee. :'(
 

Yhteistyössä