4v ja pippelileikit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitä tehdä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitä tehdä

Vieras
Auttakaapas viisaammat... Meillä on pojat 4v ja 2v. Isompi on jo pidempään leikkinyt "pippelileikkejä" ja tämä on ihan ok, ollaan vaan ohejistettu, että pelkästään omassa rauhassa, silloin kun on yksin, voi niitä leikkiä.

Nyt viime aikoina 4v on tehnyt sitä, että oikein pyytää pikkuveljen mukaansa ja menevät omaan huoneeseensa, ovi kiinni. Kun sitten menen katsomaan mitä puuhailevat, isoveli leikkii vehkeillään ja pikkuveli puuhailee jotain omia leikkejään. Joka kerta olen kerrannut, että pippleillä leikitään vain omassa rauhassa, silloin ei pikkuveljeä pyydetä mukaan. Tämä ei nyt jostain syystä mene tuolle isommalle jakeluun... Tänään kävi taas sama juttu ja tällä kertaa jo ärähdin pojalle ja uhkasin seuraavasta kerrasta laittaa jäähylle. Joo, oli vähän muista syistä hermo kireällä ja menin hermostumaan, vaikka ei olisi saanut.

Mutta, miten siis olisi järkevää toimia tässä tilanteessa? Olla kuin ei huomaisi poikien touhuja vai joka kerta puuttua? Ja miten, millä sanoilla selittää tuota asiaa??
 
Sanot että leikkii vain illalla omassa huoneessa. Kai hänellä on oma huone ? Eikä saa pyytää veljeä mukaan koska pippelillä leikitään ihan yksin ! Tai sitten hankit yhden vauvan lisään ja selität lisääntymisestä ja kerrot että vain aikuiset saa leikkiä yhdessä niitä leikkejä. Ei sisarukset tai lapset.
 
Meillä samanikäiset muksut ja pippi-leikki alkaa jo hiljalleen unohtua. Välillä ärsytti suunnattomasti kun kaikki jutut pyöri pippeli-pippeli-jutuissa. Kaipa se kuuluu ikään.
 
kyse on pojan hyväksynnän etsimisestä omaan ruumiiseen, sisäinen maailma eli tunteet etsivät yhteyttä ruumiseen, itsensä hyväksymistä poikana johon kuuluu jokaisen ruumiinosan hyväksyminen, arvostaminen ja kunnioittaminen. nyt tärkeintä on tiedostaa ja ymmärtää, että pojan tunteet ajavat häntä tuohon leikkiin, jos ne ulkopuolelta torjutaan, niin poika kieltää oikeuden näihin tunteisiin itseltään ja kieltää ne. siitä seuraa vakavia ongelmia myöhemmin elämässä, sillä aikuisena nuo kielletyt tunteet saattavat heijastua ko.iässä oleviin poikiin ja syntyykin silloin halu elää ne kieltämänsä tunteet toisen ruumiin kautta. miten sitten toimia? on kehuttava ja annettava hyväksyntä ulkopuolelta kaikelle pojan toiminnalle, mutta ei pidä mennä mukaan tietenkään leikkiin. mitä poika etsii on rakkaus, parasta siis olisi alkaa tehdä jotain muuta yhdessä lapsen kanssa. sanallinen ohjaus voi olla tyyliin, , mutta tehtäisiinkö yhdessä jotai hauskempaa ja viedään lapsi pelin tai leikin pariin... onnellisuus tulee yhdessäolosta ja syrjäyttää mielihyvän tavoittelun, jos yhdessäoloa ei ole tai se on riittämätöntä, niin mielihyvän etsintä alkaa ja nopeasti pippelileikit tulevat takaisin. kehitystason mukaan on kerrottava sitten totta kai oikeat sanat lapselle ja juuri se, että voimme kunnioittaa toisiamme ja jättää tekemättä sellaista toisten nähden. kehoittaisin olemaan varovainen siinä, että lapselle sanotaan, voit tehdä sitä yksin omassa sängyssä... siinä voi syntyä hylätyksi tulemisen tunne, lapsi ei välttämättä ymmärrä miksi äidin ja isän seura ei ole sallittua kun hän tekee sitä yksin sängyssään, syntyy mielihyvän korostuminen, lapsi korvaa puuttuvan vanhempien rakkauden pippelileikeillään... on siis hyvin tärkeää miten sanat asetetaan, vaikka itsensä koskettelu on normaalia lapsen kehityksessä, ei meidän tarvitse kannustaa siihen pientä lasta, jonka ymmärrys ei ole kehittynyt. lapsi on edelleen vain äidin ja isän jatke, erityminen ei ole valmis, joten isän ja äidin kanssa asioiden jakaminen on oppimisen ja onnen pohja. hylätyksi tulemisen tunne syntyy kaikesta missä ei voi olla läsnä vanhempiensa kanssa, vaikka se tuottaisikin mielihyvää.
 
[QUOTE="yks vaan";25735890]kyse on pojan hyväksynnän etsimisestä omaan ruumiiseen, sisäinen maailma eli tunteet etsivät yhteyttä ruumiseen, itsensä hyväksymistä poikana johon kuuluu jokaisen ruumiinosan hyväksyminen, arvostaminen ja kunnioittaminen. nyt tärkeintä on tiedostaa ja ymmärtää, että pojan tunteet ajavat häntä tuohon leikkiin, jos ne ulkopuolelta torjutaan, niin poika kieltää oikeuden näihin tunteisiin itseltään ja kieltää ne. siitä seuraa vakavia ongelmia myöhemmin elämässä, sillä aikuisena nuo kielletyt tunteet saattavat heijastua ko.iässä oleviin poikiin ja syntyykin silloin halu elää ne kieltämänsä tunteet toisen ruumiin kautta. miten sitten toimia? on kehuttava ja annettava hyväksyntä ulkopuolelta kaikelle pojan toiminnalle, mutta ei pidä mennä mukaan tietenkään leikkiin. mitä poika etsii on rakkaus, parasta siis olisi alkaa tehdä jotain muuta yhdessä lapsen kanssa. sanallinen ohjaus voi olla tyyliin, , mutta tehtäisiinkö yhdessä jotai hauskempaa ja viedään lapsi pelin tai leikin pariin... onnellisuus tulee yhdessäolosta ja syrjäyttää mielihyvän tavoittelun, jos yhdessäoloa ei ole tai se on riittämätöntä, niin mielihyvän etsintä alkaa ja nopeasti pippelileikit tulevat takaisin. kehitystason mukaan on kerrottava sitten totta kai oikeat sanat lapselle ja juuri se, että voimme kunnioittaa toisiamme ja jättää tekemättä sellaista toisten nähden. kehoittaisin olemaan varovainen siinä, että lapselle sanotaan, voit tehdä sitä yksin omassa sängyssä... siinä voi syntyä hylätyksi tulemisen tunne, lapsi ei välttämättä ymmärrä miksi äidin ja isän seura ei ole sallittua kun hän tekee sitä yksin sängyssään, syntyy mielihyvän korostuminen, lapsi korvaa puuttuvan vanhempien rakkauden pippelileikeillään... on siis hyvin tärkeää miten sanat asetetaan, vaikka itsensä koskettelu on normaalia lapsen kehityksessä, ei meidän tarvitse kannustaa siihen pientä lasta, jonka ymmärrys ei ole kehittynyt. lapsi on edelleen vain äidin ja isän jatke, erityminen ei ole valmis, joten isän ja äidin kanssa asioiden jakaminen on oppimisen ja onnen pohja. hylätyksi tulemisen tunne syntyy kaikesta missä ei voi olla läsnä vanhempiensa kanssa, vaikka se tuottaisikin mielihyvää.[/QUOTE]

Sori muttei tota jaksa lukee loppuun saakka. Opettele kirjoitusmerkit ja jäsentely hei...
 

Yhteistyössä