Meillä ihan sama kysymys pohdinnan alla. Esikoinen on pikkasen vajaa neljä, kun vauva syntyy syksyllä. On ollut vuoden ihanalla pph:lla, jossa viihtyy hyvin ja on kaivannut kavereita myös loman aikana. Ensimmäistä kertaa on alkanut kysellä kavereidwn perään. Katsoo aina ennen uloslähtöä ikkunasta näkyykö puistossa kavereita ja kauhea kiire tulee, jos siellä on muita lapsia, muttei huvittaiso mennä, jos ei ole. Meidän lapsi on huono keksimään kotona tekemistä, ei ole koskaan lwikkinyt itsekseen, ulkona viihtyy paremmin kuin sisällä. Meidän lähipuistoissa ei näy enäö tuon ikäisiä, taitavat kaikki olla hoidossa. Joten mä luulen, että meille paras ratkaisu on olla osa-aikaisesti hoidossa, koska joka päivä monta tuntia yksin tai 1-2-vuotiaiden kanssa puistossa leikkiminen tai kotona "mulla ei oo ketään kaveria", "mulla ei oo mitään tekemistä" vinkuminen ei ole hyvä ratkaisu. Jollei olisi ollut jo hoidossa tai olisi vaikka vuodenkin nuorempi, en veisi hoitoon, kun vauva syntyy. Sitä paitsi, jos näyttää siltä, että esikoinen on kateellinen vauvan ja äidin kahdenkeskisistä päivistä tai alkaa vastustamaan hoitoon menoa, aina on mahdollisuus vaihtaa systeemiä myöhemminkin!