Ollaan käyty muskarissa, kerhoissa ja muissa ja poika alkaa mahdottoman shown kun täytyy jäädä yksin. Ahdistaa. Pojankin puolesta kurja olo kun tiedän, että pitemmän päälle hänellä olisi hauskaa esim.muskarissa. Roikkuu mussa ja huutaa, ettei halua jäädä. Nyt hain pojalle puolipäiväpaikkaa pv.kodista, mut luin rivien välistä, että paikkaa ei saa, ellei ole pakottava tarve esim.mä lähen töihin tms. Olin ajatellut olla kotona sinne asti kun nuorin on 3v eli vielä 2,5v. Mut jos todella poika olis vielä 2,5v mun kans kotona ja eskariin kun olis aika mennä niin siitä vasta ongelma tulisikin. Nyt sit päätin aloittaa työt ja olisin osittaisella hoitovapaalla. Ihan sen takia vaan, että saan pojalle hoitopaikan tuon mussa roikkumisen auttamiseksi ja muutenkin pääsisi tutustumaan toisiin lapsiin/aikuisiin. Puoli vuotta olen vielä kotona ja sit poika on 4v ja tyttö 1v1kk ja molemmat menee hoitoon. Onko "väärin" aloittaa työt vaan sen takia, että poika pääsee hoitoon? Itellä hieman paha mieli, mut pakko mikä pakko, jos meinaa pojan saada jollain lailla irtaantumaan minusta. Kotonakaan ei halua juurikaan yksin leikkiä vaan mun kanssa. Sama juttu kun kävin työpaikalla(päiväkodissa) pomon juttusilla ja siinä pomon huoneen vieressä oli leikkihuone niin eipä poika mennyt sinne vaan oli siellä missä minäkin. Veti kyl kädestä, että tulisin mukaan. Eiks 3,5-4v jo täytyis pystyä olla jo jonkin aikaa erossa äidistä..? Vaikeeta...
4v hoitoon kun ei jää minnekään yksin
- Viestiketjun aloittaja mamma-73
- Ensimmäinen viesti
Poika taitaa olla mustasukkainen ja mikäli vielä erotat hänet päiväkodilla, pahaa pelkään ettei tilanne ainakaan helpotu. Kuinka paljon vietät hänen kanssaan aikaa kahden? Kieltämättä kuulostaa nurinkuriselta ajatus mennä töihin ja laittaa tyttö kovin pienenä hoitoon vain siksi että isoveli irtaantuu äidistä..
Mitä jos hän menisi srk-kerhoon?
Varmaan on rasittavaa mutta kuulostaa että hakee äidin huomiota. :hug:
Mitä jos hän menisi srk-kerhoon?
Varmaan on rasittavaa mutta kuulostaa että hakee äidin huomiota. :hug:
hmm... itse tuossa tilanteessa odottaisin hetkisen ja antaisin tilanteen muuttua omalla painollaan. Esim. oma hoitolapseni oli 4-vuotiaana niin arka ja hiljainen ettei suostunut edes srk:n kerhoon jäämään (äiti oli tuolloin kotona vauvan kanssa). 5-vuotiaana meni jo reippaasti kerhoon ja sitten seuraavana vuonna eskariin. Kaikkialle jääminen on pitkään ollut vaikeata (ekalle luokalle mennessäkin itki ekoina päivinä kun kouluun jäi), mutta nyt 8-vuotiaana on erittäin reipas ja sosiaalinen ja oikea esiintyjätyyppi! eli kyllä se tilanne siitä vielä voi muuttua. Itse en ainakaan tuon takia menisi todellakaan töihin. Voihan tuo olla vaan mustasukkaisuuttakin, kun kerran on kotona vielä aika pieni pikkusisko. Kyllä siellä harratsuksissa ehtii myöhemminkin vielä pitää hauskaa ilman äitiä.
Leikin ja olen ulkona pojan kanssa mielestäni ihan riittävästi. Mut ei äidinkään mun mielestä täydy koko aikaa olla leikissä mukana vaan itsenäiseenkin leikkimiseen on pystyttävä. Nyt kun olen miettinyt tuota asiaa niin taidan kumminkin päätyä hoitoonviemiseen molempien osalta. En mä sitä niin pahana näe kun kyllä moni vie pienempänäkin hoitoon. Mulla on kumminkin vielä sellainen mahdollisuus, että olen vuoden töissä ja voin palata vielä vuodeksi kotiin kunnes tyttö on sen 3v. Sittenpähän on kokemusta sekä kotiäitinä olemisesta että työelämästä. Srk:n kerhot ja muut vastaavat on siitä "huonoja", että niihin ei tavallaan pääse kiinni kun ovat niin harvoin. Sama kun tuo muskari ja liikuntakoulu. Näköjään mun poika tarttee sellaisen täsmällisen hoidon, joka on useammin kun kerran viikossa.
Vanhin pokani on nyt 9v. vilekäkin on vaikea kohdata uusia ihmisiä/yllättäviä tilanteita. Pikkuveli 4v. onkin toista maata kaikki onnistuu paljon helpommin. Mielestäni on jokaisen oma valinta mihin lapsen vie hoitoon tai kerhoon ym., kunhan siellä on turvallinen ja osaava aikuinen, joka tietää riittävästi juuri sinun lapsestasi ,vastassa . Kun vanhempi poika meni seurakunnan kerhoon (2kert./vko) siellä ohjaaja nappasi pojan kainaloon ja sanoi et äiti voi lähteä. Hyvin meni kunnes ohjaaja vaihtui ,hän leimasi lapseni huonosti käyttäytyväksi kun ei suostunut jäämään heti "oudon" ihmisen kanssa, eikä tehnyt elettäkään auttaakseen. Kerho loppui siihen. Eskariin tottuminen vei kaksi viikkoa siihen saaka oli perhepäivähoidossa jossa oli sopivan pieni ryhmä. Eskarissakin hän pääsi välillä pienryhmään jolla oli oma ohjaaja. Nyt koulussa on turvanamme ihana erityisopettaja joka on aina saatavilla ja hyväksyy lapsen sellaisena kun on. Juuri tässä juttelin pojalleni kuinka haluaisin et hän saisi positiivisia kokemuksia elämäänsä menemällä rohkeasti uusiin juttuihin. Nytkin olis päässy koulujen välisiin kisoihin kun oli luokkansa paras pituustypyssä, mut ei uskaltanu mennä, arvaa harmittiko. Vaikeinta mielestäni on erottaa mikä on kannustamista ja mikä pakottamista. Kuitenkin tällaiset takiaiset tarvii sitä kynnyksien yli tuuppaamista. Toivottavasti löydät ne juuri sinun lastasi ymmärtävät aikuiset kodin ulkopuolelta jotka tekevät yhteistyötä sinun kanssasi. Joka paikassa ei riitä ymmärrystä aroille takertujille. Voimia saa aina kun huomaa että jossain asiassa on edistytty vaikka vain "kanan"askel kerrallaan. 
Oonkohan mä ainoo joka on sitä mieltä et vie vaan poika hotoon, niin ja se tyttö myös tietenki. Mullakin on "takiainen" joka on ollu kolme vuotta äidin kanssa kaikkialla, kotona, muskarissa, jumpassa jne. Nyt vein monen äidin rohkasemana pojan srk:n kerhoon. Alkuun jäi itkemään ja vieläkin sanoo ettei haluu lähtee, mut kun tulee pois niin sanoo et oli kivaa. Mun mielestä ton ikäinen tarvii jo ikäistään seuraa ilman äitiä. Onhan se äidillekin raskasta olla vaan toisen "palvelija" (avaan sateenvarjon :saint: ). Mä luulen, vaikka kokemusta ei vielä ookaan, et se jääminen on aina vaan vaikeempaa mitä isommaks on vaan äidin helmoissa.
Miili: kiitos kannustuksesta. Joo, mä uskon kans, että hoidon aloittaminen ei tule helpottumaan yhtään mitä vanhemmaksi poika tulee ja en halua, että poika menee suoraan eskariin, ettei ole ollut ollenkaan hoidossa ennen sitä. En usko, että hoidosta mitään haittaa on. Tyttö tosin on silloin vasta 1v1kk, mut hänen kanssa tuskin tulee ongelmia paitsi mammalle, joka ei haluaisi millään viedä hoitoon(eli siis mä). Mut olen ainakin sen vuoden töissä ja sitten voin palata takaisin hoitovapaalle ja olla sinne asti kunnes tyttö on 3v.
Meidän neljä vanhinta on menneet suoraan kotihoidosta eskariin, eikä kenelläkään ole ollut mitään ongelmia eskarin aloituksessa. Seurakunnan kerhossa kyllä kävivät jossain vaiheessa ennen eskaria.Alkuperäinen kirjoittaja Miili:
Mutta alkuperäiseen asiaan..ehkä lapsesi tarvitsee vielä aikaa rohkaistuakseen. Meillä useampi lapsista on ollut neljävuotiaana vielä melko ujo, mutta jo viisivuotiaana paljon rohkeampi jäämään kerhoihin tai leikkimään kavereiden kanssa yksin.
Mä tekisin niin että ahkerasti vaan srk kerhoon ja kavereille leikkimään ilman äitiä. Mä äen veisi sen takia tarhaan. Ja varsinkin kun on viel pikkusiskokin niin pieni. Mutta jokainen taplaa tyylillään. Mulla itellä lähes sama tilanne, paitsi että poika 5 ja tyttö 2. Poika käy srk kerhossa. käyny jo 2 v. Aina ujo ollut, mutta nyt 5 v pelkää tuttujakin asioita. Eli se liittyy mun mielestä nyt tähän pojan ikään. Tarha alkaa tammikuussa. eli silloin kerkeää olla puoli vuotta ennen kuin eskari alkaa. Mielestäni ihan riittävästi. Tänäänkin meni kerhoon itkulla ja puoliväkisin. Mutta tiedän että sitä juuri poikani tarvitsee. äitistkin voi olla välillä erossa .äiti ei hylkää. Voimia.
Mutta tiedän että sitä juuri poikani tarvitsee. äitistkin voi olla välillä erossa .äiti ei hylkää. Voimia.mulla on aikalailla sama ongelma.just tänään mentiin pojan kans kerhoon (3,5v).istuin siellä vähän aikaa ja kun ehdotin että lähtisin käymään pihalla et poika jäis hetkeksi yksin kerhoon ilman äitiä,niin ei ei onnistunut.itku siinä tuli ja sit päätettiin pojan kanssa lähteä kotiin ja jättää koko kerho homma väliin.en ymmärrä muita lapsia että miten niin helposti jäävät sinne leikkimään.omaa kun ei saa millään jätettyä ilman äitiä.nyt sitten olen etsinyt töitä, vaikka tarkoitus oli olla kotona siihen saakka että nuorimmainen poika täyttää sen kolme.(nyt kohta 2v).itest tuntuu että se tekis hyvää just tälle kolmevuotiaalle.oppisi sosiaalisemmaksi.tuntuu tietty pahalta että äiti on niin julma että jos ei poika jää kerhoon niin sitten joutuu hoitoon 5xviikossa.mikä sitten olis hyvä ja mikä ei...todella vaikeaa.toivottavasti sinä teet oikean ratkaisun teitä ajatellen..
Eikö siellä kerhossa ja muualla pitäisi olla vanhempien kanssa yhteistyötä tekeviä aikuisia???Meillä ainakin kerroin pojan arkuudesta etukäteen niin kerhotäti tuli ovelle vastaan otti pojan ja pyöritti käsistä "tuulimyllyä". Rohkeutta on äideiltä lähteä ajoissa pois, kyllä oma lapsi osaa vedättää jos siihen saa tilaisuuden. Sovimme vetäjän kanssa et soittaa jos homma ei onnistu. kerho alkoi sujua kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, kunnes tilalle tuli uusi kerhotäti joka oli "kädetön", siihen loppui meidän kerhot. Toisaalta lapset on kaikki persoonia, hyväksytään ne vähän hitaammin lämpiävätkin.Ei kaikki osaa sitä "kyynerpäätaktiikkaa" pois alta minä tulen nyt.(hyvä niin) . Antaa lasten olla lapsia mielestäni tätä sosiaalistamista hoetaan liikaa ,jokainen tavallaan ja kaikki aikanaan! Tsemppiä kaikille Äideille.!
marahu: täällä kun ei "saa" jättää itkevää lasta muskariin tai liikkariin kun ei ole ohjaajalla resursseja olla sitten yhden itkevän/rimpuilevan lapsen kanssa. Siksi osittain tuo päiväkoti olisikin siinä mielessä parempi kun sinne voi sitten jättää itkenäväkin(mitä tosin en toivo). Tiedän myös, että vanhemman on hyvä lähteä pian pois ja lapsi kyllä rauhoittuu. Niin, kuten sanoit, että jokainen tavallaan ja tuo päiväkoti taitaa olla meille kumminkin paras juttu.
Joo on totta että päiväkodissa on enemmän resursseja rauhoitella se itkevä lapsi kun sellaisissa paikoissa jossa on vain yksi ohjaaja, ohjaajia on monenlaisia , niinkuin mekin saimme kokea kaksi täysin erilaista saman kerhonkauden aikana. Meillä kun se ensimmäinen kynnys ylitettiin että poika jäi yksin johonkin ajattelin et no niin nythän tää sujuu, poika täyttää nyt 10v ja edelleen on vaikeuksia mennä uusiin juttuihin.Toisilla voi toki olla niin et kun ekan kerran itkee ne "jäämis itkut" ,ei sitä itkua sitten uusissa paikoissa tulekaan. Meillä 4v poika on vaihtamassa yksityisestä perhepäivähoidosta päiväkotiin, kaipaa jo ikäistään seuraa ja kyselee kavereita. Käy temppukoulussa ja seurk.kerhossa jää ilman itkuja reippaasti. (veljekset hieman erilaisia)
Aluksi oli tarkoitus olla pph:ssa eskari ikään asti mutta se kaverin kaipuu ja ypph:n hintojen huima nousu nopeutti päätöstä hakea päiväkotiin. Onko muilla kokemuksia Ypph:sta ja tietoa hinnoista,sen tiedän että voivat määrätä hintansa itse. Taitaa olla se päiväkoti meidänkin juttu.
Aluksi oli tarkoitus olla pph:ssa eskari ikään asti mutta se kaverin kaipuu ja ypph:n hintojen huima nousu nopeutti päätöstä hakea päiväkotiin. Onko muilla kokemuksia Ypph:sta ja tietoa hinnoista,sen tiedän että voivat määrätä hintansa itse. Taitaa olla se päiväkoti meidänkin juttu.