4v ei suostu verikokeeseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Aiemmin ei piikkikammoa. Nyt 4v neuvolassa hieman arasteli, sain puhuttua ja suostuteltua. Hoitajalla meni hermot ja haki toisen (ei malttanu oottaa). Siinä oli kunnon "tekemisen meininki", kun väkisellä tää toinen otti kii jne. Myös tää omahoitaja oikeen voimalla iski piikin. Siitä jäänyt traumat. Joka kerta ku mennään tk, lapsi hädissäään, että eihän piikitetä.

Eilen käytiin influenssaa kokeilee, ei onnistunut. Sai sit suihkeella, mutta seki oli rimpuilun takana.

No nyt sit pitäs verikoe saada. Väkisillä pitäminen ei onnistu, voimaa niin paljon että ei saa suoneen tähättyä sitä ja otettua. Eikä lahjonta tms.auta. Kammo vaan kasvaa hällä.

Kysynkin, voiko lääkäri määrätä pienen annoksen rauhoittavaa tätä varten? Vai miten helvetissä näistä piikkikammoista selviää?
 
Puhu ja leiki lapsen kanssa koe läpi. Kerro kokeesta vaikka nuken tai nallen avulla ja pistäkää leikisti sitä. Jos piikki pelottaa ihan hirveästi, käykää toimenpide muuten läpi, mutta ilman sitä pistämistä. Apteekista saa Emla-puudutetta, jonka voi laittaa tuntia ennen pistoa. Huonona puolena Emlassa on, että suonet voivat mennä vähän piiloon. Mutta se vie pistämisen kivun.
Älä jännitä itse. Lapsi vaistoaa sen ja hermostuu lisää.
 
Ennakointi, puhe, emla. Ei pidä narrata ettei satu jos otetaan ilman emlaa. Ja silloinkin voi vähä tuntua. Kerrot miten tärkeää on pitää käsi paikallaan.
Hetken tullessa nopea toiminta, heti asiaan. Jälkikäteen isot kiitokset.
Kerrot miten tärkeetä on saada kokeet otettua.
 
Meillä ei 4v jantterit päätä piikeistään. Kun tarve on se pistetään, kiukutteli tahi ei.
Pointti on se, että tavallisen rokotuspiikin tai vastaavan ruiskeen anto kyllä onnistuu helposti väkisin pitelemällä, kun se ei ole niin millintarkkaa mihin se piikki osuu eikä se toimitus montaa sekuntia vie. Lapsi esim. vaan laitetaan poikittain polville makaamaan mahalleen, otetaan tukeva ote lapsen alaselästä ja reisistä ja piikki sisään.

Verikoe on vaikeampi kun se otetaan kädestä ja kyynärtaive ei saisi kauheasti liikkua. Tosin kyllä se verikokeen ottaminen väkisin on meillä onnistunut vähän isommaltakin lapselta. Tekniikka on ollut se, että on laitettu lapsi laverille makaamaan, painettu omalla ylävartalolla lapsen rintaa alaspäin, otettu toisella kädellä kiinni lapsen yhdestä ranteesta ja toisella kädellä toisesta ranteesta ja pakotettu lapsen käsivarret sivulle suoriksi niin, että ne osoittavat vastakkaisiin suuntiin. Sitten verikokeen ottaja on toisella kädellä pitänyt lapsen kyynärtaipeen vierestä kiinni ja toisella kädellä piikittänyt.

Ennakkoon piikityksistä kannattaa puhua mahdollisimman vähän. Sitten kun tilanne on kohdilla, niin hoidetaan se nopeasti alta pois eikä jäädä neuvottelemaan. Vatvominen vaan pahentaa asioita ja lietsoo pelkoa lapsessa.
 
Meillä ei 4v jantterit päätä piikeistään. Kun tarve on se pistetään, kiukutteli tahi ei.
No vähän samoilla linjoilla, että on vain juttuja, mitkä on pakko tehdä, halusi tai ei.
Mutta itsellänikin on kokemusta sellaista ylistressaantuneesta neuvolatädistä, joka omalla hösellyksellään ja kiirehtimisellään sai lapsen ihan paniikkiin siitä, mitä tulee tapahtumaan. Eli tilanteita on monenlaisia.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Kerro lapselle miten tärkeästä asiasta on kyse, kun verikoe otetaan. Kokeilkaa emla puudutusvoidetta ensin kotona (reilu kerros, kelmu päälle ja vähintään 30min) ja lapsi voi tökkiä esim. kynällä puudutettua kohtaa huomatakseen voiteen vaikutuksen. Myös jään palalla voi puuduttaa pienen alueen.
Lahjonta ja yltiömäiset kehut käyttöön.

Myös totuus mahdollisesta kivusta pitää kertoa, mutta voit luvata lohduttaa ja pitää sylissä toimenpiteen ajan. Lapsen pitää pystyä luottamaan siihen, että sinä olet turvana ja pysyt rauhallisena. Sinä et panikoi, ärsyynny tai muuten uhoa, jos lapsi pelkää ja tarvitsee aikaa rauhoittuakseen ennen verikoetta.

Pyydä pelkopotilaisiin perehtynyttä hoitajaa ottamaan verikokeen. Löytyy varmasti, koska aikuisiakin on, jotka pyörtyvät tai panikoivat piikin nähdessään.

Nyt on myös korkea aika korjata vahinko, jonka hoitajat ovat aiheuttaneet. Siihen tarvitaan hoitaja, joka osaa tehdä lasten kanssa yhteistyötä ja ottaa huomioon pelon. Jos pelkoa ei saada hälvennettyä, joudutte stressaamaan jokaista pistosta sekä taistelemaan kasvavan lapsen kanssa. Myöhemmin saattaa tärkeät hoidot jäädä tekemättä pelon vuoksi ja kostautuu aikuisiällä.

Tämä on verrattavissa hammaslääkäri pelkoon. Lapsena saatetaan pakottaa, nukuttua ymv. Aikuisena vältetään, kärsitään ja jätetään hoitamatta, koska esim. nukutus maksaa kohtalaisen paljon.
 
Kannattaa mennä toiseen rauhalliseen labraan ottamaan näyte ja selittää näytteenottajalle, että on kammoinen lapsi. Emla ja puhe siihen vielä avuksi, miellä tosin jätettiin toinen kyynärpää laittamatta, siltä varalta, että emla hävittää suonet piiloon.

Hätäilystä ei ole kuin haittaa. Meillä toisen kanssa oli ongelmallinen hammaslääkärikäynti, kun piti mennä hammaslääkärin kiireisen tahtiin ja sen jälkeen lapsi ei ollut yhteistyökykyinen. Jos olisi viitsinyt käyttää muutaman minuutin alkuun siihen, että olisi näyttänyt mitä sinne suuhun laitetaan ja kertonut mitä niillä tehdään, niin olisi säästynyt kokonaisuudessaan paljon aikaa, kun lapsi olisi antanut laittaa ne vehkeet suuhun ongelmitta.
 
Väkisin tekeminen saattaa kyllä kostautua kammona, joka kestää aikuisuuteen.

Omille lapsille toimii etukäteisvalmistautuminen. Eli kerrotaan ja selitetään huolellisesti asia etukäteen. Kehuminen ja rohkaiseminen ja palkitseminen käyttöön (y)

Onko oikeasti välttämätön verikoe? Meiltä otettiin neljävuotiaalta verikoe allergioiden takia ja toki jouduin pitämään erittäin tiukasti kiinni, ettei alkanut rimpuilla väärässä kohtaa. Mutta traumaa ei jäänyt onneksi, oli osaavat tyyppi ottamassa niin kävi näppärästi.
 
Eihän neljä vuotiaalta kysellä tällaisessa tilanteessa, että suostuuko hän vai ei. Toki on fiksua yrittää välttää minkäänlaisen kammon muodostuminen, mutta pitäisihän se tehdä lapselle aika selväksi, että nyt ei ole edessä tilanne, jossa hän voi valita otetaanko verikoe vai ei.
 
Väkisin tekeminen saattaa kyllä kostautua kammona, joka kestää aikuisuuteen.

Omille lapsille toimii etukäteisvalmistautuminen. Eli kerrotaan ja selitetään huolellisesti asia etukäteen. Kehuminen ja rohkaiseminen ja palkitseminen käyttöön (y)

Onko oikeasti välttämätön verikoe? Meiltä otettiin neljävuotiaalta verikoe allergioiden takia ja toki jouduin pitämään erittäin tiukasti kiinni, ettei alkanut rimpuilla väärässä kohtaa. Mutta traumaa ei jäänyt onneksi, oli osaavat tyyppi ottamassa niin kävi näppärästi.
Yleensä se kyllä vaan lietsoo pelkoa, jos lapsen kanssa puhutaan piikityksestä etukäteen eikä lapsella silloin välttämättä moneen päivään ole ajatuksissa paljon muu kuin se piikitys.

Sen puoleen vaikka lapsi ei etukäteen sanoisi pelkäävänsä, niin paniikki voi silti iskeä, kun ollaan piikityspaikalla ja sitten joutuu pakottamaan.
 
Sehän on se tämän päivän ideologia lastenkasvatuksessa, että loputtomiin vaan keskustellaan ja maanitellaan, vaikkei olisi mitään merkkiä siitä, että lapsi siitä ottaisi opikseen tai edes ymmärtäisi mitä hänelle puhutaan.

Kaikenlainen pakottaminen ja vastaava on aivan kamalaa ja traumaattista eikä sitä haluta käyttää joko omasta tahdosta tai siksi, että pelätään lasuja ja lastensuojelua.

Lopputulemana lapsi tottuu siihen, että valta perheessä on hänellä eikä vanhemmilla, eli hän on valtataistelun voittaja.
 
No oma lapsi on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan ja nyt vielä sellainen kausi, että vieraita ihmisiä ujostelee. Esikoinen taas on ihan toista maata...

Ja tämän nuoremman kanssa toimii erittäin hyvin se, että esimerkiksi ennen silmälääkärikäyntiä ja hammaslääkäriä selostin tarkasti mitä siellä tulee tapahtumaan ja mitä hänen pitää siellä tehdä. Koska omasta lapsestani tiedän, että hän ei ole kovinkaan joustava ja saattaa tehdä hommasta todella hankalaa, jos on epävarma jossain tilanteessa. Toista lasta ei tarvitse valmistella, hän on todella paljon rohkeampi uusissakin tilanteissa ja mukautuu helposti muutoksiin.

Omat lapset on kyllä saatu rokotettua ja tutkittua, vaikka olenkin etukäteen kertonut että mennään piikille tms. Kyse ei ole siitä, että lapsi voisi päättää asiasta, vaikka en järjestäkään ikäviä juttuja yllätyksenä.
 
No oma lapsi on epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan ja nyt vielä sellainen kausi, että vieraita ihmisiä ujostelee. Esikoinen taas on ihan toista maata...

Ja tämän nuoremman kanssa toimii erittäin hyvin se, että esimerkiksi ennen silmälääkärikäyntiä ja hammaslääkäriä selostin tarkasti mitä siellä tulee tapahtumaan ja mitä hänen pitää siellä tehdä. Koska omasta lapsestani tiedän, että hän ei ole kovinkaan joustava ja saattaa tehdä hommasta todella hankalaa, jos on epävarma jossain tilanteessa. Toista lasta ei tarvitse valmistella, hän on todella paljon rohkeampi uusissakin tilanteissa ja mukautuu helposti muutoksiin.

Omat lapset on kyllä saatu rokotettua ja tutkittua, vaikka olenkin etukäteen kertonut että mennään piikille tms. Kyse ei ole siitä, että lapsi voisi päättää asiasta, vaikka en järjestäkään ikäviä juttuja yllätyksenä.
Hyvin sanottu. Aika monella on vielä se sellainen nelkytlukulainen asenne, että "lapsille pitää näyttää, kuka käskee". Näin kasvatetaan niitä perisuomalaisia, umpimielisiä mököttäjiä.
 
Hyvin sanottu. Aika monella on vielä se sellainen nelkytlukulainen asenne, että "lapsille pitää näyttää, kuka käskee". Näin kasvatetaan niitä perisuomalaisia, umpimielisiä mököttäjiä.
Esim. Ranskassa kasvatetaan 2010-luvullakin just niin, että aikuinen on auktoriteetti ja aikuisen käskyjä totellaan. Enkä nyt menisi väittämään, että ranskalaiset ovat jotain umpimielisiä mököttäjiä.
 
Näitä aikuisia näkee hammaslääkärissä ja labran odotustiloissa, joita on lapsena pidetty kiinni ja näytetty kuka määrää.

Voisi vanhemmat nähdä hieman pidemmälle asioita, eikä elää hetkessä.
Eikö olisi helpompi käyttää aikaa rohkaisuun, joka kantaa läpi elämän, kuin olla pomo ja aiheuttaa ehkä loppuiän pelon terveyden hoitoa kohtaan.
 
Näitä aikuisia näkee hammaslääkärissä ja labran odotustiloissa, joita on lapsena pidetty kiinni ja näytetty kuka määrää.

Voisi vanhemmat nähdä hieman pidemmälle asioita, eikä elää hetkessä.
Eikö olisi helpompi käyttää aikaa rohkaisuun, joka kantaa läpi elämän, kuin olla pomo ja aiheuttaa ehkä loppuiän pelon terveyden hoitoa kohtaan.
Vielä 90-luvulla oli ihan normaalia, että vanhemmat päättivät perheessä ja ne vaihtoehdot jotka lapselle annettiin olivat "tottelet tai itket ja tottelet". Ja ihan normaaleiksi ovat 90-luvun ja sitä edeltävien vuosikymmenten lapsetkin kasvaneet, tai itse asiassa juuri sen takia on kasvettu normaaleiksi. Ei ole piikkipelkoja kuin hyvin pienellä osalla ja jos piikkipelko on, niin sen syyt harvemmin ovat selkeästi osoitettavissa.

Tämä sekoilu missä totteleminen on lapselle todellisuudessa aina vapaaehtoista on tullut yleiseksi vasta 2000-luvun mittaan. Se on turvatonta lapselle, kun vanhempi ei päätä asioita lapsen puolesta ja ihan fyysisestikin vaarallista jos esim. rokotukset jäävät antamatta ja verikokeet ottamatta kun lapsi sanoo niille ei.
 
Esim. Ranskassa kasvatetaan 2010-luvullakin just niin, että aikuinen on auktoriteetti ja aikuisen käskyjä totellaan. Enkä nyt menisi väittämään, että ranskalaiset ovat jotain umpimielisiä mököttäjiä.
On ihan eri asia vaatia hyvää käytöstä ja rangaista tuhmuuksista, kun se, että ei huomioida lapsen tunteita ja kunnioiteta niitä. Se että lapsi pelkää, ei ole mikään rangaistava teko.

Ei kukaan aikuisellekaan sano vaikeissa tilanteissa, että nyt suu kiinni ja lopetat sen valituksen.
 
On ihan eri asia vaatia hyvää käytöstä ja rangaista tuhmuuksista, kun se, että ei huomioida lapsen tunteita ja kunnioiteta niitä. Se että lapsi pelkää, ei ole mikään rangaistava teko.

Eipä.

Mutta aikuisella on halutessaan oikeus kieltäytyä hoidosta. Pitäisikö lapsellakin olla?
Ei kukaan aikuisellekaan sano vaikeissa tilanteissa, että nyt suu kiinni ja lopetat sen valituksen.
 
No kannattaisko vaikka kotona leikkiä lääkäri juttuja ja tehdä siitä hauskaa ja samalla kertoa lapselle ymmärrettävästi miksi on tärkeää että rokotukset ja verikokeet hoidetaan.
Tuo se on kummallista että lapset huumataan hammaslääkärille ja verikokeisiin. Sairasta.
Kaikenlaisia esilääkiyyksiä ja rauhoittavia.
Ei anoallekkaan ole tarvinnut vaikka pelkoa on ollut. Leikin avulla ja sillä että lapsi ei märää otetaanko rokote,verikokeet tai tutkitaanko hampaat.
 
No ei tietenkään nelivuotias ole kykenevä päättämään terveyteensä vaikuttavista seikoista. Mutta ei se, että vielä ei ole ymmärryskyvyltään täysivaltainen oikeuta sitä, että tätä ihmistä saisi kohdella kuin kapista piskiä.

Eivät aikuisetkaan tunnu olevan kykeneviä päättämään. Tai ainakaan päättämään oikein. Usein mukavuudenhalu voittaa ja viis terveydestä.
 

Yhteistyössä