Heipä,
En oikein koskaan ennätä tänne kirjoittamaan ja sitten kun yritän, niin häviää viestit johonkin. ?? Ehdin kuitenkin välillä vilkuilla viestejä ja jotenkin lohduttaa, että muitakin yli 44-vuotiaita samanmoisia löytyy.
Eli itselläkin 3 vee lapsukainen ja ensin vuonna sitten tulee se 45-v. täyteen. Niin ne vuoret vierii - huh mitä vauhtia. Luomusti tuli tämä eka ja raskautuneena olen ollut useasti sitä ennen ja jälkeenkin mutta valitettavasti ovat kaikki mennet kesken (ennen rv 10:tä). Mitään ei ole tutkittu, nyt varsinkin sanovat vaan, että se kuuluu tähän ikään. Riski km.lle on niin suuri, jotain 50-75% kuulemma. Paljon! En ole niitä jäänyt liikaa suremaan vaan olen yrittänyt positiivisena katsoa tulevaisuuteen ja onhan meillä tämä yksi ihana lapsi olemassa jo. Kuitenkin kovasti toivoisin hänelle vielä seuraa - vaikkei ihan leikkikaveria nyt tullutkaan ikäerosta johtuen. Ajattelen sitä, kun me olemme jo vanhoja (jos kaikki menee hyvin ja olemme vielä kaikki olemassa hamassa tulevaisuudessa), niin lapsella olisi edes joku 'turva', sisarus.
Niin, pienen paikkakuntamme gynegologi aina vaan iloisena kannustaa yrittämään jos kerran pää kestää. Kroppa kuulema kyllä.
Kyllähän tämä ikä jo välillä mietityttää - tai ei niinkään nyt vaan juuri se tulevaisuus. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että elämäänsä ei kenenkään pitäisi tuhlata liikaan vatvomiseen ja miettimiseen ja pelkäämiseen vaan pitää uskaltaa elää; kukin niin kuin tahtoo. Lain puitteissa siis tietenkin.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja kuumeillaan vaan, me ketkä haluamme. Minulla on oikeastikin tällä hetkellä kuumetta, syysflunssa.
:wave: