42v äiti ja toista lasta miten jaksaisi

Hei,
olen 42v ja pian 4v pojan äiti.
Olemme miettineet jos yrittäisimme saada toista lasta, mutta mietityttää jaksanko rankkaa vauvavaihetta. Poika on ihana ja olisi mukava jos hänellä olisi sisarus. Omassa kädessämme tämä asia ei ole, lapsia ei todellakaan hankita! Kerrotteko miten olette jaksaneet yli 40v äidit toisen tai usemman lapsen kanssa?
 
...mennä tuonne 40+ so what-kuumeilijoiden puolelle http://kaksplus.fi/keskustelu/t1091269. Heidän kanssaan varmaan saa hyviä keskusteluita aikaiseksi. Mielestäni ikä ei ole este olen itse 41 v ja enkä pidä ajatusta tulla raskaaksi aivan mahdottomana. Uskon, että me yli 4-kymppiset olemme paremmassa kunnossa kuin omat vanhempamme olivat samanikäisinä.
 
Mulla on nyt tyttö 4kk ja poika 3,5v. Itse olen 42 en ole kokenut tätä vauva-aikaa kovin raskaaksi, vaikka olen käytännössä yksin viiden lapsen ja kahden ison koiran kanssa (ukkeli siis asuu omassa osoitteessaan). Ja tämän sitten totesin lievässä kuumeessa viikon sairastamisen jälkeen =)
 
Minulla on 7 vkoinen tyttövauva, tyttö 2 v 5 kk ja poika 5 v. En ole kokenut vauva-aikaa muuten raskaaksi, imetyksellä menty kahden ekan kanssa vauvantahtisesti, molempia imetin yli 1-vuotiaiksi. Tämä kolmas oli niin pieni syntyessään, että tarvitsi lypsää maitoa pulloon ja imettää. Raskasta oli vain tuo laitosaika kun viikon ajan piti vauvaa herätellä n. 2,5 tunnin välein syömään, kun lähtöpainoa oli vain reilut 2 kg, piti herätellä syömään ja syöttää unista lasta. Kotona jonkin aikaa ollessamme, ei enää tarvinnu herätellä syömään, alkoi itse herätä syömään ja pian siirryimmekin sitten imetykseen vain öisin. Nyt nukkuu n. 5-6 tuntiakin yöllä ja herää sitten syömään. Ensin heräili n. 3 tunnin välein.

Olen 41-vuotias ja hoitanut lapset kotona ja jatkan edelleen. Sain ekan lapseni 36-v, toisen 39-v ja kolmannen 41-v ja olen onnellinen että tämän ikäisenä vielä sain lapsia. Ikä ei ole este. Onhan sitä joskus väsynyt, mutta niin on nuoremmatkin. Yöheräilyjä ei meillä ole juurikaan ollut, paitsi sairastellessa. Imetykset ovat sujuneet niin, että syöttävälit ovat melkein aina nukkuneet öisinkin.

Vauva-aika on niin lyhyt, yritän nauttia siitä nyt täysillä, koska tämä tulee olemaan viimeinen. Kolmessa alla kouluikäisessä kyllä riittää työtä ja antavat paljon elämään iloa. :heart:
 
Eiköhän se riipu niin ihmisestä ja siitä vauvasta.
Mä en jaksais jos vauva olis semmonen ku esikoinen oli aikoinaan (12v sitte).Mutta jos taas olis semmonen ku kuopus joka täyttää sunnuntaina 9v ni jaksaisin kyllä varsin mainiosti sen vauva ajan.
Mutta sitten taa isompina ovat juuri päinvastaiset kuin vauvana. Pienempi saoo vastaan joka ikisestä asiasta nykysin ja on tehny niin siitä asti kun on oppinu yulipäätään vastaan panemaan...
 
Itsellä vähän samanlainen tilanne. Kuumetta on, mutta ikä aiheuttaa paineita. 40 v, kohta 41v. Nyt asioita miettii vähän eri tavalla kuin aiemmin. Eli lasten ikäeroksi tulisi meillä noin 10v. Pelottaa oikeasti.
 
Meillä oli edellisen ja vauvan ikäero 11v ja itse olin nelikymppinen. Hyvin jaksoi, joten älä yhtään pelkää life. Mulla oli muitakin isompia lapsia ja lapsenlikkaa riitti niin että hyvä kun itse kerkesin vaippoja vaihdella.
Silloinen 14v poikakin oli niin innostunut ja hurmaava. Olevinaan jo iso ja vähän 'kovis' mutta kylläpä pienelle jaksoi leperrellä ja helliä vielä taaperonakin.
 
näin itsekin toivoisin, siis, että nämä murrosiän kynnyksellä olevat nuoreni "pehmenisivät". Eli vaikea sanoa, mitä tarkoitan, ehkä ymmärrätte. Meillä ns.uusperhekuvio, eli minun 3 lasta edell avioliitosta ja jotenkin pelkään oikeasti, miten lapset suhtautuisivat siihen, että tulisin raskaaksi. Nyt usean vuoden jälkeen vasta alkaneet sopeutua tähän eroon, pelottaa miten elämä menisi taas sekaisin. Toisaalta, sisäinen toiveeni olisi, että uusi tulokas voisi tuoda muuta, ehkä positiivista ajateltavaa, jotenkin siis tulisi tunne, että elämä jatkuu sittenki. Ei vaan ole helppoa, kun on jo tuota ikääkin. Onkohan muilla kokemuksia vastaavasta :/
 

Yhteistyössä