40v ja yli, kaipaatteko ikinä takaisin nuoruuttanne?

[Keittiönoita]

Kaipaan juuri sitä huolettomuutta kuten ap mainitsi. Sitä että eletään hetkessä ja kaikki on mahdollista.

Onko se siis lopullisesti ohi?

 

[Wieruus]

Kaipaan juuri sitä huolettomuutta kuten ap mainitsi. Sitä että eletään hetkessä ja kaikki on mahdollista.

Itselläni on vieläkin näin, ei se ikääntyminen tarkoita sitä että mahdollisuudet loppuu ja rajoittuu tai ettei voisi elää.

 

[ssss]

Onko se siis lopullisesti ohi?

Tietyllä tapaa joo ja tietyllä tapaa ei. Kyllä sellainen huolettomuus kuuluu nuoruuteen. En väitä etteikö vastuuntunto olisi hyvä asia, sehän on tässä lasten myötä ja iän myötä lisääntynyt. Mutta en mä ainakaan voisi enää elää niin kuin 20-luvullani. Meillä on varmaan eri tavalla elettyjä nuoruuksia tässä

 

[ssss]

Itselläni on vieläkin näin, ei se ikääntyminen tarkoita sitä että mahdollisuudet loppuu ja rajoittuu tai ettei voisi elää.

Varmaan kaikilla on omat unelmansa. Ja minulla on edelleen. Mutta ne on muuttuneet. Aikaisemmin elin hetkessä sillä lailla että ei väliä missä maassa herään huomenna. Ja haaveilin siitä unelmien prinssistä aika lapsellisella tavalla. Kyllä mä oon nykyään kypsempi ja eletty elämä on antanut mittasuhteita. Ei, en mä näe että enää KAIKKI se mitä joskus ajattelin, olisi mahdollista. Huolimatta tästä en elä huonoa elämää

 

[Wieruus]

Varmaan kaikilla on omat unelmansa. Ja minulla on edelleen. Mutta ne on muuttuneet. Aikaisemmin elin hetkessä sillä lailla että ei väliä missä maassa herään huomenna. Ja haaveilin siitä unelmien prinssistä aika lapsellisella tavalla. Kyllä mä oon nykyään kypsempi ja eletty elämä on antanut mittasuhteita. Ei, en mä näe että enää KAIKKI se mitä joskus ajattelin, olisi mahdollista. Huolimatta tästä en elä huonoa elämää

Itse taas koen ja näen että KAIKKI on edelleen mahdollista elämässäni/ elämässämme. Lapset lentävät kohta lopullisesti pesästä ja sitten maailma on avoin meille, niin kuin nuorenakin oli. Alkaa uusienmahdollisuuksien aika.

 

[Keittiönoita]

Tietyllä tapaa joo ja tietyllä tapaa ei. Kyllä sellainen huolettomuus kuuluu nuoruuteen. En väitä etteikö vastuuntunto olisi hyvä asia, sehän on tässä lasten myötä ja iän myötä lisääntynyt. Mutta en mä ainakaan voisi enää elää niin kuin 20-luvullani. Meillä on varmaan eri tavalla elettyjä nuoruuksia tässä

Mahdollisesti. Mutta mä en kyllä välttämättä enää haluaisikaan elää kuten joskus tuli elettyä Ja jos haluaisin, niin ei mua nytkään mikään estäisi elämästä samalla tavalla. Tai no, kuopus varmaan keräisi melko sukkelaan kamppeensa, jos mutsi alkaisi saapua kontaten baareista

Mä nautin tästä 50+ elämästä ihan jo senkin vuoksi, että nyt on ihan toisella tavalla mahdollista elää hetkessä kuin 30 vuotta sitten. Voi toteuttaa mielitekojaan enemmän. Ja parasta on, että edes maineestaan ei tarvitse välittää

 

[Ken guru]

Itse taas koen ja näen että KAIKKI on edelleen mahdollista elämässäni/ elämässämme. Lapset lentävät kohta lopullisesti pesästä ja sitten maailma on avoin meille, niin kuin nuorenakin oli. Alkaa uusienmahdollisuuksien aika.

Sama, ja aikuisemmalla iällä vielä enemmänkin. On rahaa, kokemusta, keinoja....eikä tarvitse nukkua epämiellyttävästi esim taivasalla, rupuhotelleissa tai toisten nurkissa...

Jne jne

 

["sssss"]

Mahdollisesti. Mutta mä en kyllä välttämättä enää haluaisikaan elää kuten joskus tuli elettyä Ja jos haluaisin, niin ei mua nytkään mikään estäisi elämästä samalla tavalla. Tai no, kuopus varmaan keräisi melko sukkelaan kamppeensa, jos mutsi alkaisi saapua kontaten baareista

Mä nautin tästä 50+ elämästä ihan jo senkin vuoksi, että nyt on ihan toisella tavalla mahdollista elää hetkessä kuin 30 vuotta sitten. Voi toteuttaa mielitekojaan enemmän. Ja parasta on, että edes maineestaan ei tarvitse välittää

Juuri näin. Minäkin näen valtavia mahdollisuuksia tässä elämässä 40v eteenpäin! Ja uskon vahvasti että NAINEN erityisesti ikäänkuin löytää itsensä vasta keski-iässä, uskaltaa olla itsensä. Ja olen tämän itsekin todennut. Asiat mitkä aikoinaan olivat tärkeitä, eivät ole. Ja toisinpäin. Mutta ap kysymykseen totesin kuitenkin että tietyllä lailla se maailma ei ole enää samalla lailla avoinna. Järki on korvannut (järjettömät?) haaveet. Ja hyvä niin?

 

[en kaipaa]

Olin nuorena pahasti masentunut, en kaipaa nuoruuttani. Oli hirveää aikaa, onneksi jäin siitä henkiin jotta voin nyt keski-ikäisenä nauttia elämästäni.