Tänään on dpo 14. Edelleen testi nega ja normitilanteessa vuoto olis alkanut eilen, joten en enää usko sen muuksi muuttuvan. Lapsenvahtikeikkakin onneksi takana päin ja voin sanoa, että aikasta lailla raskas oli viikonloppu henkisesti. Kaverilla kun ei ole yhtään tilanne-empatiaa, kun hän on melko lailla itsekeskeinen tyyppi. Kysyy kyllä miten meidän projekti etenee ja sanoo että toivoo meidän onnistuvan, mutta siihen viittaavaa tunnetta en tunnista sanojen takaa. Eilinen kaverille menoon valmistautuminen ja menomatka olivat kyllä melkoista tunteiden sekamyllerrystä itkusta kiukutteluun ja kaikkea siltä väliltä. Rakkaanikin ihmetteli, että mikäs nyt vaivaa. Oikein siedätyshoitoa, kun pienin lapsista on 4kk, keskimmäinen vähän toisella vuodella ja vanhin ekaluokkalainen ja tosiaan neljäs, ja siis toinen yllärilapsi, tulolla. Kyllä ottaa pattiin.