Mitäs Roxannelle kuuluu? Hyvä vain olla murehtimatta. Ei tässä varmaan millekään mitään voi. Kaikki tapahtuu kuten tarkoitettu on. En ainakaan usko, että itse näihin ihan hirveän paljon voi vaikuttaa. Uskoisin, että kaikki on tällä hetkellä kiinni alkion laadusta ja kehittymisestä. Tietysti kannattaa omat elämäntavat pitää mahdollisimman hyvinä.
Entä Vieläkömeillelapsi? Mites siellä menee?
Levari
Tervetuloa vaan vielä näin vähän myöhässä.
Ymmärsinkö oikein, että olet vasta ihan hiljattain lopettanut pillerit? Ajattelin vain, että siinähän voi jonkun aikaa kestää, että kroppa toipuu tuosta ja palautuu normaaliin. Mutta eikös ole joku tilasto tai tutkimus tuosta, että nuo muutamat kuukaudet pillereiden jälkeen on jotenkin hedelmällistä aikaa ja usein tärppi käy siinä. Näin ainakin muistelen lukeneeni jostain.
Jimima
Kiitos tuosta ed. sivun kuvauksesta. Hyvä että näistäkin uskalletaan kirjoitella ja saa purkaa kaikki omituiset jutut pois omasta päästä. Minä nimittäin edellisessä hoitokierrossa ihmettelin, kun tuli sellainen valtava (useita senttejä) ja hieman kiinteähkökin hyytymä yhtenä päivänä. En ole ikinä sellaista nähnyt. Ronkin sitä kanssa vähän paperilla uteliaana, mutta en sitten kuitenkaan uskonut sen olevan mitään ja heitin siteen mukana roskiin. Tiedä sitten olisiko kuitenkin ollut jotain alkua vai olisiko vain hormoneiden turvottamaa limakalvoa. Ainakin menkat oli pidemmät kuin ikinä, melkein yli viikon.
Tsemppiä vaan yritykseen, kyllä se kultamuna sieltä vielä tulee.
Molly3
Taitaa se tosiaan olla niin, että uuden vuoden kuohari jää nyt juomatta. Ellen sitten osta alkoholitonta. En viitsi riskeerata nyt yhtään tässä vaiheessa, kun kaikki tärkeät elimet on kehittymässä, jos mitään siis on kasvamassa masussa.
Toivotaan, että teidänkin jouluihme onnistuu.
Virkille malttia odotella tulevia hoitoja. Varmaan kannattaa kuitenkin vähän sitä limakalvoa yrittää kasvatella? Minulla ei valitettavasti kokemusta noista laastareista. Mutta yhden jutun tajusin tässä näiden kahden hoidon aikana, eli limis oli kierron loppupuolella 11 mm tuossa välikierrossakin ja samaa se näytti nyt siirtopäivänä kakkoshoidossa. Eli en tiedä, onko minulla vaikuttanut nuo hormonit mitenkään limiksen paksuuteen.
Mutta koska mulla on näitä limakalvo-ongelmia muualla (kurkku & nenä) olen aina yrittänyt pitää hyvää huolta limakalvoistani. Joten kai tuo on mennyt siinä samalla sitten. Minullahan siis vaikuttaa maitotuotteet ja näemmä viljatkin kurkun ja nenän limakalvoihin. Sen opin tässä toisen hoitojakson aikana. Eli paljon paremmassa kunnossa minulla pysyy nämä ylähengitysteiden limakalvot, kun välttää viljaa ja maitoa. En nyt oikein tiedä, mitä tällä halusin sanoa, mutta sanoinpa nyt kuitenkin.
Luppanalle myös kärsivällisyyttä hoidon aloittamisen odotteluun.
Pözzi
Kyyllä se luku oikein oli.
Mä oon tällainen hidas hämäläinen, enkä ole liikkeissäni kovin nopea. Pillerit jätin 2001 pois, mutta ei me nyt varsinaisesti yritetty silloin. Jätin pillerit, kun ikää tuli ja tupakoin (lopettanut n. 10 vuotta sitten) ja minua nuorempi tupakoimaton kaverini sai veritulpan samoilla pillereillä. En keksinyt muutakaan ehkäisyä silloin, niin mentiin aluksi "varmojen päivien" mukaan. Jossain vaiheessa huomasin, ettei mitään tapahdu, vaikka vähän vahinkojakin kävisi. Sitten huomasin, että mitään ei tapahdu, vaikka tikuttaa oviksen ja yrittää just oikeana päivänä.
Sitten olen kokeillut kaikki kikkakolmoset greippimehusta alkaen, eikä mitään tapahtunut siltikään. Sitten tilasimme hedelmällisyystestit kotiin ja vasta niiden tulosten jälkeen yritimme julkiselle. Olin liian vanha jo. (Mies sai kaksi negaa tulokseksi, eli alle 20 milj. siittiötä)
Pähkäilin tässä välissä lapsen haluamista, että haluanko todella vai en. Miehelle asia ei ollut niin tärkeä, olisi voinut jatkaa myös lapsettomana. En oikein tullut mihinkään tulokseen ja 43-vuotissyntymäpäivä läheni, joten ajattelin että kohtalo saa päättää. (Kuten zammakolla, ei minullakaan ole ollut mitään ns. vauvakuumetta.) Päätimme katsoa onnistuuko hoito vai ei, että se sitten ratkaisisi asian. Sitten päätimme hakeutua yksityiselle. Sitten tuli kriisi suhteeseen ja melkein erosimme. Eli tuosta päätöksestä meni vielä 10 kuukautta ennen kuin päästiin yksityiselle klinikalle. Mutta sitten alkoikin tapahtua vauhdilla. Ja ensikäynnistä n. 3 kk:n päästä olen saanut ensimmäistä kertaa tikkuun mitään.
Ensimmäisessä hoidossa kaikki ei mennyt ihan putkeen ja se jäi vähän harmittamaan. Halusin kokeilla tuon kakkoshoidonkin, että saisin ainakin omat virheeni korjata siinä. Kaikki sujui hyvin tässä hoidossa ja tämän olisin jättänyt viimeiseksi hoidoksi. Luulen, että tästä ei enää olisi ollut parannettavaa, vaan seuraava hoito olisi jopa voinut mennä huonommin.
Niin että välillä pistää huvittamaan nämä jotkut ketjut täälläkin, kuten kauan plussaa odottaneet (yli 1 v.) tuntuu, etten oikein kuulu sellaiseenkaan ketjuun. En oikein osaa suhtautua niihin mitenkään.
Lähinnä on sellainen olo ollut, että olen toivoton tapaus ja kuulun siihen 20 %...
ON:
Nyt on jänskät paikat. Menkat ei ole alkaneet vieläkään ja nyt ne menkkaoireetkin on melkein poissa. Välillä on vain kramppeja mahassa, aika kivuliaitakin. Niitä on myös tuolla sivuilla, eli olisiko munasarjojen kohdalla (toivottavasti ne ultrataan ar-ultrassa, jos sinne asti päästään). Liekö keltarauhasesta johtuvaa? Vähän sellainen olo, että jokainen vessakäynti jännittää/pelottaa. Mulla oli ne kaksi testiä, enkä ole käynyt kaupassa tässä välissä. Eli säästin viimeisen testin huomiselle, että näkee vähän varmemmin, olisiko viiva vahvistunut.
Olen ahkerasti nyt nappaillut foolihappotabletin aamulla sekä monivitamiinin illalla. Nyt olisi kaiketi se aika, jolloin tuota erityisesti tarvitaan, jos siis on raskaana.
Niin joo, mähän join jouluaattona kaksi siideriä (0,5 dl) ja yhden glögin, jossa tilkka punaviiniä. Se oli dpo 12. Olin melko varma, että hoito ei onnistunut tälläkään kertaa ja murehdin, että koska niitä kahta pakastealkiota ehtii ja pystyy siirtämään. Että jos vähääkään venyy, niin olen jo 44-vuotias, kun mahdollinen lapsi syntyy! Mutta en aio noista juomisista murhetta kantaa, ne meni niin pitkällä aikavälillä (15-23) että ei varmaankaan ollut enempää kuin yksi alkoholiannos kerrallansa veressä. Mutta noin muuten jouluna pysyin aika hyvin kohtuudessa. Silti vatsa tuntuu turvonneelta, varsinkin alavatsa. Ihan kuin siellä olisi tennispallo tai jotain. Sängystä nousukin ollut hankalaa/kivuliasta väillä. Ja mä kun niin kuvittelin, että treenaisin vatsalihaksiani koko raskauden ajan, jos ikinä raskaudun!
Mutta olen silti ihan tyytyväinen, etten testannut jouluna. Tuo viiva oli niin hailakka dpo 14, että olisi saattanut olla nega vielä jouluna ja sitten joulu olisi ollut pilalla. Ja olisin saattanut jopa juoda enemmänkin (mulle jäi vielä kolme siideriä
). Ja tuon testin ohjeissa on, että aikaisintaan sinä päivänä, kun kuukautisten pitäisi alkaa ja toisessa kohdassa lukee, että aikaisintaan, kun kuukautisen päivän myöhässä.
Btw. Kai te ootte käynyt kurkkimassa näitä?
http://www.countdowntopregnancy.com/dpo/iam.php?dpo=15
Sitten tuli mieleeni vielä sellainen asia, jonka halusin teille kertoa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Niin ekassa tuloksettomassa hoidossa ihan siellä loppupuolella pari päivää ennen menkkoja, oli ihan mielettömiä yöhikoilupuuskia. Lakanat oli parina yönä ihan märät ja ne piti vaihtaa. :-D Nyt ei ollut tässä hoidossa noita. En tiedä, olisiko tuollaista sitten vaihdevuosissa?!
Kyl se on nyt arki kohdattava taas ja aloitettava työnteko. Tärppionnea tänne kaikille.
