40+ so what (vol. 3)


Minutkin voi laittaa pinoon, eli tänään on kp 7/25-28. Yritetään tämä kevät, sitten taidan luovuttaa suosiolla ja olla tyytyväinen niistä kahdesta jotka jo on. Kovasti toivon plussia niille jotka ensimmäistään yrittävät, ja tietysti muillekin :wave: Pitäisi varmaan pudotella kilojakin, ennenkuin voisi toivoa onnistuvansa, jostain luin, että jo 10% painonpudotus edistää raskautumista. Koskenee tietysti vain tapauksia, joissa ylipainoa on. Jaksamista keskenmenon kokeneille, jospa pieni iso palkinto vielä jossain vaiheessa tulisi mahdollisimman monelle meistä.
 
Niin vaan taas kuukautiset tulivat ajallaan, niin kuin ne ovat tulleet jo vuoden päivääkään myöhästymättä. Oikeastaan olisin utelias tietämään, mitä minun sisälläni oikein tapahtuu ja missä kohdassa kaikki menee pieleen. Voisipa nähdä "Olipa kerran elämä" -esityksen omista lisääntymisvärkeistään. Ehkä munasolua ei enää irtoakaan ja koko munasarjat ovat jääneet eläkkeelle. Ehkä solu irtoaa, mutta juuttuu heti ensi kurvassa munanjohtimen ahtaaseen kohtaan. Siittiön ja munasolun tapaaminen on ihan oma kysymysryhmänsä: onko munasolu kova ja piittaamaton eikä päästä ketään sisälle, vai sulaako se heti h-hetkellä limaklöntiksi? Jos hedelmöittyminen vielä onnistuukin, onko kohdun seinämä niin kalkkeutunut, ettei siinä voi mikään elää? Onko vuoden aikana yhtään kertaa ollut edes onnistuminen lähellä? Vai onko emännällä vielä kaikki joten kuten, mutta isännän siittiöt ovat masentuneita ja haluttomia?

Jos vain tietäisi, missä kohdassa menee aina vikaan. Tai mitä siitä, vaikka tietäisikin?

Kuopus kasvaa. Hän on jo kohta kaksi ja puolivuotias. Viime viikolla aloitimme leikkipuiston. Tuntuu kummalliselta jättää hänet sinne ja lähteä kotiin tai asioille ilman vaunuja tai rattaita. Tässä vaiheessa minulla on aina ollut vauva kärrättävänä, vaan nyt ei enää ole. Joku vääräleuka voisi kysyä, että miksi et nyt ota niitä kävelysauvoja, joita ei voinut rattaiden kanssa käyttää. Olo on pikemminkin sellainen, että rollaattori sopisi käteen paremmin.

Ajattelin ottaa kuusioavaimen ja mennä vihdoinkin raivaamaan makuuhuoneesta pois sen pinnasängyn, jossa ei ole enää nukkujaa. Alkuun pistin pojan siihen välillä päiväunille, mutta viime viikot on sänky vain kerännyt rojua ja pölyä hylättynä.

Kun sain kuopuksen kesällä 2006, minusta oli ihan selvää, että haluan vielä lapsen. Ajattelin, että olen joku erikoistapaus, joka neljäviitosena pyöräyttää lapsen ihan tuosta vain. Sanoin kaikille muka leikillisesti, että eiköhän me miehen kanssa olla jo ihan hedelmättömiä, vaikka mielessäni ajattelin ihan toisin. Pinoon tullessakin ajattelin omahyväisesti, että jos joku onnistuu, niin se olen luultavasti minä. Katin kontit. Osoittauduin näissä(kin) asioissa ihan tavalliseksi keskinkertaisuudeksi, jolla ikä tuo stopin ihan normaaliin aikaan.

Yksi asia jää vaivaamaan. Viime raskauden aikaan menin tuhrimaan hyvät laihdutustulokseni. Tarkoitus oli, että hankkiudun heti vauvan synnyttyä hoikaksi ja hyvään kuntoon, jotta uuden raskauden alku ja kulku optimaalistuisivat. Se jäi tekemättä. Tuli muita huolia, ja aikanaan tuli myös epäilys: mahtaisiko laihtumisestakaan olla apua? Tuntuu, että kaikkea ei tullut tehtyä uuden raskauden eteen, vaikka toisaalta monet esimerkit osoittavat, ettei se ihan kunnostakaan ole kiinni. Jos terveellinen elämä olisi onnistumisen mittari, niin esim Pikkumyy lykkisi jo vaunujaan.

Nyt ikää on tullut jo sen verran, että raskautta tuskin enää voi pitää laihdutuksen kannustimena. On löydettävä muita syitä. Niitähän kyllä on, kun osaa katsoa.

En osaa lopettaa kuumeilemista. Nyt minulle on ehkä tulossa sellainen elämänmuutos, että saan tarvittavan sysäyksen. Mies suunnittelee työnhakua ulkomailta, ja jos se onnistuu, tuskin osuvat ovulaatiot ja kotilomat meidän perheessä kohdalleen. Tiedän, että ratkaisu olisi parhaaksi ihan koko meidän perheelle. Parhaillaan yritän kuitenkin täällä keksia sellaisia tekosyitä, miksi tunnustelureissulle ei kannattaisi lähteä ihan parin viikon päästä...

Voi minua. =)
 
Heissan kaikille , taasen kirjoittelen omaksi huvikseni, teidän kiusaksi jälleen;=)
Liityin tuonne laiduttaja osioon ja ajattelin, että siellä "minun pinoni", no en millään osaa olla kokonaan täältä poissa, mitenköhän se onnistuisi edes? Heinäkuussa 2007 aloitin vauvahaaveilijoissa...ja niin ahkeraan olin mukana, että on "vieroitusoireita" :D

No täällä eilen alkoi kp 31 tuhruilu ja tänä aamuna kunnon menkat, joista olen onnellinen, kaikki ei ehkä olekkaan sekaisin kohdussani :heart: Uusi HCG kuitenkin 19.1.2009, ilmenee, ettei mitään ainakaan ole jäänyt kohtuun, kuulemma voi olla vaikka menkat olisivatkin palanneet jo, en kyllä usko, että mitään häikkää sen suhteen on!

Minun gyne sairaalassa oli kyllä niin kannustava, että oikein ihmettelen, no ainakaan ei ollut vanhempien äitien raskauksia vastaan, tosin ei ollut sairaalan vanhempi mieslääkärikään, hän vain puhui siitä, että kestääkö pää menetyksiä? Minun pääni tuntuisi kestävän.....mutta mies on sitä mieltä, että olemme tulleet tiemme päähän vauvahaaveilun suhteen, hänelle asia ottaa niin koville, oman pään takia ja myös sen kun näkee, kun kidun tuskissani"fyysisten" keskenmenon aikaan. Asiasta olemme puhuneet "miljoona kertaa" hän tietää, että haluaisin jatkaa haaveilua, mutta sanoo, että painostan häntä puheillani.

Harrastuksista: Aloimme tanssimaan Jivea yhdessä alkeista aloitimme, nyt osaamme jo jatkoakin, eilen olimme tanssiamssa eka kerran ravintolassa, kokeilemassa Jive taitojamme ja hyvinhän se sujui"aloittelijoiksi" selvinpäin siis, tänään menemme lavalle tanssimaan Taikakuun ja Johanna Pakosen tahdissa, ainakin sellaista suunnitelmaa on ollut meillä.

Ehkäisyä nyt ei edelleen ole, kun minulla se ultraus vasta 1.4.2009, tai aina kondomit on olemassa, mutta niiden käyttö :headwall: :$ unohtuu.. :D

Olen niin hassu..Sisukas elämässäni en ole antanut periksi koskaan, näinköhän tässä asiassa joudun antamaan?

Elämämme on liikuntaa, tanssia tulvillaan ja työ on mielenkiintoista haasteellista hallinnolisen uudistumisenkin myötä..uusi aika alkaa, mutta meille yhteinen vauva olisi vaan niin suloinen ja lapsi yleensäkin. :heart:

Niin Plättä taas kirjoitti oikein, jos kaikki menisikin hyvin, kun huolehtii itsestään, mutta ei se ei ole auttanut meillä...Ehkä joskus irtoaisi hyvä munasolu joka olisi vahva , vauvan aikaansaava, mutta*pystytäämpä housuissa edelleen* :D

Ihanaa viikonloppua kaikille ja PlussailuOnnea! :heart: :flower:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Flunssa iski niin, että ääni lähti melkein totaalisesti. Kun vielä olen äänityöntekijä, niin täytyy yrittää tosissaan olla puhumatta että se joskus palaisi. Mutta on sitten melkoisen vaikeaa, tunsin itseni jo kaupassa ihan oudoksi linnuksi kun jouduin paperille rustaamaan vastauksia miehen kysymyksiin ja ihmiset ympärillä katselivat kummissaan. Aika äkkiä sitä joutuu 'normi-ihmismääritelmän' ulkopuolelle...

Olen kanssa useasti miettinyt sellaista, että mehän alettiin miehen kanssa heti lasta yrittämään kun toisemme tavattiin (oltiin pari vuotta yli kolmekymppisiä ) eikä koskaan luomuplussaa, saati kuukautisten myöhästymistä saatu aikaiseksi. Että onko nuo meikäläisen munasolut sitten aina olleet niin kovakuorisia ettei simo pääse läpi. Ettei iällä sitten tässä tapauksessa olisi alunperin ollutkaan merkitystä. No joo, eihän sitä koskaan tiedä mutta kaikenlaista pähkii.

Uusille tervetuloa minunkin puolestani.

Mukavaa lauantaita ja plussia roppakaupalla, kaikille.
 
Tervetuloa mukaan sinisyys! :wave:

Plättä ihan samaa olen mietiskellyt..

Rva Pikkumyy täällä sama juttu eilen alkoi tuhrulla ja muutenkin niukalla vuodolla..tänään sitten normaalisoitui..Eli kp28=kp1 :ashamed:
 
Tervehdys taustalta, täällä minä alati vain kelailen tätä vauva-asiaa...
Kuulkaas, kertoisiko joku, mikä olikaan nimeltään se testi jolla mitataan naisen hedelmällisyyttä? (tehdään käsittääkseni verinäytteestä?) Ja onko sen antama tulos pysyvä, tai siis muuttuuko se vain huonompaan suuntaan ajan kuluessa? Mietin että ehkä testauttaisin tuon jos se auttaisi minua tekemään jonkin sortin päätöksen tämän kuumeilun suhteen... yst.terv. ikiemo :heart:
 
Lapsellinen67 Minut voi laittaa sinne taustailijoihin. Sektion takia pitää kuulemma odottaa se vuosi :( . Muuten olisin heti valmis, vaikka tähän asti olen ihmetellyt miten useamman pienen lapsen äiti selviää kaikesta, hatunnosto heille lienee paikallaan. Meidän poika on tyytyväinen vauveli; syö, nukkuu ja seurustelee ilman sen kummempia huutoseremonioita.
ikiemo Minä otatin (työpaikkaetu...) itseltäni FSH:n, kilpirauhaskokeet, klamydian ja progesteronikokeet. Tulosten kanssa sitten marssin yksityiselle gynelle ja vika löytyi liian alhaisesta FSH arvosta (otetaan tiettynä aikana kierronaikana). Gyne sanoi, että olen voinut raskautua vaikka joka kierrosta, mutta raskaus ei ole jatkunut ilman keltarauhashormoonia. Sain sitten Clomi-kuurin hyvin tuloksin =)
 
pyrstötähti
Mikään ei vedä vertoja tälle aamuhetkelle kun on vapaapäivä ja talo uinuu hiljaa. Vietin eilisen päivän lähes kokonaan yksin, hissuttelin oloasussa,luin tuntikausia, puhuin 2 tunnin puhelun katsoin ilpäiväelokuvan ja söin sängyssä aamiaisen ja lounaankin. Ahh mitä arjen onnea, tänään tuntuukin siltä että on toimintapäivä ja eilinen latasi akut. Pitää vaan kuunnella itseään. Googlailin hedelmällisyysasioita ja siihen ollaan oikein mitaria väsäämässä, fsh lisäksi on 2 muuta arvoa jotka kertovat missä mennään. Toinen mittaa kypsyvissä munarakkuloissa kehittyvässä nesteessä olevaa jotain arvoa ja kolmaskin oli,haen ne myöhemminisolla koneella esille. Siis fsh on vain yksi osa palapeliä. Tärkein osa mielestäni on se että yritysrä on oltava. Hedelmöityminen ylipäätään on melkoista onnenkauppaa ja niin mniin asioihin ei voi itse vaikuttaa joten pitää tietää oma kiertonsa, ja hedelmällisen ajan ei saa antaa mennä ohi. Mitä enemmän on tapahtumia sitä paremmin se oikea lyhyt hetki kun hedelmöitymiskelpoinen munis on oikeassa paikassa tulee hyödynnettyä. On ihan totta että ainakin heillä joilla on jo lapsukaisia, on luomumahdollisuus ihan yhtä hyvä kuin hoidoilla. Sen sijaan jos ei esikoista vielä ole ja yritetty on vuosia niin apuja pitää ottaa käyttöön. Täällähän on tarinoita monenlaisia ja yhteistä on että periksi antamalla ei raskauduta jos lakkaa yrittämästä kokonaan on sekin hyvä päätös jos se oikealta itselle tuntuu mutta sitten ei sitä vauvaakaan tule.

Mä voin kuvitella Plätän fiilikset hyvin, kun itse sain 2. Lapsen niin jo laitoksella päätin että pian tullaan takaisin ja kun pian tosiaan tulin 1,7 vuoden päästä niin sen reissun jälkeen ei yhtään enää tuntunut siltä että takasin tullaan. Jätin jäähyväiset ovella iäksi ja sitten 5 vuoden kuluttua vielä klipseillä varmistin. Ja kuinka ollakaan, 10 vuoden kuluttua viimeisestä reissustani ajatus jossain mielen mutkassa alkaa muuttua. Epäreilua ja julmaakin sellainen on.

Niin se vain kuumeilun kaarikin on ailahtelevaa ihan kuin me naisetkin. Välillä vaivutaan epäuskossa ja jatkuvan pettymyksen pelossa alimpaan mutaan ja pian jaksamme elää täysillä toivossa. Silti n hyvä ajatella että siellä ontuvien ja muuten vaivaisten munisten joukossa saattaa vielä olla hyviäkin tyyppejä jotka ovat vähän hiljaisina jääneet odottelemaan omaa hetkeään. Ja kun käsky käy että nyt mennään niin silloin pitää muistaa pyöräyttää oma lottonsa käyntiin ja toivoa että siimasetkin tarvitaan oikealla hetkellä peliin mukaan.

Tästä pitkästä aamufilosofoinnista jää käteen ahkera yrittämisen meininki. Elikkä peitot heilumaan, yhtään kiertoa ei saa jäädä enää näillä vuosilla väliin ja jos siltikään ei tärppää ei se ollut suuremman mestarin tarkoitus ja sille emme mitään voi.
Nyt katson itsekkäästi täältä luomunäkökulmasta asiaa.

Tervetuloa uudet ja onnea vauvojen johdosta, onni on tullut tupaan joten kannattaa pitää se sama ovi edelleen auki!
 
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!!!


Jälleen täällä ja kp1
Jos jaksaisin vaikka soitella lääkärille uudesta ajasta :|
Kylläpä otti yllättävän koville edellinen hoito ja meinasinkin välillä etten jaksa yhtään enään,mutta aika haavat parantaa..meipii,meipii not :eek:

alakulo-tirulii
 
Sunnuntaipäivää kaikille!

Ihanaa kun Pyrstötähti ja Pikkumyy olette takaisin linjoilla!
Ja uusille tervetuloa!

Mä täällä vähän ihmeissäni, tänään ainakin toistaiseksi on vielä kp 32/26-29 !!
Eli tavallisesti niin säännölliset menkat antavat odottaa itseään. Menkkapunkkukin on jo pitkään odottanut nurkassa...
Ja ikävä kyllä EN ole raskaana :( Olen jo ihan vaan ihmetellessäni jo kaksi kertaa (tai no ollakseni rehellinen, 3 kertaa :) ) testannut, vaan ei niin viirun piiruakaan ole testikohtaan tullut. En tiedä mikä oikein on vialla. Tässä kierrossahan oli myös ylimääräistä vuotoa n. kp 19-23, mitä ei myöskään ole koskaan aiemmin ollut. Selkämenkkakipua on jo useampana yönä ollut, mutta ei vaan hanat aukea...
Paitsi että huolestuttaa, että onko jokin vialla, myös huolta tää viivästys aiheuttaa siksi, että seuraavan kierron klinikkakäynti (inssi) uhkaa sitten mennä viikonlopulle, jolloin siis klinikka on kiinni (jos siis ne menkat nyt alkais pian, ja seuraava kierto ois normaali). Eli kaikille vakiintuneessa parisuhteessa eläville haluaisin vain muistuttaa siitä ilosta, että silloin ei haittaa vaikka ovis oisi viikonloppuna, ehkä jopa päinvastoin! No joo, ja onhan se muutenkin mukavampaa... ;)
 
Olen pitkään miettinyt gynelle menoa..en muutenkaan ole pitkään aikaan käynyt. Papa-kokeissa olen käynyt.Viimeksi vähän ennen kun 40v täytin.Viimeksi kun papa-kokeessa kävin niin sitä kautta sain ajan lääkärille (neuvola).Sain puhuttua tuosta "vauvahaaveilusta".Mutta ei siellä hirveesti tehty sisätutkimus ja muutama verikoe.No kilpirauhasen vajaatoimintaa on,johon lääkkeet.(Ollut käytössä noin 8kk)Nyt ajattelin että tilais gynelle ajan.Mitäs gyne voi tutkia/saada selville?? Kiitos tiedoista etukäteen!

Mukavaa päivänjatkoa! :wave:
 
Kaikille uusille tervetuloa tähän mukavaan ja rempseään ryhmään.
Pakko kertoo teille kaikille että eilen kun läksin ulos tuulettumaan viinilasin ääreen mun oli pestävä lukulasit ja laitettava ne käsilaukkuun bussiaikataulun kanssa. Vessareisulla sitten kopissa lasit päähän ja tihrustelin aikataulua että milloinka seuraava bussi lähtee kotiin :LOL: :LOL: oli oikein kiva ja piristävä ilta juttua riitti ystävän kanssa jota en ole tavannu puoleen vuoteen. No niin huomenna töihin ja uutta viikkoa vastaan ottamaan. Huomenna soittelen lääkärille että milloinka ois taas jalkojen levitys aikaa tarjolla, heh hehee
 
pyrstötähti
:hug: kaikille tädin tavoittamille, täältä kohta perässä tullaan, selvät oireet tädistä ja mieliala kyllä paljastaa missä mennään. Mutta eipä lannistuta ei. Niin kauan kun jotain tapahtuu on se tietenkin aina hyvä merkki, kuten lapsellinenkin totesi,että heti jos täti alkaa ilmestymään niin hänkin liittyy aktiivikuumeiluun mukaan. Joten eihän se tädintulo pelkkää murhetta meinaa vaan myös sitä että kierto on toiminut ja vielä on toiveita ja uusi kierto on aina uusi mahdollisuus. Valoisalla asenteella ensi viikkoon ja mukavaa illanjatkoa!
 
Hei vain anjamarita!
Tervetuloa mukaan kuumeilijoihin! Myös muille uusille tervetulotoivotus :flower:
Riippuu millä teet ovistestiä, itsellä kokemusta vain mammaksin liuskoista. Ne ovat hyvin haaleita silloin, kun ei tärppiaika ja sitten saattaa yhtenä päivänä olla huomattavasti tummempi ja jo seuraavana päivänä räväyttää vahvan. Tuo testin tulos ei aivan heti näy, menee muutama minuutti, mutta tuo vahva piirtyy miltei heti sekin :)

Ehkä aloitit tikuttelun nyt liian myöhään? Onnea testailuihin, että löytyy oikea aika +++++ :heart:

Hyvää alkuviikkoa kaikille, tänään ohjelmassa hammaslääkäri, huomenna alapää ;)
 
Tervetuloa Onnimaija, sinisyys, anjamarita + muut uudet!

anjamarita, itselläni saattaa mennä useampi päivä ennenkuin ovisviiva vahvistuu. Sit yhtenä päivänä se voi olla tosi vahva ja sen jälkeen ei taas juurikaan näy. Noissa testeissä sanotaan yleensä, että ovulaatio tapahtuu 24 - 48 h viivan vahvistumisen jälkeen. Itselläni ei näin kauan yleensä mene, vaan jo 6 - 12 h kuluttua tuntuu ovisoireita. Mutta niinkuin on tullu todettua, jokainen on omanlaisensa ja näin ei välttämättä ole muilla.

Olekto Taikakuu huomannut muutoksia missään suhteessa (esim. pirteydessä, muistissa, hiustenlähdössä ) nyt, kun olet ollut lääkityksellä tuon kilpparijutun vuoksi? Minulla laski arvo alkuperäisestä 3,6 nykyiseen 2,2 tuossa syksyn aikana ja kyllä mulla oli sellanen aavistus ennen viimestä testiä, koska olo oli hieman kohentunut (vaikka sitä oli vähän vaikea havaita kaikkien hoitopettymysten keskellä ).

Mukavaa viikon alkua, vaikkakin vähän vetistä.
 
Hyvää huomenta kaikille!

Saara10 Minulla oli aluksi TSH (24.4.08) 3,40 sitten TSH 3,94 (7.5) ja T4V oli 12,3 (7.5). Aluksi lääkäri ei olisi määränyt lääkkeitä,mutta piti siitäkin tapella.Sitten tosi "mietoja" määräsi ja puolikasta.Elokuussa oli kontrolli ja TSH 2,61 ja T4V 10,8.Lääkäri minulle että ihan normaalit.Minä pyysin isontamaan annosta,kun olen kuullut että raskautta yrittäessä pitäis olla lähempänä 1 kun 2.Ei meinannut ensin nostaa,mutta lopulta sain nostettua siihen että saan ottaa yhtä kokonaista.Kontrolliajan pisti vaan aika kauas,vasta ensi kuussa.Minulla se ihmeellinen väsymys on häipynyt tai sellaista uupumusta se oli,ei normaalia väsymystä ja hiuksia ei ole lähtenyt enään niin paljon.Muistissa kyllä on edelleen häikkää.Kuinka kauan Saara10 olet ollut lääkityksellä?

Oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille!
 
Huomenia vaan kaikille!

Olen ylpeä itsestäni...sain meinaan soitettua lääkärille soittoajan.Olemme mietiskelleet mieheni kanssa,että josko sittenkin kokeilisimme vielä pas-siirron ennen vielä yhtä ivf:ää.
Mutta kun pelko on et jos turhaan syönkin lääkkeitä ja alkiot ei selviä sulatuksesta :eek:
Alkioita olis vissiinkin kahteen siirtoon jos selviävät sulatuksen yli.
No olen viisaampi klo 12 kun olen soittanut lääkärille.

Olen miettinyt myös sitä,että olen todella omanapainen palstailija,mutta antakee anteeksi :ashamed: .Mulla kun ei ole sitä joka kuukautista jännitettävää niin kuin teillä joilla on siihen luomuun mahdollisuus,niin olo tuntuu välillä ulkopuoliselta. Mä aina aktivoidun silloin kun hoitoo aletaan suunnitella.Joka päivä kuitenkin olen kuulumiset käynyt lukemassa,mutta kommentointiin ei ole riitänyt voimat,kun jotenkin vaan tuntuu toivottamalta kun ei itse voi jännäillä samalla tapaa kuin te.

Mutta ihanaa,että lapsellinen olet mut kuitenkin listoilla pitänyt :)
Listalta kävin muuten tarkistaan,et mikä kp oli menossa kun ei itsellä ollut haisuakaan :eek:

Nyt alan oottelen puolta päivää,et saan jutustella lääkärin kaa.Tuntuu,että tuotan heillekkin pettymyksen aina ,kun he parhaansa yrittävät tällaisen fosiilin kanssa ja aina epäonnistun :(

tirulii
 
Heippa kaikki! Ei meinaa oikein pysyä kärryillä, kun ei ehdi monene päivään lukea palstoja. Uusiakin on tullut, tervetuloa!

Taikakuulle kommentoisin, että mene nyt vaan sinne gynelle tai peräti lapsettomuuden hoitoon erikoistuneelle lääkärille. Tekevät ns. kierron kartoituksen: irtoaako munasolu normaalisti, kehittyykö kohdun limakalvo, onko luteaaliaika ovulaatiosta vuodon alkamiseen riittävän pitkä. Se paljon puhuttu FSH-kin mitataan eli saat tietää, näyttäisivätkö munasarjat toimivan sillä perusteella. Ja sitten kilpirauhaskokeet ja ties vaikka mitä. Joka tapauksessa selviää, millaiset edellytykset sinulla on ylipäänsä tulla raskaaksi. Ja simpathan pitäisi sitten tutkia myös.

Itsellä on taas vähän hiki hatussa, kun tänään on aika lapsettomuuklinikalle. Meillähän on erinäisten yhteensattumien vuoksi edessä jo kolmas hoitopaikka. Kolmennen kerran joudun satuilemaan läpi koko lapsettomuushistoriani ja keskenmenoni ja muut murheeni! Se on kuulkaa pitkä tarina, nyt jo suuta kuivaa kun ajattelenkin. Ja mitä se lääkärikin taas sanoo...

Menkat ovat alkamassa nyt vähän etuajassa. Minulle outoa tuhruttelua on jo ollut pari päivää. Päättelen siitä, että hormonitoimintani ei ole vielä edellisen hoidon jälkeen palautunut aivan ennalleen eli keltarauhashormonia erittyy liian vähän.

Joku taisi tästä tuhruttelusta kyselläkin. Siitähän se voi johtua, että keltarauhashormonia erittyy liian vähän eikä se kykene pitämään kohdun limakalvoa kasassa ihan täyttä aikaa.
 
Tirulii, mulla on sikäli sama tilanne kun sulla, että luomumahiksia ei käytännössä ole. Munasolut ei hedelmöity muulla kun ICSI:llä. Kehtaanko kysyä, mutta onko teillä millainen hoitotaival takana? Meillä on yksi lapsi, kolmen ICSI:n jälkeen (yksi hoito meni pieleen, joten en sitä oikein laske mukaan). Nyt ollaan kohti uutta hoitoa suuntaamassa.

Omanapainen tunnen minäkin olevani :ashamed: , mutta kovasti jännään teidän kaikkien puolesta. Mulla ei muuten noita kokeita ole koskaan otettu muutakuin se, että putket on auki ja se missä katsotaan keltarauhaskormoni (progesteroni muistaakseni). Toisaalta, mulla on kierto ollut aina säännöllinen, ovulaatio todistettavasti tapahtuu (on sitä muutaman kerran ultrailtu), ja hoidoissa munasoluja on tullut aika pienillä lääkemäärillä. Laatu nyt sitten on ollut sutta ja savea.

Muistan kun kerran kävin yhdellä gynellä, joka ei ollut lapsettomuuteen erikoistunut, ja joka ultraamisen jälkeen jaksoi siunailla että 'on se kumma kun ei sinua ole raskaaksi saatu kun tuo alakerta on kuin oppikirjasta otettu'. Tuli tosi kannustava olo :(

Sateesta huolimatta kaikille mainiota maanantaita :heart:
 
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Olipa taas viikonlopun aikana tullut kirjoituksia. Uusivuosi toi uusia palstailijoita ja vanhatkin aktivoituneet hyvin.

Yhdessä viestissäni tässä aikaisemmin mietiskelin gynekäyntiä ja kalenterista kun katsoin, niin viimeksi olen käynyt elokuussa, joten ei siitä ole kauheesti aikaa. Sehän oli tm:n jälkitarkastus ja ultrattiin myös ja se puoli oli silloin ok.

Nyt kun tuota Matsalun viestiä luin, mitä kaikkea kannattaisi tutkituttaa, niin tuo pelkkä ultraus ei riitä, joten kyllä se siltä näyttää että tuonne lapsettomuusklinikalle on taas mentävä. Kaksi kertaa olen luomusti tullut raskaaksi 1.5 vuoden sisään, mutta voihan se silti huonontua tämä raskautuminen kun tätä ikää tulee. Voi vain riittää, että saa jotain lääkettä... :)
 

Yhteistyössä