Taas erehdyin vahingossa koneelle. Yritän välttää tiskaamisen aloittamista...
Jos ajatellaan raskautta ja synnytyksiä lääketieteellisesti, ne on mennyt loistavasti ja ovat helppoja. En ikinä ole otatuttanut seulonta verikokeita ym. Varhaisultraa olen mennyt vain, että näen vauvan, mutta niskapoimu mittausta en ole koskaan otatuttanut. Nehän ei edes anna totuutta monestikaan. Ja meillä on ajatus, että jos tulee esim. downlapsi, on se tarkoitus tulla. Keskenmenot karsivat ne lapset, joilla ei ole tarkoitusta edes syntyä. Ymmärrän hyvin, jos joku keskeyttää raskauden, jos tiedossa vammainen lapsi. En vaan voisi ikinä keskeyttää itse. Kukaan aikuisistakaan ei ole täydellinen, miksi lapsien tulisi olla. En ole vielä tähän ikään mennessä nähnyt yhtäkään täydellistä ihmistä. HUOM! Jokainen tekee tässä asiassa omat päätöksensä. Vaikeasti vammainen lapsi ei ole helppo hoidettava ja siihen ei jokainen kykene. Meillä ei ole syntynyt vammaista, mutta olen ollut töissä kehitysvammaisten parissa. Toki se ei anna koko totuutta, koska töissä ei olla 24h/vrk:dessa ja ei ole vastuussa yksin. Rehellisesti jos sanon, kyllä tulee aina mietittyä, mitä jos nyt tulisikin vaikka esim dawnlapsi...Lähinnä ajattelen sitä, kun ne tarvitsevat huolenpitoa myös aikuisena ja sitten oma ikä ottaa vastaan tai kurkottelen haudan takaa. Mutta jos ajattelee ikää, ei ole varmaa, että 25v äiti eläisi lapsensa aikuisikään asti. Itse pidän tärkeänä elämää, enkä sitä kenen seurassa lapsi kasvaa aikuiseksi. SIIS kunhan lapsi saa sen turvan ja huolenpidon. En ole itsekään elänyt biologisen synnyttäjäni kanssa, enkä koe olevani huono millään tavalla. Enkä ole kyllä sitä edes kaivannutkaan ikinä.
Vanhemmat toivovat, että näkisivät sen päivän, kun lapset saavat niitä lapsenlapsia, mutta mikään ei ole varmaa edes nuorena vanhempana.
Meillä vanhin synt. -91, sitten -02, -04, -05, -06, -07, -08, -09, -11 ja nyt ollut 2vuotta taukoa. Eli nuorimmainen synt. -13
Raskaaksi tekee kaiken vain ja ainoastaan raskauden loppuvaihe. Tässä raskaudessa olen huomannut, että kun ei turhaa stressaa ja touhua, on huomattavasti paremmassa kunnossa. Eli kesti näin kauan oppia tämäkin asia.
Kotityötkin voi hoitaa päivisin vaiheittain ja nyt osaan deligoida hommia myös isille.
Yksi iso rasite on, ettei tämä yhteiskunta anna äitien olla täyspäiväsiä äitejä. No itse kyllä opiskelen tässä samalla raskauden loppuun asti ja pari kertaa viikossa pakko käydä koululla synnytyksenkin jälkeen koko äitiysloman. Eli meillä noudatetaan hallituksen uutta kuviota jo äitiysloman ajankin.
Onneksi mieheni on yrittäjä ja voi omia työaikoja muokata sen mukaisesti, että meillä puolittaminen voi tapahtua koko ajan.