40+ odottajat Vol 3.

Onnea Kittyblue Prinsessasta !

Kiva kuulla, että olet saanut käärön jo syliin ja kaikki on mennyt hyvin..

Täällä tylsistytään vikoista viikoista ja nyt täytyy sanoa että tuntuu että Santtu on taas kääntynyt väärinpäin mutta torstaihin on viel aikaa ja siellä Jorvissahan se sitten selviää . Tuntuu olevan kova mylläämään tuolla masussa vielä

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa uusille

Isotikru+ Santtu rv 36+3

 

Varhaista aamua kaikille!

Lämpimät Onnittelut Kittybluelle Prinsessasta! :heart:


Täällä ollaan edelleen ihan yhtenä kappaleena. Rv:t 38+5.

Supistuksia, erilaisia, mutta en sanoisi, että kovin kipeitä, on alkanut tulemaan ja menkkamaista juilintaa alamasulla ja se säteilee reisiin. Nuo uudet oireet varmaankin tarkoittaa että kohta mennään???

Esikoista odottaessa multa meni lorinalla vedet keskellä yötä ja supparit alkoivat vasta lääkkeillä avitettuna ( ja ne oli kipiät!) joten tässä meinaa "hieman" jännittää, että huomaahan ja tajuaahan sitä varmasti milloin on aika lähtä... etten vaan eteiseen vaavia pyöräytä .

Pari yötä on tullut nukuttua nyt todella katkonaisesti kiitos vessassa juoksun ja taitaa yläpääkin vähän olla syyllinen... Ajatukset painelee herkeämättä synnytykseen ja sairaalaan lähtöön... jännittää.

Isotikru kyseli fiilareitani... Toisaalta haluaisi, että vauva syntyisi jo ja toisaalta ettei nyt kuitenkaan vielä... Tulee mietittyä, että onko kaikki valmiina ja mikä hassuinta, että osaakohan sitä vauvaa hoitaa... vaikka esikoisen vauva ajastakaan ei kovin kauaa ole (Hän siis täyttää 14.10 kokonaiset 3-vee :heart.

Oliivitar: Olipas tökeröä palvelua! Älä moisista välitä!! Halaus!!

No niin, oma aika loppui... poikanen nimittäin heräsi joten palaillaan taas!
Ihanaa päivää kaikille!

Rominas

 

oliivitar sitä on mieli niin herkässä mielntilassa raskausaikana, että loukkaantuu ja ottaa itseensä aika helposti. Hoitajan käytös ei kuitenkaan ollut kovi asiallista, tiedä sitten oliko hälläkin huono päivä, mutta pitäisi muistaa että on asiakaspalvelija. Toivottavasti mieialasi on jo parempi.:hug:

Rominas fiiliksesi ovat niin tuttuja. Itse olen toivonut aina ettei tarvitsisi lähteä synyttämään keskellä yötä, pelkään aina olevani liian väsynyt, no olen joutunut lähtemään ja kummasti sitä jaksaa.

Sokerirasituksen tulokset olivat niin vähän pielessä, että sain yhden ajan jorviin vasta 28.12 Synnytykseen on aikaa silloin 2.5 kk

Liljan äippä ja päivänsäde 16 (16+4)

 

Hei taas pitkästä aikaa kaikille

Ja kovasti onnea Kittybluelle! Ihanaa, pieni tyttö tuhisemassa viekussa

Ja terveisiä kaikille jo pidemmällä olijoille ja tietty meille muille alkumatkalaisille. Meidän ylläriraskaus on edelleen sulatteluasteella, jotenkin hyvin epätodellinen olo vieläkin. Olen menossa tutulle tohtorilleni perjantaina, josko sitten vaikka yritettäisiin ultrata mikä tilanne on. Jänskättää :-0

Olen voinut todella huonosti. Onko teillä jotakin taikakikkoja tähän ainaiseen, kellon ympäri kestävään kuvotukseen ja oksetukseen? Meinaan pyytää perjantaina tohtorilta lääkettä, mutta kaikki hyvät neuvot ovat silti kultaakin kalliimpia.

Ihanaa lukea teidän kaikkien kirjoituksia täältä. Olen vaan voinut niin huonosti, että en ole jaksanut edes kirjoitella kuulumisia. Kunhan perjantai koittaa ja tilanne ylipäänsä toivon mukaan selkiytyy, niin toivon mukaan sitten runosuonikin alkaa kukoistamaan paremmin. Ellei sitten tule huonoja uutisia

Mukavaa, aurinkoista syysviikon jatkoa!

Terkuin Piitu ja ylläripylläri 6+3

 

Piitu43
Onnea matkaan lääkäriin ja tule kertomaan hyviä uutisia :heart:
Minulla tuo paha olo pysyi edes jotenkin aisoissa "ruokavaliolla". Ensin ruoka ei maistunu, joten napsin koko ajan jotain, ettei huono olo olosi iskenyt takavasemmalta. Sen jälkeen, ruuan maistuessa, täytyi olla tosi tarkka kuinka paljon suuhunsa laittoi, ettei kuvotus tulisi taas kimppuun. Salaisena aseena minulla oli limsa :ashamed: Huikka silloin tällöin päivän mittaan. Onneksi jo jäänyt pois :saint: Nyt onneksi, kun viikkoja on jo 15+4 alkaa helpottamaan. Päänsärky toisinaan ilmoittaa vielä olemassaolostaan. Voi että kun kahvikin maistuu niiiiiin hyvältä. Luin tuolta Maaliskuisista, että suosiota ovat saavuttaaneet Sea band-rannekkeet. Ehkäpä niistä olisi apusia?
SEA BAND pahoinvointi ranneke - Pahoinvointirannekkeet.fi

Kyllä sitä mietti tuossa alkumetreillä, kuinka tämän jaksaa, kun peiliin katsoessa tukka oli sekaisin ja naama kalpena, finnit loisti leuassa ja suupielissä ja turvotus oli mahdotonta.... Mutta kummasti sitä kaiken tuskan takaa hymyili, kun muisti pienen salaisuuden, mikä masussa piileskeli. Jaksuja kovasti kaikille pahoinvoinnin kanssa :hug:

Kiitoksia Rominas ja Liljan Äippä haleista. Niiden tarpeessa olinkin Kyllä tämä ryhmä täällä on tuki ja turva kun tuntuu, että yksin jää tuntojensa kanssa. Ajattelin, että otan yhteyttä polille ja muistutan henkilökuntaa siellä, missä asemassa he työskentelevät.... Varsinkin kun on kysymys pienen sikiön tulevaisuudesta ja äidin huolesta, ei halua kuunnella ivallista pätevyyttä heidän taholtaa tahi muutakaan. Olen itse ollut asiakaspalvelussa ja omat asenteet ja mielialat pitäisivät pysyä taustalla. Onhan kysymyksessä terveydenhuoltoala ja pieni ihminen (Davis ja Goljat ) Juuh... Paremmalla mielellä ollaan ja annetaan hoitajan olla rauhassa. Kyllä hänkin kuuli tyrmistyksen ja hiljaisuuden minussa. Vaalikoon sitä sydämessään.

Rominas Oireesi kuulostavat niin lupaavilta =) Onnea viime metreille ja mielentyyneyttä saliin :heart:

Oliivitar ja nappi 15+4

 

Perjantaita kaikille

Eilinen meni Jorvin äippäpolilla ja ihan poikittainhan se Santtu siellä masussa köllötteli ja sattuikin olemaan todella ihana vanhempi naislääkäri joka otti "niskasta kiinni" vauvaa ja hyvin helposti ja kivuttomasti siitä sitten mujahti
oikeaan asentoon ja nyt täytyy vaan toivoa että kiinnittyy sinne ja pitää paikkansa valitin oikean puolista kylkikipua jota ollut jo jonkin aikaa ja sanoi sen johtuvan siitä että vauva on "porannut" päätään sinne kylkeen ja kuullema pään mallistakin sen ultrasta huomasi???
Painoarvio n 3 kg ja paikat kahdelle sormelle auki mutta kanavaa jäjellä joten mahdoton ennustaa tuleeko ennen vai jälkeen l.ajan ??

Iltasella oli tosi kivuiaita suppareita epäsäännölisesti mutta kuullema kuuluvat asiaan kun vauvan kääntäminen kohtua ärsyttänyt .

Ohjelmaksi tällepäivälle suunnittein siivousta ja pyykkäystä ja jos vaikka petivaatteetkin saisin uos kun toistaiseksi ei sada...

Mukavaa viikonloppua kaikille

Isotikru+ Santtu rv 37+0

 

Huomenia!

Täällä yöunet kadoksissa... illalla kyllä ihan hyvin nukahdetaan mutta sitten aamuyöllä karisee unihiekat jonnekkin... klo siis nyt 02.34.

Tänään siis 39+5 menossa ja yhtenä zipaleena ollaan.
Alavatsan menkkamaiset juilinnat voimistuneet ja lisääntyneet... Siinä saattaa olla yksi syy pariin huonosti nukuttuun viimeisimpään yöhön.
Eilen piti supistuksia ihan kellon kans alkaa laskemaan, eivät tosin mitään kivuliaita olleet... Tunnin laskeskelin ja sitten alkoi väli venyä yli 15 minuutin niin lopetin. Illalla ei sitten supistellut enään yhtään.

Huomenna äippäpolilla lääkäri ja sitten ainakin selviää onko näillä jomotuksilla ollut mitään tehoa... Viimeksi oli muuten tilanne alaosastolla sellanen, että sormelle auki kalvoihin asti, puoli kova ja kaulaa 3cm. Silloin siis viikkoja oli kasassa 37+5.

Voihan se olla että lääkäri vähän alkaa aktivoida tilannetta, kun LA (13.10) muutenkin jo niin lähellä. Ja viimeksi kysyi jo että alkasko tuntumaan siltä, että saisi syntyä jo... silloin olin sitä mieltä ettei kiirettä. Kunhan jouluksi kotia mutta nyt mieli alkanut muuttumaan... Alkaa stressaamaan aikalailla... Päässä ei pyöri oikeastaan mitään muuta enään kuin synnytys.

Olen alkanut stressaan tosiaan vauvan liikkeistä... Vaikka vaavi olisi hetki sitten liikkunut ahkerasti niin ihan yhtäkkiä oma mieli alkaa miettiin, että onkohan liikkunut ja sitten taas liikelaskentaa harrastetaan. Heh, heh... päivät siis kuluu matematiikan plussa laskujen parissa sujuvasti ja loppu aika sitten meneekin jomotuksia tutkaillessa... Joo, olisi varmaan korkea aika pyöräyttää poika jo maailmaan!
Tuossa ikkunasta kuuta katselin ja näyttää aikalailla täydeltä... Vanhan ajan kätilöt sanovat, että täysikuu poksauttelee kalvoja joten jospa poikanen alkaisi tulemaan ihan kuunkin voimasta! =)

Taidanpa alkaa siivoamaan vaatekaappeja aikani kuluksi... Ihanaa päivää kaikille ja palataan taas! :flower:

 

Moi!

Huhuijaa, viimein kotoina..... Otti sitten oma toipumiseni takapakkia ja kotiuduttiin vasta sunnuntaina sairaalasta, tyttöhän syntyi 30.9.
Mutta tässä vähän kertomusta:

Ke 28.9. rv39+3 oli äitipolikäynti, lähinnä verenpainekontrolli ja ultra, lääkäri teki kovakouraisen sisätutkimuksen, jolloin paikat pehmenneet. Samalla myös verikokeet, ettei mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa olisi.

To 29.9. rv39+4 Aamulla normi neuvola, jonka jälkeen äitipolilta soitto, että yksi veriarvo hieman koholla enteillen mahdollista raskausmyrkytystä. Määrättiin käynnistykseen heti perjantaina eli seuraavana päivänä! Noh, torstai-iltapäivänä lähti ensimmäiset palaset limatulppaa, josta alkoivatkin sitten säännölliset supistukset. Illalla kymmenenaikaan synnärille, lähinnä miehen kehoituksesta, kun supparit tulivat jo 2-3 min välein. Itse en ehkä ollut vielä NIIN kipeä , että olisin lähtenyt:O Kun päästiin synnärille en ollutkaan juuri auennut yhtään, vaikka käyrille piirtyi suppareita tiheään. Otin peräruiskeen, jota suosittelen! Päästiin lepohuoneeseen ja minä sain lihakseen kipupiikin. Sitten mulla ei oikein olekkaan ajantajua, jossainvaiheessa olin taas niin kipeä ja jo tarpeeksi auki jotta päästiin synnytyssaliin. Sain epiduraalin, joka ei toiminut täydellisesti, mrrrrrr....

Avautumista jouduttiin odottelemaan, se oli tuskaa, varsinkin ponnistamisen tarpeen pidätteleminen! Sitten yritettiinkin ponnistaa kaksi tuntia, kyykyssä ja kyljellään ja lopuksi puoli-istuvassa, mieskin auttoi lopulta ylävartaloa kohottamalla. Supparitkin laantuivat ja niitä jouduttiin vauhdittamaan lääkkeillä. Sitten otettiinkin imukuppi ja se sattui ihan sa****asti. Onneksi tyttö voi koko homman ajan hyvin eli lapsella ei ollut hätää. Epparia ei tehty, repeämillä selvittiin, olen jo nyt hyvin parantunut niistä. Synnytys oli kyllä tuskaa, mutta ei siitä huonoja muistoja jäänyt. Se oli mun synnytys

Olin paripäivää ihan poikki, en juuri kyennyt sängystä ylös. Olisiko syynä ollut huono hemoglobiini, joka ilmeni tiistai-iltana, kun meinasin totaalisesti pökrätä. Sain verensiirron vielä smana yönä. Keskiviikkona kotiin, jolloin olin kyllä aika huonossa kunnossa ja ihmettelin ylävatsatuntemuksia. Mutta kun verikokeissa ei näkynyt kun tuo pieni yhden veriseerumin nousu, niin raskausmyrkytystä ei kai kukaan osannut epäillä. Illalla kotona verenpaineet kohosivat 193/128 ja eikun takasin sairaalaan. Silloinkaan ei lääkäri osannut sanoa juuta eikä jaata, tarkkailuun vaan. Viimein torstaina multa alettiin kokeilla refleksejä polvesta, jotka olivatkin epänormaalin vilkkaat ja viittasivat selkeästi raskausmyrkytykseen. Jouduin teho-osaston tarkkailuun magnesiumtiputukseen kouristusten ehkäisemiseksi ja verenpaineiden laskemiseksi. Perjantai-iltapäivänä pääsin pois, mutta verenpaineissa ei muutosta. Nykyinen lääkitys sitten tuplattiin ja verenpaineita nyt seurataan. Mulla jännästi iltaa kohden alkaa paineet jyrkästi nousta, kun aamulla ne ovat hyvät.

Sunnuntaita pitempään en halunnut enää sairaalassa olla, vaan toivun nyt kotona. Vauva oli mukana koko ajan, yöt pääsääntöisesti yökköjen hoidossa. Sinivalohoitoakin annettiin yksi vuorokausi, kun hieman oli keltaisuutta. Imukuppi-synnytys kuulemma edesauttaa tuota keltaisuutta.

Pikkuhiljaa alkaa kunto kohentua ja vauva-arkea on päästy opettelemaan. Tyttö nukkuu ja syö, jaksaa olla jo hereilläkin ja tarkkailee ympäristöään virkeänä:heart:

Tsemppiä tuleviin synnytyksiin

Kittyblue ja tyttönen 10 vrk :heart:

 

Kittybluella hurjia juttuja mutta nyt toivon että toipuminen pääsee kotona kunnolla vauhtiin ja pääset vauva-arjesta nauttimaan..

Mä olen jo ihan kypsä tähän olotilaan, suppareita tulee päivittäin kipeitäkin mutta ei näillä vielä synnyttämään pääse ja jotain ihmeellisia limatulpan riekaleitakin tuli tässä kolmena päivänä mutta nyt tänään ei ole limaa näkynyt ja selkä on niin jumissa että melkein itkua saa vääntää kun kävelee

Uhallakin kävin koiran kanssa lenkillä mutta eipä siitäkään mitään hyötyä näyttänyt olevan...pe..le selkä vaan jumittaa kahta kauheammin..
Illat on aika taistelua tällä olotilalla tuon kohta 4-v,n kuopuksen kanssa..

nyt pyykkien kimppuun kun nyt kahtena peräkkäisenä yönä on kuopukselle tullut vahinko niin että pyykkiä kyllä piisaa..harmittaa vaan kun pyykkituvalla jatkuvasti toinen kone rikki ja siellä isoissa koneissa olisi niin helppo noita peittoja ym pestä..

Isotikru+ Santtu 37+4

 

Lämpimät onnittelut Kittybluelle pikkisestä prinsessaisesta!

..ja kaikille muillehin mukavaisia oloja!:kiss:

Uusille masun kasvattajille onnekasta masumatkaa!:heart:

 

Hei!

Onkohan pinoon syntynyt pienokaisia.... :heart: Mitä kuuluu Rominas ja Isotikru?

Isotikru Kuulosti niin helpolta tuo vauvan "muljahtaminen" oikeaan asentoon =) Ihanaa, kun kohdalle sattuu ammattitaidon osaavia ja kokeneita lääkäreitä. Kun synnytin neljättä, podin synnytyspelkoa. Kohdalleni sattui silloin vanhempi rouvaskätilö, otteet kuin markkinolla konsanaan, mutta niin ihan kanaemo! Sain olla sinut tunteiteni kanssa, eikä tarvinnut olla "kokenut" synnyttäjä. Kätilö lupasi kaikki helpotukset ja oli mukana alusta loppuun, vaikka työvuorokin ehti hänellä vaihtua. Siitä synnytyksestä jäi hyvä mieli, vaikkakin pelot olivat jäytäneet jo pidemmän aikaan.

Kittyblue kiitoksia tarinastasi. Odotan jo omaa "tarinaani" Jokainen synnytys on tehnyt kipeää ja ollut erilainen, mutta niin kokonaisvaltainen tapahtua, etten mitään vaihetta pois jättäisi. Jokainen hetki johdattaa aina eteenpäin, kunnes kaikkein paras masulle nostetaan Ihanaa vauva-arkea sinun perheellesi!

(.) Neuvola oli viime maanantaina ja kaikki näytti olevan kunnossa. Sain jopa LA:n neuvolakorttiin. Huomenna olisi vuorossa lääkäri ja tutkaillaan kohdunkaulan tilannetta ja saan todistuksen raskaanaolosta Liikkeitä olen toisinaan tuntevani, kun majailen tietokoneella ja nojailen etukenoon, mutten silloin, kun niitä odottelen. Taitaa toinen mamin kanssa leikitellä :heart:

Mur-mur Käyn vieläkin olkkarissa lukemassa kuulumisianne. Plussatuulosia lähettelen mukaasi ja toivon tänne teitä kovasti mukaan



Oliivitar ja Nappi 17+0

 

Kiva Oliivitar kun käyt meitä "olkkarissa" kurkkimassa
..siulle&Napillehin kuuluukin vain hyvää - ihuna juttu!:kiss:

..itse jo olen hanskat naulaan heittänyt vaavi haaveen suhteen..kunhan vaan teen luopumistyötä vielä hetken aikaa..*huoks*

Kovasti kuiteshin haluan vielä muita ihunaisia tsempata tuolla 40+ vaavi haaveilijoiden puolella ja toivon jokaiselle rakasta ja kaivattua nyyttöstä kainaloiseen:heart:

..on se vaan niin vaikia lajinsa tämä..enpä olis uskonutkaan kun maaliskuussa 2009 kierukan poistatin ja suurin odotuksin mieheni kera vaavia alettiin toivomaan ja "työstämään"..
..N Y T n. 2.4veen ja 4 keskeytyneen raskauden jälkeen tiedän sen..

MUTTA..ihuna, jotta te täällä olette siinä onistuneet - haave pikkisestä toteutunut!:kiss:
..koska..kovasti se valaa moniin meistä "haaveilijoista" toivoa.

 

Ihanaista tiistaita!

Meille on syntynyt 13.10.2011 klo 11:29 3,6kg ja 50 cm pitkä poikavauva! :heart:

Synnytys meni hyvin. Avautumisvaihe kesti 16h 55 min, ponnistusvaihe 34min ja jälkeiset 9min.

Täällä ollaan haltioissaan pikkuisesta ja nyt vasta oikeasti alkaa tajuamaan että meillä on ihana ihana ihana pikkuinen! :heart:

Rominas ja poikanen 5vrk

 

Lämpöiset Onnittelut ihunaiselle Rominakselle pikku-prinssistä!!!:kiss::flower:

..ajattele..k a i k k i e n niiden vaikeuksien ja pettymysten jälkeen, sylissä noin suloinen palkinto:heart:

 

Rominas Onnittelut prinssistä!

(.) Tänään olikin lääkäri ja tutkailtuaan salojani, kohtu oli kiivennyt napaan asti ja kaikki oli siltä osin kunnossa =) Pyytelin kurkkimaan bakteeriviljelyn tuloksia koneelta, ja siellähän oli streptokokki positiivinen :| Sain lapun neuvolataskuun, joka annetaan sitten synnytyksen yhteydessä antibioottitippaa varten. Se tuntuu vielä niiiiiin kaukaiselta

Mitäs kuuluu muille masunkasvattajille? Missäs kuljeksitte

Oliivitar ja Nappi 17+1

 

Hei! Onpa pino hiljentynyt... Oi, ja tänne on putkahtanut tyttö- ja poikavauvat - paljon onnea molemmille perheille!

Oliivitar, sinulla on ollut jo neuvolalääkäri. Oho, hienoa! Mulla on kai vasta viikolla 28, näin ymmärsin terveydenhoitajan puheista. Haluaisin kyllä käydä aikaisemmin, eikö esim tuota kohdunkaulan tilannetta kannattaisi tsekata jo ennen viikkoa 28?? Pissan bakteeriviljelystäkö tuo streptokokki löytyi? Itse olen ravannut pissitesteissä jo monta kertaa, kun on ollut alavatsakipuja. Syy ei ole vielä löytynyt. Nyt tosin rauhallisempaa. Ihanaa Napin kasvettelua sinulle ja onnea rakenneultraan!!

Huomenna poksuu 20 viikkoa, hirmunopsaa aika rientää. Eilen oli rakenneultra ja siellä kaikki vaikutti hyvältä, Pötkylä teki parit kuperkeikat äidin ja isin iloksi, tyttö oli melko vilkkaalla päällä, niin hellyttävän ihana Pötkylämme.

Meillä oli mahtava ultraaja, sikiön kehitykseen erikoistunut lääkäri, Vedran Stefanovic. Tutki tosi tarkasti, varmalla asiantuntemuksella, tosi innostunut ja lämminhenkinen lääkäri. Ja mikä silmänilo Käynti oli kyllä hintansa väärti! Suosittelen lämmöllä!

 

Hei Soili =) Aika menee siivillä! Vastahan luin kuumeilijoiden puolelta, että olit plussannut yllätykseksesi, ja nyt olet jo puolessa välissä raskautta! :heart: Onneksi olkoon hyvistä ultrakuulumisista! Saitteko ultrassa tietää sukupuolen? Taidanpa minäkin udella jos vaan näkyy.. Kuukauden päivät pitäisi vielä odotella

Toisinaan harmittaa, kun asuu täällä pohjoisessa, olisin halunnut 4d ultraan, mutta tyssäsi lääkäreiden puutteeseen. Sain suositukset itse lääkäriltä, että kannattaisi mennä 4D:hen paikkaan, missä niitä tehdään päivittäin, jotta ultraajan ammattitaito pysyisi hyvänä. Lähin paikka olisikin Oulussa ja matka on pitkä, lastenhoidon järjestäminenkin tuottaisi harmaita päähän. Kelankorvausta netin mukaan ei saisi ja hintakin olisi kodinhoitotuen verran :O Toistaiseksi olen toiveen siirtänyt taustalle ja odottelen rakenneultraa

(.) Minulla oli normaali neuvola ja pyysin bakteeriviljelyä hiivasta ja strepistä. Hiiva on ollut yhdessä raskaudessa oireettomana, ja streppi ollut kahdessa. Toisessa raskaudessa 10 vuotta sitten streppiä hoidettiin 3:lla antibioottikuurilla sen tehoamatta, ja neljännessä raskaudessa (5v sitten) se hoidettiin vasta synnytyksen yhteydessä, koska pysyi oireettomana. En tiedä käytäntöä muualla, mutta täällä pyöräytetään pumpulitikkua alapäässä ja se tehdään itse, varsinaista akrobatiaa neuvolan Wc:ssä Yleensä kuitenkin neuvolatäti sen tekee tai neuvolalääkäri tutkimuksen yhteydessä. Tämä minun neuvolalääkäri oli "vapaaehtoinen" alkuraskauden lääkäri. Ensin ajattelin, etten mene, mutta en tiennyt kohdunkaulan tilannetta ja hyvä, että menin, koska streppi todettiin, ja sai tiedon, että ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut muutoksia kohdunkaulalla (supistelua jne).

Toivottelen sinulle ja Pötkylälle ihanaa masumatkaa ja kirjoitellaan :wave:

 

Oliivitar, me kyllä saimme Kela-korvauksen käynnistä. Emme ottaneet videota, ja hinnaksi jäi 160 euroa ja risat. Juu, ja saimme varmistuksen sukupuolesta, Tyttö, 100%:sti kuulemma =)

Mäkin pyydän noi testit! Eilinen lääkäri onneksi mittasi ultratessaan kohdunkaulan, reilut 3 cm ja kiinni kuulemma (olikohan tuo oikea termi. Ei aavistustakaan, mitä sen pitää olla. Hitsi, kun on ihan pihalla kaikesta näin ensikertalaisena. Ja ihan pihalla muutenkin, pöllähtänyt yhä vaan, tapahtuuko tämä oikeesti meille...

Ihanaa masumatkaa teillekin Napin kanssa :heart:

 

Juuh... Täällä on aika hiljaista. Alkoikin kiinnostamaan tuo FB:n ryhmä Kuinkas se muuten toimii? Joskushan Morticia jotain tänne laitteli, mutta unhoonhan tuo on painunut. Onko teitä montakin siellä keskustelemassa ja ollaanko siellä nimimerkeillä vai omana itsenään? Minulle nämä jutut eivät ole vielä auenneet :ashamed: Totuin niin tuolla "olkkarissa" aikoinaan turisemaan, että melkeimpä yksinäiseltä tällä puolella tuntuu olevan...

Oliivitar ja Nappi

 

Rominas oikein paljon onnea vauvelista

Täällä sitä kokonaisena edelleen ollaan ja olo alkaa alkaa olemaan tooooooosi kypsä ja malttamaton mutta pari viikkoa kun vielä jaksaa niin ehkä Santtukin saapuu eilen illalla supisteli säännöllisesti ja lupaavasti 5 h mutta sitten kun menin suihkuun ja nukkumaan niin ne loppui kun seinään..

Huomenna ois kontrolli raskausmyrkytysepäilyn vuoksi Jorvissa äippäpolilla ja nyt ainakin paineet olleet ihan ok vaikkakin stiksattuna näyttää 1.llä +.lla proteiinit mutta vuorokausivirtsankeräyksessä arvot olivat ok.

Facebookkiin minäkin voisin tulla kunhan vaan tietäis miten ??

nyt kotihommiin tänään on iskenyt siivousinspis :-0

Isotikru+Santtu 38+6

 

Varovasti tänne kirjoittelen, ja toivon että ristiriitaisilla ajatuksillani pahoita kenenkään mieltä, tiedän että monille täällä plussa on ollut pitkään toivottu ja odotettu, joten siksikin omat ajatukseni tuntuvat jotenkin kielletyiltä.
Mutta halusin nyt tänne kirjoittaa kun ajattelin jos täältä löytyisi vertaistukea ja apua tähän mietintään ja pahaan oloon.
Eli tilanne se että ikää parin viikon päästä 39, miehellä vielä useampi vuosi enemmän ja kolme lasta, 5,8 ja 12v.
Jonkin aikaa neljättä toivottiinkin mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana mietittiin asiaa järjellä ja todettiin ettei enää ja lopetettiin yritys, isommat ovat jo niin isoja että arki vauvan kanssa tuntuisi hankalalta, oma ikä tuntuu jo niin vanhalta ettei enää jaksaisi, olen ollut pitkään kotona ja vuoden päästä kun nuorin menossa eskariin oli tarkoitus mennä osa-aikatöihin mikä sekin tuntui hyvältä ajatukselta. Koiranpentua oli pitkään haaveiltu ja ajateltu että ensi keväänä olisi sen aika. Eikä taloonkaan oikein sovinnolla neljää lasta mahtuisi, ja muuttaa emme halua.

Mutta, mutta, pari viikkoa sitten huomasin olevani raskaana ehkäisystä huolimatta, viikkoja nyt suunnilleen 5+5.
Ja mieli on myllerryksessä ja pelottaa kovasti miten tästä selvitään vai selvitäänkö lainkaan.
Pelottaa jaksanko raskausajan ja olla samalla täysillä mukana isompien elämässä, sekin pelottaa miten isommat ottavat uutisen, ilahtuvatko vai ovatko kauhuissaan. Olenko yksinkertaisesti liian vanha olemaan raskaana ja hiotamaan vauvaa.
Myös se pelottaa jääkö isommille enää aikaa tehdä heidän kanssaa kaikkia ns. isompien juttuja vai jäävätkö he syrjään ja eikä itsellä riitä aikaa eikä energiaa huomioida heitä.
Raha-asiat pelottavat, kolmen kanssa on pärjätty mielestäni aika ok, mutta onko neljäs sitten se joka vie elämän taloudellisesti kituuttamiseksi. Eikä talossakaan liikaa tilaa ole, kolme makuuhuonetta, joista vanhimmalla oma (on eri sukupuolta kuin kaksi nuorinta), nuorimmilla yhteinen ja sekin vähän turhan pieni kahdelle, neljän kanssa ainoa vaihtoehto edes jotenkin mahtua olisi meidän vanhempien tehdä parvi takkahuoneeseen ja siirtyä sinne nukkumaan eikä sekään oikein houkuta. Ja kuten sanoin muutto ei tule kysymykseen.

Ja tuo koira-asiakin nyt harmittaa, jos sitä ei vauvan takia pystytäkään hankkimaan. Onko täällä kokemusta koiranpennun hankinnasta kun pienin on ollut vielä ihan vauva?

Ja ylipäätään neljä lasta tuntuu valtavan isolta perheeltä, vaikka mies sanookin ettei se ole kuin yksi enemmän kuin kolme, mutta itsestä tuo kynnys kolmesta neljään on valtava, en koe haluavani suurperhettä, olisiko tuo neljä jos sitten suurperhe??

Mutta ei keskeytyskään oikein hyvältä tunnu, sitä saattaisi katua raskaasti myöhemmin. Mutta entä jos kadun sitten sitä että synnytin neljännen, jos huomaamme ettemme todella pärjää emmekä jaksa neljän kanssa??
Mies on paljon levollisempi kuin minä ja uskoo että kaikki järjestyy mutta itseä pelottaa todella, en pysty keskittymään mihinkään eikä iloitsemaan mistään, koko ajan vain ahdistaa ja pelottaa.

Olisiko jollakulla ollut vastaavia ajatuksia ja miten niistä olette selvinneet?
Ja toivon todella etten näillä ajatuksillani pahoita kenekään pitkään rakautta toivoneen mieltä!

 

Repunen et ole yksin ajatustesi kanssa. Mulla ikää juuri 40 v. ja ylläriraskaus myös. Kierukka petti, uskomatonta mutta totta. Meillä on ennestään 6- lasta ja seitsemäs kullankerä ei tunnu enään taakalta, vaan ihan omalta pienine tömpsäyksineen! Kummasti ihminen sopeutuu alkujärkytyksen laannuttua=) Meillä on nyt koiranpentu, mutta myös iso piha ja aidattu alue, jossa voi seikkailla vapaasti, ei tarvitse jatkuvasti vahtia. Meillä isommat pojat ottavat pääasiassa hoitovastuun, rakastavat koiria!

Rominas onnea pienestä tuhisijasta

oliivitar hyvä että streptokokki havaittiin ajoissa, eikös se voi olla vaarallinen vastasyntyneelle?

Voisin liittyä myös fb:ryhmään, jos semmoinen löytyy=)

Soili onnea hyvistä ultratuloksista ja isotikrulle onnea loppurutistukseen, sieltä saa niin ihanan palkinnon.

Itselläni ihan hyvä vointi ja 4.11 rakenneultra jänniittää hieman jo.=)

Liljan äippä ja päiväsäde 18+1 (18+5)

 

Hei,
kyllä meillä on fb:ssä ryhmä 40+ odottajille ja äideille ja vilkkaampi paikka se on kuin tämä Ja ainakin minulle on tullut ihan tarpeeseen,siellä saa rauhassa tuntojaan purkaa ja muutenkin saa tukea toisilta .Ryhmä on salainen joten kukaan muu ei nää kirjoituksia kuin vain ryhmään kuuluvat.Jos joku haluaa ryhmään niin muistaakseni pitää ensin olla kavereita fb:ssä että voi ryhmään lisätä...esim.laittaa vaikka mulle kaveri pyynnön.

 

Tervehdys äippäpolilta, kaikki ok. Vauvelin paino-arvio 3,5 kg , paikat niin kypsät että voi tulla piankin mutta toisaalta voi mennä ylikin ?? ei kuullema koskaan tiedä, aika kovakouraisen sisätutkimuksen teki niin toivon että näiden olemassa olevien suppareiden kanssa alkais jotain tapahtua ja maanantaille olis sitten neuvola ja viikonpäästä perjantaille taas aika kontrolliin äippäpolille
Sen raskausmyrkytysepäillyn vuoksihan mä siellä laukkaan mutta kaikki toistaiseksi ok onneksi

Omat fiilisket on vaan niin kypsät tähän olotilaan kun käsketään vaan levätä ja ottaa iisisti ja mua ei enään yhtään kiinnosta makoilu, eilen vein kirjaston kirjatkin pois kun ei riitä kertakaikkiaan kärsivällisyys edes lukemiseen vaikka tavallisesti se mun mielipuuhaa onkin mutta kun ei löydy sopivaa luku-asentoakaan sängyssä jossa olen kyljelläni tottunut lukemaan..

Repunen tervetuloa joukkoomme ja tsemppiä tilanteeseen, meillehän tämä on 6.s muksu, itselläni ikää 42-v ja miehellä pai vuotta enemmän ja täytyy sanoa että odotatessani 3.sta ja 4.sta jotka ovat kaksosia kävin läpi kriisin kuinka elämä muuttuu mutta täytyy sanoa että on muuttunut mutta positiiviseen suuntaan.Lapset ovat rikkaus ja ne joille niitä suodaan ovat etuoikeutettuja.. rahaa ja mammonaa kerkii haalia myöhemminkin ja meilläkin on joukon jatkeena ollut koira ja lapsille kullakin oma ulkoitusvuoro ja tottakai päävastuun kannamme me vanhemmat koiran hoidosta..Ihana nähdä kuinka koira on opettanut teineille vastuuta ja kuinka ne uhraavat hellyyttä koiralle juuri siinä vaiheessa kun tunteita ihmisille on vaikeinta näyttää..
Olen myös opetellut laittamaan lapset hommiin vaikka helpommalla monesti olisin päässyt kun itse olisin äkkiä saman homman tehnyt.Vauvan hoitoon on varmasti halukkaita niinkuin oli jo nykyisen kuopuksen aikana kun on edelleenkin isompien silmäterä..
Sisarukset ovat kuitenkin mielestäni parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa tai sanotaan mitä lapset voivat saada ..
Meillä kahdella vanhemmalla on oma huone, kaksosilla yhteinen ja kuopus ja tuleva vauva majailevat meidän makuuhuoneessa toistaiseksi..sopu sijaa anta
jos mieltäsi askarruttaa muita suurperheen arkeen liittyviä kysymyksiä niin kysele toki, yritän parhaan kykyni mukaan vastata

nyt lähden kävellen koiran kanssa hakemaan kuopusta tarhasta jos vaikka saisin vauhtia Santun häätämiseen

Mukavaa viikonloppua kaikille

Isotikru+Santtu rv 39+0

 

Repunen, paljon onnea raskauden alkamisesta!!! Olet vielä hyvässä synnytysiässä ja jokainen, jonka luoja suo raskaaksi, on tarpeeksi vahva ja terve synnyttämään ja hoitamaan vauvaansa. Olet saanut kokea jälleen elämän ihmeen, jota ei suoda kaikille ja toisille vaan korkeintaan kerran. Rakasta ja vaali masuasi, jossa on pieni suuri elämäntaimi. Lapset ovat lahja!!!!