Niin, varmaan aloituksen tapauksessa, kuten myös perheväkivaltatilanteissa vaikuttaa "mitäs läksit" -ajattelu. Eli ajatellaan, että kun uhri alunalkaen on vapaaehtoisesti lähtenyt matkaan/parisuhteeseen, ei myöhempi vapaudenrajoittaminen, uhkailu ja väkivalta ole niin paha juttu, kuin jos ihan uhri olisi riistetty mukaan alkujaankin väkisin.
Tuo Herlinin sieppaaja tavoitteli teollaan suurta taloudellista hyötyä. Monesti kritisoidaan sitä, että talousrikoksista saa suurempia tuomioita kuin seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Ymmärrän sen, onhan seksuaali- ja väkivaltarikokset minustakin paljon törkeämpiä tekoja. On kuitenkin yksi olennainen pointti joka puoltaa kovia rangaistuksia nimenomaan harkituissa rikoksissa joilla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Nimittäin jälkimmäisiin kova rangaistustaso oikeasti vaikuttaa, tekijät miettivät riskejä etukäteen. Jos ne ovat liian suuret, jättävät rikoksen tekemättä. Kun sitten taas väkivalta- ja seksuaalirikokset on tyypillisesti sellaisia, ettei seuraamuksia juuri etukäteen mietitä eikä siis rangaistuksilla ole ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Toisaalta joo, mutta tässä Tampereen tapauksessa voidaan kyllä jo puhua systemaattisuudesta (teon kesto) ja ilmeisesti vangiksi ottoa suunniteltiin jo etukäteen, ei tosin välttämättä ajallisesti pitkään.
Lisäksi uhri pakotettiin lisääntymään vastoin tahtoaan neljä kertaa, mikä on minusta tässä koko keississä ehkäpä kaikista raskauttavin asia.
Uhri sai käytännössä elinkautisen kertaa neljä, tekijät tulee istumaan tuomiostaan 1-2v.