4-vuotiaan uhmaako?

Ihan pakko oli tulla kysymään kanssasisarilta neuvoja, kun jälleen tarhaan mennessämme, nosti 4-vuotias tyttäreni metelin ja sain kantaa hänet osastolleen.

Nyt viimeisen parin kuukauden ajan meillä on ollut kädenvääntöä tosi monesta asiasta: nukkumaanmeno, syöminen, mikä filmi katsotaan ym., ym....

Yhden kerran nukkumaanmenoaikana sain liki tunnin taistella tytön kanssa. Pikkuveli kuskattiin jo vanhempien sänkyyn nukkumaan, kun tyttö keksi, ettei anna pojan nukkua. Ensin aloitin neuvottelulla, mutta asia meni toisesta sisään, toisesta ulos. Kun istuin tytön sängylle ja sanoin, etten tästä liikahda, alkoi potkiminen ja raivoaminen.
Muutaman luunapin annettuani sain tytön luovuttamaan ja asia sovittiin.

Ongelma on vaan siinä, että aikani tuollaisissa tilanteissa karjuttuani, päädyn usein tukkapöllyyn tai luunappiin. Sekään ei aina auta, vaan tyttö toteaa uhmakkaasti, että "ei sattunut". Se jos mikä on omiaan nostamaan pulssia vielä entisestään...

Millä tavalla te hoidatte tilanteen uhmakohtauksen iskiessä? Kun aina ei olisi aikaa neuvotella, varsinkaan aamuisin..

 

meillä ihan sama tilanne,kauheaa taistelua joka asiasta ja nyt lisänä vähäsyöntisyys elää "pyhällä hangellä",mikään ei kelpaa,paitsi herkut.oon yrittänyt olla antamatta periksi kun näyttää mieltänsä ja topakasti ilmottanut miten asiat hoidetaan.nyt tuntuu että vähän tehoaa,etenkin jos mies komentaa kanssa.kyllä se tästä ajan kanssa =)

 

no meillä on kans ihan mahdoton, mut neiti on vasta 3v4kk!! Neuvolas sanottiin että syömisissä ei saa antaa periks ja toinen on nukkuminen,mut sitten nää et mikä paita tai housut laitetaan ni niitä voi antaa lapsen itse päättää tai mikä filmi yms.

Mut meillä on tehonnu se että jos ei halua pukea niin sanotaan sitte että senkus jäät kotiin sitten ettei äidillä ja isil ole aikaa odottaa. Toinen on kauppareissut, ku jää vinkumaan jotain niin sanon vaan että senkus jäät siihen äiti lähtee nyt niin kyllä se melkein heti perässä tulee, mut ei missään nimessä saa jäädä suostuttelee sitte saa olla vaikka puol tuntii samassa paikassa!!

Ja ei sitä kannata kaupas hävetä jos toinen huutaa.. antaa huutaa vaan..

Mut olen kyl kuullu että mä olen kuulemma liian lepsu, mut kyllä mä niistä pidän kiinni mitkä on tärkeitä!!

Toivottavasti menis ohi pian! =)

 

Kuulin tuttavalta että eräs perhe oli kaupassa ja poika tai tyttö oli karkki hyllyllä mennyt makaa lattialle ja huutanut ja kiljunut et mä haluun karkkii!Äiti ei ollut moksiskaan ja oli menny sit makaa siihen pojan viereen ja ruvennut huutaa samalla tavalla.Poikaa oli hävettänyt äidin käytös niin paljon että oli lakannut huutamasta.

 

uhmaa oi iihanaa uhmaa. Äidille voimia pysymään sanojensa takana. Oppivat heti missä asiassa äiti lipsuu. Ole jämpti. Luota itseesi. Käy itse tilaisuuden tullen tuulettumassa. Yritä puhumalla ja piste. Kerro ja perustele et nyt tehdään näin ja loppu. Äidin ja isän päätösvalta jyrää, hän on lapsi ja sinä aikuinen. joskus auttaa tuo.joskus ei.

Itse joskus aloitan rääkymisen vierellä ja näin saan hänen huutamisen loppumaan ja asian perille kertominen on helåpompaa. Kaikista tehokkain oli kun omani pisti aina kädet korville ni minä tein samoin kun hän huusi niin loppu, ei laita enää käsiä korville vaan alkaa jopa jo kuuntelemaan mitä minulla on asiaa.

jaksa jaksa ja jaksa kyllä se loppuu. sitten kun täyttää 30. viimmestään.

 

Piti muuten sanoa et meillä autto pitemmän päälle se et annoin enempi omaa aikaani hänelle. Käymme kahden ain silloin tällöin jossain vaikka ihan vaan mäenlaskussa mut kahden. Joskus kun nuo lapset hakevat vain huomioo huonolla käyttäytymisellä kun sillä saa helpointen. itse huomasin myös et kun tekee jotain ja muistaa kehua eikä aina kieltää sekin auttaa.

 

\

Piti muuten sanoa et meillä autto pitemmän päälle se et annoin enempi omaa aikaani hänelle. Käymme kahden ain silloin tällöin jossain vaikka ihan vaan mäenlaskussa mut kahden. Joskus kun nuo lapset hakevat vain huomioo huonolla käyttäytymisellä kun sillä saa helpointen. itse huomasin myös et kun tekee jotain ja muistaa kehua eikä aina kieltää sekin auttaa.

Peesaan ehdottomasti tätä! Loputtomalle uhmailulle on usein varmasti taustalla jotain mitä ei vielä uhmis osaa vain ilmaista. Väsymys ja huono ravitsemus lisää kiukkuisuutta ja siks lapsi ois saatava keinolla millä hyvänsä syömään terveellisesti. sokerihumalan voi saada vaikka jogurtin litkimisestä ja lapsi saattaa mennä ihan sekaisin. Ihanaa lukea, että muillakin äitiä rääkätään, mutta toisaalta ei ole niin ihanaa. Luunapit kostautuu jälkikäteen kun lapsi tietää kuitenkin, että teet väärin vaikka se sillä hetkellä tehoaiskin. Ens kerralla kiukku on kahta kauheempaa. Korvatulpat korviin ja kokeilkaapa ärsyttävien iloisten laulujen hoilailua ja viheltelyä kun toinen huutaa. Se saa joskus pojan ihan hämilleen. Joskus on pideltävä kiinni jos raivo on liian kova ja ei ole mitään tolkkua. Istun lattialla ja laitan jalat ja kädet pojan ympärille ja hyssytän. meillä ei ehkä ihan tavallista uhmaa, vaan puheen alueen ongelmien tuomaa raivoa :'(