4-vuotiaan leikkimisestä

Leikkiikö teidän 4-vuotiaat minkä verran yksin ja jos leikkii, niin onko sitä pitänyt jotenkin opetella? Kysyn siksi että oma pieni poikani ei leikkisi yksin ollenkaan, siis ei yhtään! Olen varmaan maailman huonoin äiti, mutta minä en kertakaikkiaan jaksaisi jatkuvasti ajaa pikkuautoilla jne. Oon yrittäny et leiki sinä, niin minä katson ja että tehdään yhdessä jotain ja sitten yritän tukea leikkimään hetken yksin, mutta ei. Hänelle ei riitä pelkkä läsnäolo, vaan minun tai isän pitäisi jatkuvasti leikkiä tai pelata. Asia on kovin hankala, koska tuntuu pahalta aina vastata kieltävästi, onhan lapsi minulle tosi tärkeä ja rakas. Eikä jatkuva torjutuksi tuleminen varmasti tue lapsen itseluottamusta. Tulipas tästä sekava vuodatus, mutta kiva jos jollain olis samoja kokemuksia tai vinkkejä.
 
Itselläni ei ole vielä lapsia mutta muistan kyllä hyvin elävästi pikkuveljeni. Kun asuin pari vuotta sitten vielä äitin luona pikkuveli oli silloin juuri 4-vuotias ja aina vouhottamassa äitille, että ei oo tekemistä, kukaan ei leiki mun kanssa mutta äiti kylmän viileästi sanoi, että aina ei tarvitse olla tekemistä ja pitää nyt välillä olla myös itsekseen ja keksiä jotain. Varmasti tuntuu julmalta sanoa omalle lapselle noin mutta kyllä lapsen täytyy oppia olemaan myös joskus yksin, se kehittää mielikuvitusta ja itsenäisyyttä, ethän halua, että lapsesi saa jonkin oidipus-syndrooman =)
 
Kohta viisivuotias poikamme alkoi leikkiä yksin sen jälkeen, kun rajoitimme tv:n katselua. Eli saa katsoa kakkosen lastenohjelmat päiväkodin jälkeen, että saan tehtyä ruoan, mutta arkisin töllö pysyy kiinni muuten.


 
laiska äiti
En minäkään jaksa leikkiä jatkuvasti lapsen kanssa, ikään on 3,5 v. Mutta hän kaipaa kaveria, joten käväsen aina vähäsen leikkimässä kaverina, en yleensä kovin pitkää aikaa. Toisinaan pukkaan alulle leikkimään, ja edelleen käväsen vähän aikaa mukana olemassa, se on ainakin nyt riittänyt, enempää minä en viitsi, eli en mitään tuntikausien konttaamisia.

Annan myös vinkkejä, mitä voisi tehdä: piirtele, väritä värityskirjaa, tee palapelejä. Keksii sitten itse: ei kun mä leikin autoilla / leegoilla tms. Junaradan kokoaminen vaatii kaveria, ei saa itse ympyräksi, ei osaa hahmottaa.

Mielitouhu on tällä hetkellä leikkeleminen. Istuu paperinkerätyskopan vieressä ja leikkelee mainoslehtisiä pieneksi silpuksi, on aika taitava jo, leikkaa ympyrää ja viivaa pitkin jne.

Koska lapsella on niin paljon tekemistä ja leikkiä, meillä unohtuu se tv ja lasten ohjelmat laittaa päälle kokonaan, kun kotiin tullaa päiväkodista. Joskus on levoton, silloin laitan. Viikonloppuaamuisin, mutta ei silloinkaan aina.

Kun lapsi istuu ja leikkelee siinä keittiön kulmalla, minä laitan ruuan ja kehun kovasti.
Kerran tehtiin kollaasi: liimasi kaikki leikkaamansa paperille, käytti molemmat puolet paperista, paperi täyteen. Mutta liimaaminen ei ole se juttu, vaan leikkaaminen. Meillä siis.

Suosittelen.
 
Mulla on ihan sama juttu 4v tytönkanssa!!!!!!!!!!!!!!! Siis just kaverille vuodatin asiasta kans, etttä mitä ihmettä tarvis tehdä/keksiä, pitäiskö kuitenkin laittaa osapvä hoitoon!! meilläkin on oltu hoidossa mutta nyt ei ole kun vauva syntyy pian! Ja sitten en ainakaan ehdi olemaan joka leikissä läsnä! Tai en ole kyllä nytkään. Välillä kyllä,mutta joka pvä yritän myös sanoa,että täytyy opetella itekseenkin touhaamaan, ottaa lelukoppa viereen ja keksiä leikkejä, taikka piirrellä, väritellä, katella kirjoja, tehdä palapelejä jne, että ei KAIKESSA voi AINA tarvia seuraa!! tuntuu siis TOSI HIENOLTA JOS JOSKUS sattuu yhden 30min oleen itekseen ja tekeen jotain! saa ees hetken levähtää.. tuntuu jotenkin pahalta toisen puolesta kuitenkin, että on "tylsistynyt"! Vinkkejä tosiaan olis mukava saada. Meillä ei tv:tä ainakaan paljoa katella, joskus iltapäivisin kakkosen lastenohjelmat jne.. plaah.
 
Ihanaa, kiitos kaikki kohtalotoverit ja vinkin antajat. Kai minun on vaan oltava päättäväinen ja unohdettava huono omatunto. Meillä katsotaan telkkaria hirmu vähän, mutta isoveikan pleikkaria poika pelaa jkv. Ei kuitenkaan minusta liiaksi asti. Ollaan kuitenkin ulkona 2 x pv ja tehdään paljon muutakin. Meillä on harmillinen asuinalue, kun ihan lähiympäristössä ei ole saman ikäisiä lapsia kaveriksi. Poika on kyllä 12 pv/kk tarhassa, kun olen osittaisella hoitovapaalla.
 
Meidän 4v piirtelee yksin, askartelee (silppuaa saksilla paperia tai leikkaa kuvia lehdestä), tekee kovasti palapelejä ja välillä lueskelee itsekseen kirjoja. Äidin täytyy kuitenkin olla kuulo- ja näköetäisyydellä. Ja muistaa käydä välillä katsomassa ja kehua aikaansaannoksia. Eli kannattaa varmaan pikkuhiljaa totuttaa siihen "yksin" leikkimiseen ja tekemiseen. Tyyliin äiti silittää nyt/laittaa ruokaa jne. mutta tule sinä tähän viereen/lähelle tekemään (mitä nyt sitten ikinä onkaan). Meilllä on 4v osan kuusta kanssa päiväkodissa ja tuntuu välillä että hän kaipaakin näitä rauhallisia omia hetkiä (mitä nyt pikkusiskolta saa :LOL: )
 
laiska äiti
Tulipa tässä mieleen, että meillähän 3,5 on kokopäivähoidossa, koska me vanhemmat olemme töissä.
Hän selkeästi kaipaa myös tätä omaa aikaa, yksin leikkimistä päiväkotielämän jälkeen.
Emme edes ennätä katsoa telkkaria, kun leikkimistä on niin paljon, suunnilleen joka ilta pitää raastaa leikin ääreltä nukkumaan..

Jos kaikki menee hyvin, jään äitiyslomalle syksystä, muksu on sitten 4 v ja on täysin avoin asia, missä hän sitten on.. jos asumme edelleen täällä, hän varmaan jatkaa osapäiväisenä kerhomaisesti tutussa päiväkodissa. Jos muutamme toiselle alueelle / paikkakunnalle, päiväkotielämän tilalle pitää etsiä kerhotoimintaa ja harrasteita, koska noin iso selkeästi jo kaipaa leikkikavereita ja toisenlaista toimintaa kuin mitä äiti yksin voi järjestää..

Me asumme alueella, jossa on aikapaljon saman ikäisiä lapsia, mutta eipä heidän kanssaa oikein missään tekemisissä olla.. kaikki on töissä, mekin siis, ja vaikka on sama pöiväkoti, ei päiväkodin jälkeen mitä kyläilyjä ole.. lähipuistossa ei kohtaamisia ollut edes hoitovapaan aikana, jutut ei synkkaa (??) lähimmän naapurin kanssa eikä edes lapsilla keskenään, ovat niin eri tyyppisiä.
:( :(
 
Te joiden lapset leikkivät niin mitä tai millä leluilla teidän n. 3-4 vee leikkivät? Etenkin pojat! Meillä 3,5v poika eikä leiki juuri yhtään millään leluilla, siis ainakaan yksin. Oon kanssa ajatellut onko vika mussa, leluissa vai missä..? Tuntuu että kaikkien muiden lapset aina leikkivät ja ovat hulluna leluihin. Meidän viikaria ei vois lelut vähempää kiinnostaa! Ja se on raskasta tälleen äidille kun poika ei mitään leiki vaan haahuilee ympäriinsä ja kerjää huomioo.

Eli siis tosiaan millä teidän pojat leikkivät, leegoilla, autoilla? Vinkkejä pliis!!

Tää on hyvä ketju, kiitos kaikille kirjoittaneille :wave:

Oon tosiaan luullu että meidän poika on ainut ketä ei leiki ja oon jotenkin yksin tän asian kanssa koska ainakin lähipiirissä kaikkien tuttujen lapset leikkii. Kiitos siis vertaistuesta :heart:

 
Meidän tyttö täyttää kohta 4 ja tykkää leikata kans papereita, piirtää paljon ukkeleita yksityiskohtineen. Pujottelee pieniä helmiä nauhaan ja ompelee ompelukortteja villalangalla. Tykkää siis väkertää kaikenlaista pientä.
Nukkeleikit on kans tällähetkellä hot.
 
Meillä lapsia kolme ja sanoisin, että on myös luonnekysymys. Meillä esikoinen on aina tarvinnut jonkun kanssaan leikkimään. Taaperoiässä olin väilillä ahdistunut, kun tyttö ei ollut hetkeäkään itsekseen. Olemme tietysti voineet jo pienestä pitäen opettaakin siihen, mahdoton sanoa näin jälkikäteen varmasti.

Esikoinen on nyt ekalla luokalla, eikä ole koskaan kyllästynyt tai väsynyt kavereiden kanssa leikkimiseen. Leikkisi vaikka kellon ympäri ja jos ei ole samanikäisiä tai samaa sukupuolta olevia, niin leikkikaveriksi kelpaa melkein kuka tahansa. Kuusi vuotta nuoremman siskon kanssa jaksaa touhuta aina. Vasta illalla rauhoittuu lukemaan yksikseen tms., mutta muuten haluaa koko päivän olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa jonkun kanssa. Mikä tahansa tekeminen on kivaa, kunhan sitä tehdään kavereiden kanssa. Toiset lapsemme eivät ole samanlaisia. Mieheni kyllä on ;).
 
Meillä 4-vuotias poika ja leikkii mielellään dinosauruksilla, eläimillä, traktoreilla, autoilla + peräkärryillä, turtleseilla, prätkähiirillä ja motskareilla. Ja ritarit ovat myös kova juttu, ratsuineen ja linnoineen tietenkin.
Haluaisi leikkiä myös aseilla ja miekoilla, mutta äiti ja isä eivät halua!
 
4v poika leikkii oikeastaan aina itsekseen. En mä jaksa enkä ehdi aina häntä "viihdyttämään" eikä hän sitä oikeastaan edes kaipaa. Vauvana oli sellainen jatkuvasti viihdytettävä, mut alkoi tottumaan hiljalleen siihen itsekseen olemiseen kun en yksinkertaisesti vaan viihdyttänyt häntä enää jatkuvasti. Minun mielestä aikuisten tehtävä ei edes ole olla lastensa viihdyttäjiä vaan lasten pitää osata leikkiä itsekseenkin. Eikä siihen mitään opettamista tarvita vaan on annettava siihen mahdollisuus. Ainoa mitä voi lisäksi tehdä on kannustaa siihen leikkiin. "Osaat leikkiä itseksesi!"
 
meidän 4-v poitsu leikkii itsekseen mieluiten dinosauruksilla, ritareilla linnoineen, eläimillä, rakentaa legoilla, tutkii kirjoja, tekee palapelejä, pelaa muumi-romppuja, tekee tehtäväkirjoja ja värittää+piirtää omia juttujaan
 
Helpoimmaksi olen huomannut (silloin kun lapsi on kotihoidossa) että aamupäivällä mennään äidin laatiman ohjelman mukaan ja vasta ruuan jälkeen saa leikkiä rauhassa. siinä aamuohjelmassa tulee pakollisen ulkoilun ja asioiden toimittamisen ja kotihommien yhteydessä oltua tiiviisti yhdessä ja on helpottavaakin vain olla ja touhuta vapaasti.

Nelivuotias leikkaa liimaa kirjoittelee muovailee leikkii nukeilla ja pikkuautoilla (automatto)........
 

Yhteistyössä