4-vuotiaan kuolemapuheet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
4-vuotias oli nukkumaan mennessään jotenkin surullisen oloinen, kyselin mikä hätänä. Sanoi että on monesti niin tylsä olo ja "sellainen olo ettei osaa selittää", ja että haluaa kuolla. Onko muiden lapsilla ollut tällaista?
Joskus kolmivuotiaana tytöllä oli vaihe jolloin mietti hyvinkin paljon kuolema- ja taivasjuttuja, mutta silloin sävy oli eri. Pitääkö huolestua vai onko joku normaali kehitysvaihe?
 
Tuon ikäinen ei taida vielä tajuta, mitä kuoleminen oikeasti merkitsee. Enoni kuoli syöpään kun tyttäreni oli n. 4-vuotias ja tyttö ei vielä ymmärtänyt kuoleman lopullisuutta ja kyseli että onko hän vielä sairaalassa tms. Olisikohan lapsesi kuullut hoidossa asiasta? Kannattaa kuitenkin keskustella lapsen kanssa, jos hänellä on jotain sydämmellään.
 
ainakaan omat lapseni ei ole sellaisia puhuneet. Itse muistan puhuneeni kuolemasta joskus teini-ikäisenä ja nyt masentunut. Masennus alkoi teini-iässä. Suhtautuisin vakavasti.
 
[QUOTE="Mamma";24176497]Tuon ikäinen ei taida vielä tajuta, mitä kuoleminen oikeasti merkitsee. Enoni kuoli syöpään kun tyttäreni oli n. 4-vuotias ja tyttö ei vielä ymmärtänyt kuoleman lopullisuutta ja kyseli että onko hän vielä sairaalassa tms. Olisikohan lapsesi kuullut hoidossa asiasta? Kannattaa kuitenkin keskustella lapsen kanssa, jos hänellä on jotain sydämmellään.[/QUOTE]

Lapseni on kotihoidossa eikä nyt kesällä ole kulkenut edes kerhoissa tms. On aina ollut pohdiskeleva luonne ja tosiaan noita kuolemajuttuja miettinyt pienempänä paljonkin mutta ihan eri tyyliin. Viime aikoina monesti sanonut että on jotenkin tylsä ja huono olo mutta ei osaa selittää sen paremmin.
 
Seurailepa lastasi jatkossa, onko vastaavia puheita, millä tuulella hän on. Voithan kysyäkin, että miten voit (joskus, ei alituiseen) ja miksi haluaa kuolla. On mahdollista, että tämä on vain ohimenevä olotila, mutta lapsilla voi myös olla jo tuossa iässä vakavaakin masennusta (ilmenee mm. surullisuutena, ärtyneisyytenä, itsetuhoisuutenakin= loukkaa itseään). Onko lapsellasi huolia jostakin perheessä/ lähipiirissä (esim sairautta, menetys, väkivaltaa, päihteitä, pettymyksiä)? Jos jatkossa huolestut, yhteys esim. neuvolaan.
 
Hui, ei meidän lapset ole koskaan tuollaisia puhuneet. Päinvastoin sanovat, etteivät halua koskaan kuolla ja eivätkä halua, että äiti kuolee. 3 v ei vielä ole pahemmin kuolemasta puhunut, mutta 5 v on näitä jutellut.
 
Mun tyttö, nyt 6v., on monesti sanonu että ei elä enää kauan. :( Sellainen on aika järkyttävää kuulla. Syytä ei osaa sanoa miksi niin sanoo. Iloinen ja reipas tyttö on ja tuonki kun on sanonu on ollu hymyhuulilla eli ei surullisena sellaista sano. Vaan esim. jos kysyy että mikä neiti haluais olla isona, niin sanoo että en tiedä ja enkä edes elä kauan.
 
Meillä poika alkoi tuonikäisenä kiinnostumaan ja puhumaaan kuolemasta. Ja kun juttelin asiasta yhen kaverin kanssa, jolla samanikäinenlapsi, myös siellä puhuttiin samasta asiasta. Päiväkodissa sitten opettajat sanoivat, että tuossa iässä lapsi alkaa kuolemasta kiinnostua. Tuonikäinen lapsi ei vielä käsitä, mitä kuolema tarkoittaa ja että se on lopullista. On joku vaihe mikä aikanaan menee ohi. Meillä poika nyt 5v eikä enää kuolemasta puhu.
 
Meillä poika alkoi tuonikäisenä kiinnostumaan ja puhumaaan kuolemasta. Ja kun juttelin asiasta yhen kaverin kanssa, jolla samanikäinenlapsi, myös siellä puhuttiin samasta asiasta. Päiväkodissa sitten opettajat sanoivat, että tuossa iässä lapsi alkaa kuolemasta kiinnostua. Tuonikäinen lapsi ei vielä käsitä, mitä kuolema tarkoittaa ja että se on lopullista. On joku vaihe mikä aikanaan menee ohi. Meillä poika nyt 5v eikä enää kuolemasta puhu.

Niinku sanoin mun mielestä meidän lapsella tuo vaihe meni jo, tää on jotenkin erilaista ja lapsi on ollut surullisen oloinen. Niin ja sanoi tosiaan että haluaa juosta auton alle ja kuolla kun ei halua enää elää.
 

Yhteistyössä