4-vuotiaan kaverit, sosiaaliset taidot

["mietteliäs"]

Te, joilla n. 4-vuotias lapsi, voisitteko vähän kertoa lapsenne sosiaalisista taidoista...Onko kavereita? Osaako leikkiä jo kaverin kanssa, entä mites isommassa ryhmässä? Miten tulee toimeen vieraampien aikuisten kanssa?

Meillä 4v poika käy kerhossa, jossa tapaa toisia lapsia. Ihmettelen, kun vähän joka kerta tulee palautetta, että on pojalla ollut jotain kärhämää muiden kerholaisten kanssa. Ei ole kovin kiinnostunut muista lapsista ja ihan vasta nyt on osannut nimetä edes pari kerhokaveria, vaikka on kerhossa käynyt jo 2 vuotta. Vasta äskettäin on alkanut edes vähän leikkiä muiden kanssa, mutta tosiaan riitaa tulee helposti. Poika on tosi tarkka siitä, että muut noudattavat sääntöjä, mutta itse sitten tekee mitä sattuu. Myös aika omaehtoinen,asoiden pitää mennä just niinkuin hän itse haluaa. Jää miettimään ja surkuttelemaan ihan pikkujuttuja pitkäksi aikaa.

Kerhotätien kanssa tykkää jutella, pyytää lukemaan kirjaa jne. Aikuisten seurassa viihtyy ja on jotenkin pikkuvanha tyyppi. Onkohan ihan normaalia?

 

["omppu"]

Taitaa olla teidän perheen ainokainen..?

 

["vieras"]

4-vuotias joka ei ole päivähoidossa on kyllä vielä "hukassa" sosiaalisissa taidoissaan. Ja vaikka olsii päiväkodissakin niin oikeastaan vasta tuossa vuoden päästä ollaan vähän järkevämmissä toimissa.

En oikeastaan itsekään tuota ole aikaisemmin tajunnut mutta nyt oma tyttö on 6v ja naapurin tyttö 4v. Naapurin tyttö on perhepäivähoidossa ja hänellä on isoveli. Meillä tyttö on esikoulussa. Kyllä he leikkien kanssa ovat vielä ihan eri planeetalta.

________________________
Poika on tosi tarkka siitä, että muut noudattavat sääntöjä, mutta itse sitten tekee mitä sattuu. Myös aika omaehtoinen,asoiden pitää mennä just niinkuin hän itse haluaa. Jää miettimään ja surkuttelemaan ihan pikkujuttuja pitkäksi aikaa.

Kerhotätien kanssa tykkää jutella, pyytää lukemaan kirjaa jne. Aikuisten seurassa viihtyy ja on jotenkin pikkuvanha tyyppi. Onkohan ihan normaalia?
_____________________

Onhan tuo normaalia, lapselta joka ei ole tottunut muihin lapsiin. Ei toki paras mahdollinen lähtökohta, mutta onneksi kouluun on vielä vuosia ja sosiaaliset taidot kehittyvät.

 

["vieras"]

Meillä on 4v, joka leikkii kivasti ja sovussa yhden/useamman kaverin porukassa, sekä tyttöjen että poikien kanssa (tyttö siis), osaa jo vähän luovia ja sovitella. On kavereita sekä pk:ssa että kotona. Leikkii mielellään sekä yksi että kavereiden kanssa, vilkas mielikuvitus ja paljon erilaisia leikkejä
Tulee hyvin vuorovaikutukseen myös vieraampien lasten ja aikuisten jnssa (esim. sukulaiset, joita tavatan harvoin tms.) On se, jonka kanssa ei riitoja yleensä tule.

Sitten meillä on 5v, jolla on tosi hankala tulla toimeen kenenkään kanssa, ei juurikaan ole kavereita, ei muista pk kavereiden nimiä (ollut 2v samassa ryhmässä) Ei oikein osaa leikkiä mielikuvitusleikkejä, lähestulkoon aina yhteisleikissä meidän 5v on riidan osapuolena. Pk:ssa ei halua osallistua ryhmän toimintaan, pyörii aikuisten kanssa yms.yms---erityislapsi...nyt n. vuosi sitten diagnosoitu hankala visuaalisen hahomottamisen häiriö, selkeitä puutteita sanavarastossa, ohjeiden ymmärtämisessä (vaikka puhe selkeää ja vrheetöntä) yms. tuntuu, että kokoajan löytyy lisää "vikoja"

 

["Sini"]

Meillä myös kohta 4-vuotias, jolla ei juurikaan kavereita. Lähipiirisämme ei ole yhtään samanikäisiä, ei edes parin vuoden erolla.. Päiväkodissa oli yksi hyvä kaveri jonka kanssa leikit sopi hienosti yhteen. Nyt tuo kaveri on muuttanut muualle. Muut ryhmän pojat ovat jo 5-6 vuotiaita, joten ei oikei "sovi" porukkaan. Leikkii sitten tyttöjen kanssa, mutta yhtään poikakaveria ei sielläkään ole. Viihtyy myös hyvin aikuisten kanssa. Kotonakaan ei siis ikäistään seuraa ole, on iltatähti. En kuitenkaan vielä ole kovinkaan huolissani ollut. Uskon, että viimeistään eskarissa, kun ovat kaikki samanikäisiä, alkaa kavereita löytymään. Päiväkodista ei kuitenkaan ole viestiä tullut, että ei tulisi toimeen toisten kanssa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="omppu";25618069]Taitaa olla teidän perheen ainokainen..?[/QUOTE]


On perheemme esikoinen. Hänellä on kaksi nuorempaa sisarusta. Kotona leikkii tuon keskimmäisen kanssa vaihtelevasti, välillä sovussa ja välillä nahistellen milloin mistäkin. Käsittääkseni kuitenkin ihan normaalia sisarusmeininkiä.

 

["aloittaja"]

Lapsi oppi puhumaan myöhään, vasta 2,5-vuotiaana, joten ehkä sekin vaikuttaa yhteisleikkeihin. Nyt sanavarasto on suht laaja, tosin en tiedä ymmärtääkö ihan kaikkea puhumaansa. Mielikuvitusta riittää, mutta vasta viime aikoina on alkanut tulla myös leikkeihin tuota mielikuvitusta mukaan. Ainakin kotona tuntuu ymmärtävän puhetta ja ohjeita hyvin.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Jos lapsella ei luonnollisesti kotona tule tilanteita, joissa hän joutuisi olemaan tekemisissä muiden ikäistensä (muiden lasten, ylipäätään) kanssa, niin on ihan luonnollista, että hän on hiukan hukassa ja haluaa mieluummin olla aikuisten kanssa. Kärhämöinti voi olla neuvottoman lapsen tapa ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Häntä pitäisi rauhallisessa tilanteessa, pienessä ryhmässä, kannustaa pitkäkestoisiin leikkeihin toisten lasten kanssa.

Omastani voin kertoa sen verran, että on 3-vuotiaasta asti ollut päiväkodissa, perheen toinen lapsi. Osaa ottaa leikissä toiset huomioon, noudattaa sääntöjä muttei ole kovin tarkka siitä, että muut niitä noudattavat. Tai ei ainakaan sano sitä ääneen, äidille kyllä sitten iltaisin kotona kannellaan... Ei töni, potki tai muutenkaan kärhämöi muuten kuin isosikon kanssa, sitäkin on sattunut äärimmäisen harvoin. Vieraampien aikuisten kanssa juttelee avoimesti jos aikuinen hänet huomioi, muuten ei yleensä kiinnitä huomiota vieraisiin aikuisiin. On avoin ja vastaanottavainen uusille aikuisille ja lapsillekin.