4 kk:den ikäinen vauva ei viihdy pätkääkään yksin?

[sylikissan äiti]

Missä vaiheessa alkaa helpottamaan? Meidän nelikuinen poika ei edelleenkään viihdy yksin. Haluaa olla vain sylissä. Yksin hoitaessani poikaa tämä on mahdotonta, koska onhan minun käytävä suihkussa, wc:ssä ja syötävä. Jos poika ei ole sylissä hän parkuu ja äipälle tulee huono mieli.

Lapsethan ovat yksilöitä, mutta missä vaiheessa teidän lapset ovat alkaneet viihtyä sitterissa, leikkimatolla jne....edes hetken?

 

[huithapelin äiti]

Ei meilläkään viihtynyt, eikä mielestäni tarvikaan... hyvä kun nyt parivuotiaana viihtyy hetken Ota sitteri mukaan kun menet vessaan tai suihkuun eli olet kokoajan näkösällä tai otat pienen mukaasi suihkuun. Syödä voit kun vauva nukkuu päiväunia ja voihan sitä vauvaa sylissäkin pidellä samalla tai jos siinä sitterissä olisi hetken tai jumppamatolla. Älä kuitenkaan alkuun edes yritä olla poissa näköpiiristä ja ilmeile ja puhele vauvallesi kun esim. syöt tai olet vessassa. Kerro mitä teet, lauleskele ja loruile. Usein tuon ikäinen jo haluaa nähdäkin jotain toimintaa

Vessaan pääset varmaan rauhassa kun lapsesi on kouluikäinen, totu siihen siis

 

[täällä kans]

Ota sitteri mukaan kun menet vessaan tai suihkuun eli olet kokoajan näkösällä tai otat pienen mukaasi suihkuun. Syödä voit kun vauva nukkuu päiväunia

No joo, meillä sama homma mutta kun meillä ei suostuta olemaan siinä sitterissäkään. Pitää vissiin ottaa sinne suihkuun sitten. Ja mitä jos päiväunia nukutaan millon sattuu jos sillonkaan?

Eli hyvin on sylikissa meidänkin nelikuinen. Ihan takiainen. Lähipiirin vauvat ovat siinä vaiheessa ruvenneet vähän edes viihtymään yksin lattialla kun ovat oppineet liikkumaan enemmän. Meillä kääntyillään kyllä jo mutta aika laiskanlaisesti. Odotan, että josko sitten vähän napanuora venyisi kun alkaa liikkuminen kiinnostaa enemmän.

 

[ei kuulukaan viihtyä vielä]

Siis mik' järki ottaa mukaan suihkuun??? Varsinkin jos aikoo pestä itsenä eikä siis vain suihkuttele vauvaa? Jos käyttää saippuaa, se on liukasta ensinnäkin ja pidätkö sitten vain yhdellä kädellä vauvaa? En tajua.

Meidän poika 7kk eikä edelleenkään viihdy yksin kahta minuuttia kauempaa, en sellaista tosin vielä odotakaan. Itse olen mieluumin likainen kuin yritän vauvan kanssa suihkuun. Syön ekoilla päiväunilla kunnolla ja rauhassa, samalla surffaan netissä ja luen lehden. Syöminen tosin sujuu vauva kainalossakin, kannattaa pitää helppoja eineksiä pakastimessa. Suihkussa en käy kun vauva nukkuu, vaan silloin kun isä on kotona.

 

[täällä kans]

Siis mik' järki ottaa mukaan suihkuun??? Varsinkin jos aikoo pestä itsenä eikä siis vain suihkuttele vauvaa? Jos käyttää saippuaa, se on liukasta ensinnäkin ja pidätkö sitten vain yhdellä kädellä vauvaa? En tajua.

No se oli sarkasmia... Siis sille kun joku käski ottaa sitteriin mukaan suihkuun. Niin siis sitteriin kylppäriin. Ja kun meidän vauva ei sitterissä viihdy pätkääkään, niin sarkastisesti lohkaisin, että pitää vissiin ottaa suihkun alle mukaan. Tajusitko?

Ei vauvan kuulukaan viihtyä yksin mutta toisaalta tiedän monia vauvoja, jotka viihtyvät edes sen 5 minuuttia yksin lattialla möyrimässä vessassa käynnin ajan. Helpottaahan se elämää edes vähän. Ja nyt tulee joku kauhistelemaan, että "ootko jopa 5 minuuttia vessassa YKSIN" ja "miksi pitäisi helpolla päästä...".

 

[huithapelin äiti]

Kävin itse aina vessassa niin että pieni oli sitterissä sen pari minuuttia siellä mukana. Kun laitoin pyykit koneeseen/otin ne pois, oli pieni sitterissä vieressä. Suihkussa kävin silloin kun mies oli vauvan kanssa ja jos oli pakko käydä kun oltiin kaksin (tosi harvinaista) niin sitten sitterissä silloinkin siinä vieressä. Kun vauva ei muuten koskaan ollut sitterissä, niin viihtyi siinä ihan ok nuo pienet ajat. Eihän siinä ole paljon hyvä ollakaan. Ja itse viihdyin likaisena ihan mainiosti

Ja kyllä jotkut ottavat vauvan suihkuunkin mukaan, joko siis kainalossa pitävät tai jollain alustalla kellimässä tai pyyhkeen sisällä kaukalossa jne. miten ne nyt on uimahallissakin, pitäähän sielläkin vanhempien peseytyä ennen vauvauintia.

 

[neuvoja]

On se vaikeata olla yksinhuoltajaäiti tai - isä!

 

[mittarimato]

Olen tähän asti ollut vauvan kanssa kaksin kotona viikot, ja olen kyllä päässyt suihkuun ja vessaan ihan mielin määrin. Vauva on viihtynyt kolmikuisesta asti hyvin lattialla, ja aika pitkiäkin pätkiä kerrallaan (puolesta tunnista eteenpäin).

Olen tehnyt meille sellaisen päivärytmin, että on päivässä seuraa aina ensin tosi aktiivinen aika, (jolloin käydään kerhossa ym, tai puuhaan lapsen kanssa jotain tosi intensiivisesti (temputtelen, jumppaan, tanssitaan hurjasti jne.) sitä seuraa sitten rauhallisempi aika (jolloin lapsi yksin lattialla) ja sitten päikkärit. Kun lapsi on ollut tikahtumispisteessä virikkeistä, on hän vain onnellinen, kun saa köllötellä joko leikkimatolla (lelukaari on ehdoton, vaihdan siihen lelut pari kertaa päivässä) tai sitterissä työtasolla katsellen kun teen kotihommia.

En tiedä sitten, paljon tuo rytmi vaikuttaa lapsen haluun olla lattialla, vai viihtyiskö hän siellä muutenkin. Mut minua tämä rytmi auttaa; kun on tehnyt aktiivisimman ajan lapsen kanssa yhdessä asioita, tiedän että hän viihtyy siinä. Ei ole sellaista oloa, että taasko hän kaipaa seuraa, ja pitäiskö mun taas mennä tuonne lattialle. Tiedän, että vauvalla on kaikki hyvin, ja voin rupatella hänelle samalla kun teen hommia. Ihan joka kitinästä en ole nostanut häntä lattialta, koska kitinään on usein syy jonka voi poistaa. Mun pääperiaate on, että lapsella on lattialla hauskaa, koska mikäs sen ihanampaa kuin oppia liikuttamaan omaa kehoaan ja saada tutkia rauhassa kaikkea niitä jänniä juttuja, mitä äiti lattialle tiputtelee kotitöiden lomassa.

 

[epelin äiti]

Meillä reilut 4kk ja kyllä mulla on vauva mukana jokapaikassa enkä ole edes asiaa enemmän ajatellut. Laitan ruokaa niin että se on kantoliinassa tai sitten vieressä leikkimaton/lelukaaren kanssa ja puhun samalla. Vessassa käyn niin että vauva on joko sitterissä tai sitten laitan matolle lelujen kanssa viereen. Paitsi jos on pieni hätä niin joskus pidän jopa sylissä tai kantoliinassa samalla. Suihkussa käyn kun se ottaa päikkärit ja silloinkin se on sitterissä mukana, jos ei nuku niin sitten se on samoin leikkimatolla lelujen kanssa ja minä suihkuverho auki niin että höpöttelen sille.

Joskus käy tuuri ja käyn pikaisesti vessassa niin että se jää leikkimatolle jos on ollut kiinnostunut kovasti juuri jostain lelusta mutta periaatteessa harvemmin näin.

Niin ja syönnit hoidan niin että vauva on leikkimatolla/sitterissä ja syön vieressä ja puuhaillaan samalla jotain yhdessä. Sitähän tämä lapsen kanssa elo on, vai olenko jotenkin liian kiltti...

 

[meillätälleen]

Mä kannoin vauvaa liinassa ja repussa joka päivä kotosalla aina 1 vuotiaaks. Sain tehtyä siinä kotityöt, muuten sit oli sylissä tai vieressä sohvalla tai lattialla. Ergoreppu oli hyvä ja nopea 6 kk ->.

Sanoisin, että tasan 1 vuotiaana alkaa helpottaa, joillakin jo 9 kk.

Tosin noin 7 kk-> tulee se eroahdistus, jolloin vauva parkuu heti, jos äiti katoaa näkyvistä vaikka toiseen huoneeseen. Tämä parkumisvaihe kestää noin 1 v 6 kk - 2 v saakka.

Meillä helpotti se kantaminen 1 v tienoolla, ku lapsi alkoi itseki kävelee, ja 1 v 6 kk -> viihtyy jopa yksikseen ja leikkii yksin ja silloin loppui se parkuminen, ku katosin toiseen huoneeseen jne.

 

[Ulpu74]

Meillä alkoi helpottaa jo sitten, kun vauva lähti liikkeelle. Ei nyt heti eka ryömimisestä, mutta sitten, kun konttasi ja hoksasi, että pääsee minne haluaa. Eli meillä jotain... ööö, apuva, en muista! 8kk? Ehkä.

 

[täällä kans]

No ongelmahan ei meillä ole siinä, etteikö vauvan kanssa pitäisi olla koko ajan läsnä. Totta kai se on niin ja pitääkin olla. Mutta se mikä tässä on ongelma on se, että vauva ei viihdy missään_muualla kuin sylissä. Tottahan toki raahaan vauvan sinne minne itsekin menen. Niinhän sen pitääkin mennä. Mutta vaikka laittaisin kasan leluja lattialle ja vauvan sinne ja itse olisin 10 cm päässä, niin ei kelpaa. Syliin pitää päästä. Kantorepussa kannan minäkin paljon, teen kotihommia vauva sylissä jne. mutta lähinnä sitä tässä välillä ihmettelen ja kaipailenkin, että vauva viihtyisi edes hetken siinä leluröykkiön luona lattialla puolen metrin päässä. Joitakin asioita se helpottaisi kovasti. Mutta tiedän, että vauvat ovat yksilöitä tässäkin asiassa. Voi olla, että vauva tarvii seuraa koko ajan sittenkin kun oppii liikkumaan. Eli ei tässä vauvan yksin viihtyminen nyt tarkoita sitä, että se jätettäisiin toiseen huoneeseen itekseen tuntitolkuksi yksin olemaan. Vaan sitä, että viihdyttäisiin hetki yksin siinä lattialla/sitterissä missä vaan. Että se ei aina olisi se syli. Ja minäkään en jokaiseen kitinään reagoi. Mutta jos vauvaa ei syliin nosteta jossain vaiheessa kitinää, niin tulee niin valtava parku ja huuto ettei mitään rajaa.

 

[kuutar09]

http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/filosofiaa.html

Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".

Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa.

Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.

Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi

1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.

2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.

3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.

4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.

5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti

6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä

7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi

8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan

9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen

10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa

sivun alkuun


--------------------------------------------------------------------------------

Tai sanoisiko sen vielä lyhyemmin?

1) kantaminen on lapselle hyväksi

2) kantaminen on äidille hyväksi

3) kantaminen on perheelle hyväksi (vauvan kantaminen helpottaa myös vielä nuoren esikoisen kanssa touhuamista - ja muutenkin)

 

[epelin äiti]

No ongelmahan ei meillä ole siinä, etteikö vauvan kanssa pitäisi olla koko ajan läsnä. Totta kai se on niin ja pitääkin olla. Mutta se mikä tässä on ongelma on se, että vauva ei viihdy missään_muualla kuin sylissä. Tottahan toki raahaan vauvan sinne minne itsekin menen. Niinhän sen pitääkin mennä. Mutta vaikka laittaisin kasan leluja lattialle ja vauvan sinne ja itse olisin 10 cm päässä, niin ei kelpaa. Syliin pitää päästä. Kantorepussa kannan minäkin paljon, teen kotihommia vauva sylissä jne. mutta lähinnä sitä tässä välillä ihmettelen ja kaipailenkin, että vauva viihtyisi edes hetken siinä leluröykkiön luona lattialla puolen metrin päässä. Joitakin asioita se helpottaisi kovasti. Mutta tiedän, että vauvat ovat yksilöitä tässäkin asiassa. Voi olla, että vauva tarvii seuraa koko ajan sittenkin kun oppii liikkumaan. Eli ei tässä vauvan yksin viihtyminen nyt tarkoita sitä, että se jätettäisiin toiseen huoneeseen itekseen tuntitolkuksi yksin olemaan. Vaan sitä, että viihdyttäisiin hetki yksin siinä lattialla/sitterissä missä vaan. Että se ei aina olisi se syli. Ja minäkään en jokaiseen kitinään reagoi. Mutta jos vauvaa ei syliin nosteta jossain vaiheessa kitinää, niin tulee niin valtava parku ja huuto ettei mitään rajaa.

No joo, on meilläkin noita päiviä tai hetkiä, etenkin jos on väsy

 

[Ulpu74]

No joo. Kun nyt kuitenkin on äitejä, joiden vauvat ei nuku monen tunnin päiväunia, ja tekee mieli juoda vaikka kahvikupillinen kaikessa rauhassa kesken päivää, tai käydä vessassa kaikessa rauhassa ilman vauvaa sylissä tms., niin helpottanee tieto siitä, että sylivauvatkin alkaa jossain vaiheessa viihtyä vähän paremmin lattialla... Edes sen vessareissun verran.

 

[epelin äiti]

No joo. Kun nyt kuitenkin on äitejä, joiden vauvat ei nuku monen tunnin päiväunia, ja tekee mieli juoda vaikka kahvikupillinen kaikessa rauhassa kesken päivää, tai käydä vessassa kaikessa rauhassa ilman vauvaa sylissä tms., niin helpottanee tieto siitä, että sylivauvatkin alkaa jossain vaiheessa viihtyä vähän paremmin lattialla... Edes sen vessareissun verran.

No kannattaa sillon arvostaa sitä että vessaan pääsee kun mies tulee kotiin. minä olen yh.

 

[täällä kans]

Olin yh tai en, kupla ottassa 8 tuntia en vessareissua välittäisi odottaa. Totta kai jokainen vauva on välillä väsyksissä/nälissään/kipeänä sellainen, että sylissä pitää olla koko ajan. Mutta kun meidän vauva on sitä ihan koko ajan. Ja sinä Kuutar, jos nyt mitenkään olet vaivautunut lukemaan näitä viestejä, niin varmaan sinunkin sisälukutaidollasi ymmärretään, että tässä ei ole kyse siitä, että vauvaa ei syliteltäisi, tai kannettaisi ties missä kantovälineissä. Ihan kuin tahallaan ymmärrettäisiin nyt väärin, että minä vaatisin nelikuisen suurin piirtein viihtyvän iteksiin matolla aamusta iltaan. Mutta toisaalta ne, joilla on oikeasti sylitakiainen vauvana, niin ymmärtänevät pointin.

 

[Sylikissan äiti]

Kiitos nimimerkit Ulpu74 ja täällä kans. Ymmärsitte yskän.
Lähinnä kai pointtini oli se, että raskasta pitää vauvaa koko ajan sylissä. En olettanutkaan että nelikuisen tarvitsisi viihtyä yksikseen pitkiä aikoja. Olisi luksusta jos kahvikuppsen voisi hörppästä ja vessassa voisi käydä ilman vauvaa. Kaverin vauva nukkuu 12 h yöllä, 3 h päikkärit putkeen ja viihtyy leikkimatolla/sitterissä yksikseen....huoh sanon minä. Vauvat on erilaisia!

 

[Hmmm..Hmm...]

Välillä on tosiaan ollut päiviä, ettei viihdy hetkeäkään... meillä ei tosin onneksi jatkuvasti.

Muistelen, että 4kk ikäisen kanssa oli vielä suht helppo käydä vessassa, koska se ei karannut minnekään sillä välin. Onneksi minulla WC-käynti vei vain noin minuutin ja luotin siihen, että tuona aikana vauva ei itkuunsa kuole. Mutta pahaltahan se äidistä tuntuu. Muistan vain, kun mainitsin itse tuosta tarvitsevuusasiasta neuvolassa, niin täti sanoi, että kyllä se vain on pienestä asti opittava, että äiti ei voi olla koko ajan ihossa kiinni. Eli vaan vessaan ja suihkuun pitää mennä vaikka lapsi itkisi, ja lasta ei tarvitse viihdyttää samalla kun itse syöt. Jos äiti on kuitenkin näkyvillä koko ajan, vauva tietää, ettei hän ole mihinkään kadonnut.

Niin ja muuten 9kk ikäisen kanssa vessassa käynti ym. onkin jo sitten astetta hankalampaa, kun hän konttaa, nuolee vessan nurkkia ja nousee seinää vasten seisomaan sillä välin kun pissaat. Otappa siinä sitten kesken kaiken vauva kiinni ennen kuin muksahtaa nurin...

 

[Ulpu74]

Korjaan aiempaa: alkoi kontata reilu 6kk iässä.

epelin äiti: kommenttisi oli outo. Kun kyse on siitä, että vaikka kuinka vauva on ihana ja suloinen ja vaikka mitä, niin on silti älytöntä, että joutuisi pitämään vauvaa sylissä koko päivän. Siis ethän säkään joudu tekemään niin, ainakaan kertomasi perusteella?

Kuutar09 on hieman eri linjoilla, sinun kertomaasi vastaan mulla ei ollut mitään =)

 

[Elina1]

Joo, epelin äidillä vauva on selvästikin sellainen, joka viihtyy "yksin" leikkimatolla tai sitterissä ainakin pienen hetken (tietysti niin että äiti on vieressä). Meidän kuopus on kans tuollainen. Se on oikeasti ihan eri asia kuin jos vauva alkaa huutaa täyttä kurkkua heti kun lasketaan sylistä maahan (meidän esikoinen). Ymmärrän ap:tä ihan täysin.

 

[Elina1]

Niin, lisäksi tosiaan meillä kuopus nukkuu parin tunnin päikkärit, mitä esikoinen ei yleensä tehnyt. Helpottaa arkea sekin. Kantaminen on toki hyödyllistä ja se tieto varmasti lohduttaa sylitakiaisen äitiä, mutta voimia ja kekseliäisyyttä se joskus kysyy, kun sitä jatkuu 24h.

 

[Hilla 75]

Sympatiat ap:n puolella. Meidänkin tyttö viihtyi VAIN sylissä ja se on kyllä tosi raskasta niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja lisäksi niin, että en voinut istua vaan piti kävellä tyttö sylissä. Tyttö vielä nukkui lähes ainoastaan tissillä tai liikkuvissa vaunuissa, joten hetken lepoa oli tuskin lainkaan. Sitterissä ei ollut minuuttiakaan eikä myöskään huolinut tuttia, jota ois voinut tarjota hetkelliseen pahaan mieleen.

Mutta, kyllä se alkoi helpottamaan ekan kerran noin 6 kk ikäisenä kun alkoi olla niin iso, että pystyi laittamaan hetkeksi syöttötuoliin. Siinä suostui katselemaan kun äiti laittoi pyykit, kävi suihkussa, vessassa jne. Tyttö nyt 1 v 2 kk eikä enää syliä niin paljon halua, mutta en pysty esim. laittamaan tiskejä ellen laita tyttöä syöttötuoliin, muuten roikkuu lahjeessa ja tahtoo syliin. Sama juttu suihkun kanssa, tyttö syöttikseen kylppärin ovelle ja äiti suihkuun.

Nyt myös nukkuu päikkärit ja yöt hyvin, joten se kyllä auttaa jaksamaan. Mutta kyllä ekat 6 kk oli tosi rankkoja ei siitä mihinkään pääse.

 

[täällä kans]

Meillä oli myös ekat 3 kuukautta tuo, että piti aina vain olla liikkeessä sylissä ollessa. Vähäksi aikaa erehdyit istumaan, niin jo alkoi karjunta. Nyt sentään välillä jo antaa äidin istuakin

 

[toåhjas0ehnigå0bins]

tosi tuttua. Niin oli meilläkin. Vähitellen helpotti, mutta pahinta oli 4 - 8 kk ikäisenä. Nyt pieni touhuaa jo vähän aikaa omiaan. Mutta ei kyllä pysy esim. syöttötuolissa, jos ei halua. Turha yrittää siis suihkuun, kun vauva on hereillä. vessassa käyminen onnistuu niin, että ovi on auki ja vauvalla tehokkain lelu. Voi ihanaa, kun joku muakin ymmärtää. Vähänkö on risonut ymmärtämättömien kommentit ja neuvot...