4 asteen repeämän jälkeen synnyttäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuusimi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mulla kävi niin että kätilö rupes roplaa paikkoja siinä synnytyksen jälkeen ja kutsu sitten jonkun muun tikkaamaan,eivät huomanneetensin miten syvä ja paha repeämä oli joten paikkailivat siinä synnytyshuoneessa |O ei puhettakaan mistään leikkaus saleista kun olivat jo alottaneet.jäi vähän pskan maku suuhun.
täytyy muistaa jälkitarkastuksessa kysyä,isoa hätää on vähän vaikee pidättää
:snotty: :ashamed:

juu ja mullakin on se tarkastus ä-polilla,hirvittää jo valmiiksi
 
Repesin ekassa synnytyksessä suht pahasti, vaikka kolmannen asteen repeämäksi jäikin :| Toisessa tuli vähän repeämää, vaikka imukupilla autettiin. Sen jälkeen kaksi synnytystä tapahtuneet helposti ja nopeasti, molemmissa silti toisen asteen repeämät, vaikka kätilöt on luulleet, ettei mitään tule. Kai sinne on jotain arpikudosta silti jäänyt, että repeää helposti. Tosin ekan jälkeen paraneminen ollut tosi nopeaa :)
 
Nyt on masuasukki saatu ulos yksiöstään. 9.9.07 syntyi potra poika, 51 cm ja 3820g. Synnytys nopea ja helppo. kokonaiskesto 3 tuntia 3 min, josta ponnistusvaihe 5 min. Välilihaan tuli pienet repeämät ja noin 10 tikkiä tarvittiin. Muuten kokemus aivan ihana ja nyt jo kotiuduttu pienen miehen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
77mm Jos siulla on sulkijalihas ihan irtipoikkikatki revennyt niin sillon se on 4. asteen repeämä. Muistathan käydä tunnollisesti fysioterapiassa ja tehdä lantionpohjan lihaksia niin ei tuu pidätysvaivoja :wave:

mulla repes 2viikkoa sitten kans noin pahasti eikä kukaan kättärillä puhunut mistään fysioterapiasta!!!!!eikä lantiopohjanlihasten treenauksesta... :/ :ashamed:

Heippa Jybis!!!

Olet kohtalontoverini :)
Minulla repesi ulompi sulkijalihas Kätilöopistolla synnytyksessäni 20.11.2006
Sain useiden valitusten ja puhelujen jälkeen yksityisen lääkärin lähetteellä Kättärin lääkärin tarkistamaan tilanteen. Minun repeämää ei huomattu synnytyssalissa, minut kursittiin vain päällisin puoli kasaan, vaikka kätilön olisi pitänyt huomata repeämän syvyydestä, että ongelmia on JA ISOJA. Repeämistäni oli vain yksi mainita papereissa: "ommeltiin repeämää". Mitään mainintaa sen vakavuudesta ei löytynyt mistään. Synnytykseni oli imukuppiulosveto ja sen teki harjoittelijalääkäri toisen lääkärin avustuksella. Kukaan heistä ei mukamas huomannut mitään outoa. Minulle ei kertaakaan mainittu osasto 3:lle ollessani, että se paskat housussa juokseminen ei todellakaan ole normaalia synnytyksen jälkeen. Minulle vaan kehuttiin, että kun suoli toimii noinkin hyvin!!! Itse väänsin itkua, että olen oikeasti kipeä.
Sanoin monta kertaa, etten tunne alapäässä mitään lantionpohjan lihaksia, ja epäilin isoja peräpukamiakin. Hoitajat vain nauroivat iloisesti, että
ensisynnyttäjä se siinä vaan ihmettelee synnytyksen jälkeistä tilaansa. Kaikki tuohan on ihan normaalia.

Olen nyt torstaina menossa korjausleikkaukseen Peijakseen. Pääsin sinne raivokkaan taistelun jälkeen kirurgin tutkittavaksi. Koko lihas on siis poikki ja ollut sellaisessa tilassa 10kk. En tiedä vielä mikä on paranemisennusteeni, mutta toimenpiteet Kätilöopistoa vastaan on jo aloitettu. Olen mielestäni 36-vuotiaana vielä liian nuori kulkemaan paskavaipat housussa koko loppuelämäni.

EN SUOSITTELE KENELLEKKÄÄN SYNNYTYSTÄ KÄTILÖOPISTOLLA. |O
 
mullakin katkes sulkijalihas ja tuli peräsuolen ja emättimen väliseinään 7cm halkeama tai siis reikä kun ponnistin.ommeltiin leikkaussalissa. toivuin aika hyvin, mitä nyt muutama kuukausi meni arkana ollessa. mulle määrättiin fysioterapiakäynti jossa oli ne kuulat sisällä ja otettiin sähkökäyrää lihasten voinnista. palauduin normaaliksi, ei ole mitään valumisongelmia. ompelivat vaan aika tiukaksi sisältä niin seksihommat ei sujuneet vasta kuin noin 9kk synnytyksestä. arvet kiristi yms. ja jälkitarkastuksessa nkl:llä sanoi että kaikki mun seuraavat synnytykset on sektioita, ei uskalla antaa enää revetä, paraneminen on niin epävarmaa silloin arpienki takia yms...
 
Kävin tällä viikolla fysioterapiassa. Sulkijalihasten (ja lantionpohjan lihasten ylipäänsä ) toimintaa mitattiin EMG:llä ja ft sanoi niiden olevan siinä kunnossa missä pitäisikin olla 1,5 kk synnytyksestä. Tarkistuskäynti on vielä kk päästä. Eli hyvältä näyttää tässä vaiheessa.
 
Vadelma71

miten sulla on nyt menny?

todella pöyristyttävää (jos se nyt on oikea sana kuvaamaan tätä) että noin voi oikeasti käydä!ettei kukaan muka huomaa mitään!
itselläni ei ollut isompia pidätysongelmia,mitä nyt lma pääs karkuun.
aivan hirveetä ajatella mitä oot joutunu kärsimään,ja se että miten menee tappeluksi!eihäns e sulkijalihas ittestään parane varsinkin jos on menny poikki tms.
joo,ja ei todellakaan ole normaalia ettei pysty pidättämään |O
mulle lääkäri sanoi että kun mulla ei ole pidätyongelmaa niin mitään ei tehdä,nyt olen joten sujut itteni kanssa asian suhteen..seksin harrastaminen ei onnistu kun reiku tuntuu olevan väärässä paikassa :/
 
Pitkä tarina, mutta leikkausesta selvitty. Vieläkään en ole kunnossa. Onnekseni ehdin nykyään vessaan kakkoshädällä. Pierua karkaa edelleen holtittomasti ja sekös näin töissä ollessa (kun pitäisi olla vakuuttava ja esiintyä yleisölle) onkin harmittanut. Olenkin jo hakenut muita hommia, jossa saan olla omassa huoneessa, mutta mielialaan se vaikuttaa, kun ei voi olla muiden kanssa samassa tilassa, vaan joutuu eristyksiin.

Mulla on toinen jälkitarkistus vielä ens vuoden puolella, kun sanoin suoraan etten ole tyytyväinen. Nämä arvet ovat jo sen luokan kammotus, että niitäkin itkee joka päivä.

Minä en jaksa enää itse tapella ja siksi asioitani alkaa hoitamaan asianajaja.
 
Heippa Jybis,

En ole ehtinyt paljoa kirjoittelemaan, enkä tsekannu Y-viestejä. (sun boxi on täynnä, joten vastaan tähän)

Mulla itse korjausleikkaus meni hyvin ja toipuminen kohtuullisesti. Ennallaan en todellakaan ole. Tuntoaistia ei juuri enää ole oikeasssa pakarassa. Istuminen tekee välillä todella kipeää. Leikattuun kohtaan (eniten oikealta epparihaavan kohdalta) on tullut arpeumaa, joka kiristää jatkuvasti. Peräsuoleen on tullut joku "pussi", joten ulostaminen on hankalaa ja vaatii akrobatiaa, eikä siltikään vielä saa kaikkea ulos. Ulkoisesti näytän silvotulta, alapäätä ei ilmeisesti tarvitse lääkärien mielestä edes yrittää leikata siististi.

Mulla oli yksi jälkitarkistus viime vuonna, mutta ilmoitin heti, etten ole tyytyväinen. Nyt olin yhdessä toiminnallisuus testissä pari viikkoa sitten Kirurgisessa sairaalassa ja vielä olis tapaaminen kirurgin kanssa. Mulla on omasta mielestä pakko mennä myös jollekin seksuaaliterapeutille. Seksiä ei enää ole, enkä voi sitä tällä alapäällä harrastaa. En enää tunne omaa kehoani, ihan kuin olis jonkun toisen nahoissa. Lääkärit ja kirurgit eivät halua kuunnella, ihan kuin ei olisi heidän asiansa hoitaa asiaa niin, että potilaan elämänlaatu säilyy parhaana mahdollisena.


Kyllä minullakin on todella yksin jätetty fiilis. Niiden muutamien lapsia saaneiden kavereiden kanssa ei saa juttua aikaiseksi, kun niillä ei ole tullu kuin pari tikkiä (ja omien sanojen mukaan synnyttäneet parissa minuutissa lennosta, eikä tehnyt edes kipeää). Niipä minun sessiot vaan herättää outoa ärtymystä... ettäkö joku voisi olla noin sairas synnytyksestä.

Mulla on alatiesynnytykset kielletty ja jos joskus saan oman kehoni ja mieleni kuntoon edes siihen seksiin saatikka toiseen lapseen, sektio tullaan tekemään aivan varmasti Naistenklinikalla. Kättärille en enää mene. Minullehan ne alkoivat synnytysosastolla käydessäni vinoilla, että hoitavat vain itsestään huoltapitäviä äitejä. En tiedä viittasivatko sitten käynteihini psykologilla.

Tämä on kyllä todella vaiettua tarinaa. Ja lääkärit mielestäni syyllistävät jotenkin hoitoa vaativaa äitiä, niin että harvalla pää kestää sitä.
Minulle antoivat sairaalassa leikkauksen jälkeen tietämättäni isoja määriä Diapamia. Tipan kautta on hyvä laittaa mitä vaan. Olin heidän mielestä ahdistunut, kun vaadin tietoa leikkauksen onnistumisesta.

Potilas vaietkoon ja olkoot tyytyväinen mihin kohteluun tahansa :/
 
Vadelma 71, ei jumalauta!! Täällä päässä pääsee kyllä kirosanoja useampia! En ala säälimään että voi rassukkaa, se tuskin juurikaan auttaa, sanonpahan vaan että toivottavasti asianajajasi on sen verran pätevä että saat tuntuvat korvauksen sinulle kaikesta tuosta. Rahahan ei asiaa paranna, mutta tuo "rangaistus" varmasti mielihyvää. En voi millään tavalla ymmärtää mitä olet läpi kaynyt, vain kuvitella ja sekin saa minut voimaan pahoin. Siis että tuolla tavalla käy ja kohtelu on todella ala-arvoista. Itse olin myös Kättärillä, synnytys sujui suht' ongelmitta, tehtiin episiotomia ja kuusi tikkiä, eli menen juuri tähän ystäviesi kastiin. Olin myös osastolla 3 ja sinne en enää KOSKAAN palaa. Mun kohdalla kätilöt olivat aivan ihania, oli oppilas KATSOMASSA vieressä, tuskin olisin antanut harjoitella tulevaa ammattia itselläni. Mutta osasto 3. Töissä olleet ihmiset eivät todellakaan ole soveltuvia alallensa. Itse sain myös osakseni vähättelyä, halveksuntaa ja kysymysteni törkeää ohitusta. Tilanteeni ei missään vaiheessa ollut verrattavissa sinuun, mutta se kohtelu "itsestään huoltapitävää äitiä" kohtaan oli jotain todella kammottavaa. Mulla oli takana pitkällinen käynnistys ja olin henkisesti väsynyt saliin päästessäni. Nukkunut en ollut juurikaa kolmeen vuorokauteen, saatiin miehen kanssa perhehuone ja sehän LUONNOLLISESTIKIN tarkoittaa (ainakin Kättärillä ) että apua ei tule. Olisin todella tarvinnut unta, mutta minkäs teet kun lapsi kiljuu ja on väkipakolla syöttää. Sanoin ettei maitoa tule eikä homma luonnistu, eivät antaneet lisämaitoa lapselle ennen kuin mies meni vihaisena luukulle haukkumaan että on se nyt p*rkele. Miestä kyllä kuunneltiin, ei minua. Siinä oli niin paljon kaikkea väärää koko osastossa, että pahaa tekee.
Jos haluat vaan purkaa tuntoja ja valittaa, niin tänne suuntaan voi YV:tä laittaa. Vaikken samaa ole kokenut, olen silti ihan hyvä ottamaan vastaan tuntoja :heart:
Ihan oikeasti, todella paljon jaksamista :flower:
 

Yhteistyössä