Meillä ehti olla kaksi keskenmenoa ja yksi ulkoinenraskaus vuosien 2010 ja 2011 aikana, ennen kuin onnistui niin että vauva saatiin syliin asti ja on nyt reilut 2kk vanha.
Minulle tehtiin gynekologinen tutkimus, jossa todettiin ettei mitään anatomista syytä noille keskenmenoille ollut. Meitä tsempattiin että kyllä se vielä siitä onnistuu. Loppuun asti hyvin sujuneen raskauden alku metreillä en ollut edes raskaudesta iloinen, kerroinkin siitä ystävilleni asenteella että "taas sitä ollaan raskaana, varmaan viikko, kaksi pidempään kuin viimeksi". Ensimmäisen ultrauksen jälkeen itkin ihan hysteerisesti tunti tolkulla, olin ihan varma että lapseni jonka juuri olin nähnyt jättäisi meidät pian...
Tilanne helpotti hetkeksi, kunnes tuli rakenneultra ja siinä näkyi 2 kappaletta soft markereita, Ns. "golfpallo sydämessä" ja liian lyhyet pitkätluut. Meillä alkoivat siis kasvukontrollit, eikä muutosta parempaan näkynyt. Meiltä kysyttiin halukkuutta lapsivesipunktioon, alku askauden seulat olivat olleet negatiiviset, mutta silti epäiltiin kromosomipoikkeavuutta.
Lapsivesipunktion tuloksia odoteltiin viikko, tulos negatiivinen, seuraavaa, laajempaa tutkimustulosta odotimme neljä viikko. Odotusaika tuloksille oli kamalaa aikaa, kävimme päivittäin keskusteluja siitä mitä pitäisi tehdä jos lapsi olisi kehitysvammainen, olimme strassaantuneita ja riitelimme jatkuvasti...
Tuloksien tullessa ja tuloksen ollessa negatiivinen, oli raskaudestani kulunut yli puolet pelossa siitä että jotain menee pieleen, jotenkin minun pieni vauvani vielä viedään minulta. Viimein tuska ja pelko helpotti. Viimein uskalsin alkaa katsella vauvan vaatteita ja tarvikkeita kaupassa. Viimein olin onnellinen.
Pieni poika syntyi 7.6.12 klo 22.27 ja oli ihan hyvän kokoinen 3460g ja 49.5cm
Kovasti voimia ja jaksamista muille keskenmenoja kokeneille. Koittakaa kuitenkin uskaltaa iloita raskaudesta, sillä se että suhtautuu raskauteensa välinpitämättömästi tai pelokkaasti ei kyllä lapsen menetyksen kipua lievitä. Ja jos raskaus jatkuu toivotusti on aivan kamalaa stressata monta kuukautta ja olla onnellisesta asiasta kamalan onneton.