Tänään selvisi sitten se neljäs.. 6+3 piti olla tänään mutta en tiedä koska on elo päättynyt, hcg kun oli vain päälle 600. ei voi muuta sanoa kuin että paha olo on sietämätön ja turhautunut. Mitä pahaa olen maailmalle tehnyt ansaitakseni tämän. Kerta toisensa jälkeen sitä jaksaa toivoa ja aina saa heittää pyyhkeen kehään. En kestä enää yhtäkään raskautumisuutista, kuinka pystyn kohtaamaan kesähelteiden esiin tuomat vauvamahat asiakkailla.. Entä lähipiirin vauvauutiset.. en tiedä miten mun pää kestää enään? Puolitoista vuotta olen vauva-ajatuksia käännellyt mielessäni päivästä toiseen; käynyt lukemassa päivittäin täältä oirelistauksia ovulaation jälkeen ja toivonut ja odottanut ja nyt taas tuli isku vasten kasvoja. Sydänäänet olisin ultrassa toivonut näkeväni, vaan päänvastoin sain vastauksen, ettei täällä ole mitään mikä viittaisi raskauteen.. itku silmissä lähdin kotiin ja nyt puran pahan oloni tähän näppäimistöön samalla huutaen ja kyyneleitä pyyhkien. MIKSI?! Minkä takia näin käy!!! Epäonnellakin luulisi olevan rajansa.
4 alkuraskauden keskenmenoa
- Viestiketjun aloittaja Tessu84
- Ensimmäinen viesti
Pahoittelut täältäkin :hug:
Itellä myös 4 alkuraskauden keskenmenoa rv6-9 ja vasta viidennessä lääkärit heräsi kun viikkoja oli jo enemmän. Selvisi että odotus oli kaksosodotus ja toinen meni kesken. Pääsin tutkimuksiin ja multa löydettiin tukostaipumus ja piikitys alotettiin samantien. Ja sain ekan vauvan syliin asti. Seuraavassa alotettiin piikitys heti kun plussa tuli ja taas saatiin vauva kotiin, sama kolmannessakin. Mun esikoinen kuoli kohtuun rv 30, ilmeisesti samasta syystä. Oli selkeesti "nääntynyt" Sillon tutkimuksissa mulla ei havaittu taipumusta tai testeissä oli sekaannus, kuka tietää. Piikityksen jälkeen ei keskenmenoja oo ollut ja se autto mulle. Voi olla sattumaakin, mutta tutkimuksiin kannatta kyllä hakeutua eikä päätään hajottaa
Itellä myös 4 alkuraskauden keskenmenoa rv6-9 ja vasta viidennessä lääkärit heräsi kun viikkoja oli jo enemmän. Selvisi että odotus oli kaksosodotus ja toinen meni kesken. Pääsin tutkimuksiin ja multa löydettiin tukostaipumus ja piikitys alotettiin samantien. Ja sain ekan vauvan syliin asti. Seuraavassa alotettiin piikitys heti kun plussa tuli ja taas saatiin vauva kotiin, sama kolmannessakin. Mun esikoinen kuoli kohtuun rv 30, ilmeisesti samasta syystä. Oli selkeesti "nääntynyt" Sillon tutkimuksissa mulla ei havaittu taipumusta tai testeissä oli sekaannus, kuka tietää. Piikityksen jälkeen ei keskenmenoja oo ollut ja se autto mulle. Voi olla sattumaakin, mutta tutkimuksiin kannatta kyllä hakeutua eikä päätään hajottaa
Tänään todettiin taas, että syke on sammunut.
Neljäs km tasan kahden vuoden aikana. Kolmessa syke löytynyt 6-7 viikoilla, mutta sitten se on jostain syystä 9-11 viikoilla sammunut. Yksi tuulimuna.
Huomenna sairaalaan tyhjennykseen, toivon kaavintaa, sillä lääkkeellinen tyhjennys on niin kivulias minulle, että joudun ihan vuodeosaston potilaaksikin.
Enää en jaksa henkisesti tätä ylämäestä kovaa rysähtävää alamäkeä, suuria toiveita, mutta vielä suurempia pettymyksiä. Kaikki mahdolliset tutkimukset tehty, mitä kuulemma voidaan tehdä eikä mitään syytä löydy. Joku vika on, kun alkio ei saa minusta tarpeeksi rakennusaineita eli istukassa tod.näk. joku ongelma.
Raskasta myös "isovanhemmille", jotka niin toivoivat lapsenlasta. Suru on suuri koko perheelle.
Neljäs km tasan kahden vuoden aikana. Kolmessa syke löytynyt 6-7 viikoilla, mutta sitten se on jostain syystä 9-11 viikoilla sammunut. Yksi tuulimuna.
Huomenna sairaalaan tyhjennykseen, toivon kaavintaa, sillä lääkkeellinen tyhjennys on niin kivulias minulle, että joudun ihan vuodeosaston potilaaksikin.
Enää en jaksa henkisesti tätä ylämäestä kovaa rysähtävää alamäkeä, suuria toiveita, mutta vielä suurempia pettymyksiä. Kaikki mahdolliset tutkimukset tehty, mitä kuulemma voidaan tehdä eikä mitään syytä löydy. Joku vika on, kun alkio ei saa minusta tarpeeksi rakennusaineita eli istukassa tod.näk. joku ongelma.
Raskasta myös "isovanhemmille", jotka niin toivoivat lapsenlasta. Suru on suuri koko perheelle.
Onhan meitä kohtalotovereita.
La Perla Toiveiden ja pettymysten vuorottelu kuulostaa niin kovin tutulta. Ja minäkin mietin, että miten jaksan tätä. Kuinka monta keskenmenoa kestää hajoamatta? Mulla takana vuoden sisällä kaksi, joista syke nähty (menehtyneet noin viikolla 9), yksi kemiallinen ja tänään alkoi vuoto taas. Eilen oli ehditty todeta raskaus ultralla... Omien vanhempien suru tekee myös pahaa. Haluaisi niin kovasti antaa heille sen odotetun lapsenlapsen.
La Perla Toiveiden ja pettymysten vuorottelu kuulostaa niin kovin tutulta. Ja minäkin mietin, että miten jaksan tätä. Kuinka monta keskenmenoa kestää hajoamatta? Mulla takana vuoden sisällä kaksi, joista syke nähty (menehtyneet noin viikolla 9), yksi kemiallinen ja tänään alkoi vuoto taas. Eilen oli ehditty todeta raskaus ultralla... Omien vanhempien suru tekee myös pahaa. Haluaisi niin kovasti antaa heille sen odotetun lapsenlapsen.
Meillä ehti olla kaksi keskenmenoa ja yksi ulkoinenraskaus vuosien 2010 ja 2011 aikana, ennen kuin onnistui niin että vauva saatiin syliin asti ja on nyt reilut 2kk vanha.
Minulle tehtiin gynekologinen tutkimus, jossa todettiin ettei mitään anatomista syytä noille keskenmenoille ollut. Meitä tsempattiin että kyllä se vielä siitä onnistuu. Loppuun asti hyvin sujuneen raskauden alku metreillä en ollut edes raskaudesta iloinen, kerroinkin siitä ystävilleni asenteella että "taas sitä ollaan raskaana, varmaan viikko, kaksi pidempään kuin viimeksi". Ensimmäisen ultrauksen jälkeen itkin ihan hysteerisesti tunti tolkulla, olin ihan varma että lapseni jonka juuri olin nähnyt jättäisi meidät pian...
Tilanne helpotti hetkeksi, kunnes tuli rakenneultra ja siinä näkyi 2 kappaletta soft markereita, Ns. "golfpallo sydämessä" ja liian lyhyet pitkätluut. Meillä alkoivat siis kasvukontrollit, eikä muutosta parempaan näkynyt. Meiltä kysyttiin halukkuutta lapsivesipunktioon, alku askauden seulat olivat olleet negatiiviset, mutta silti epäiltiin kromosomipoikkeavuutta.
Lapsivesipunktion tuloksia odoteltiin viikko, tulos negatiivinen, seuraavaa, laajempaa tutkimustulosta odotimme neljä viikko. Odotusaika tuloksille oli kamalaa aikaa, kävimme päivittäin keskusteluja siitä mitä pitäisi tehdä jos lapsi olisi kehitysvammainen, olimme strassaantuneita ja riitelimme jatkuvasti...
Tuloksien tullessa ja tuloksen ollessa negatiivinen, oli raskaudestani kulunut yli puolet pelossa siitä että jotain menee pieleen, jotenkin minun pieni vauvani vielä viedään minulta. Viimein tuska ja pelko helpotti. Viimein uskalsin alkaa katsella vauvan vaatteita ja tarvikkeita kaupassa. Viimein olin onnellinen.
Pieni poika syntyi 7.6.12 klo 22.27 ja oli ihan hyvän kokoinen 3460g ja 49.5cm
Kovasti voimia ja jaksamista muille keskenmenoja kokeneille. Koittakaa kuitenkin uskaltaa iloita raskaudesta, sillä se että suhtautuu raskauteensa välinpitämättömästi tai pelokkaasti ei kyllä lapsen menetyksen kipua lievitä. Ja jos raskaus jatkuu toivotusti on aivan kamalaa stressata monta kuukautta ja olla onnellisesta asiasta kamalan onneton.
Minulle tehtiin gynekologinen tutkimus, jossa todettiin ettei mitään anatomista syytä noille keskenmenoille ollut. Meitä tsempattiin että kyllä se vielä siitä onnistuu. Loppuun asti hyvin sujuneen raskauden alku metreillä en ollut edes raskaudesta iloinen, kerroinkin siitä ystävilleni asenteella että "taas sitä ollaan raskaana, varmaan viikko, kaksi pidempään kuin viimeksi". Ensimmäisen ultrauksen jälkeen itkin ihan hysteerisesti tunti tolkulla, olin ihan varma että lapseni jonka juuri olin nähnyt jättäisi meidät pian...
Tilanne helpotti hetkeksi, kunnes tuli rakenneultra ja siinä näkyi 2 kappaletta soft markereita, Ns. "golfpallo sydämessä" ja liian lyhyet pitkätluut. Meillä alkoivat siis kasvukontrollit, eikä muutosta parempaan näkynyt. Meiltä kysyttiin halukkuutta lapsivesipunktioon, alku askauden seulat olivat olleet negatiiviset, mutta silti epäiltiin kromosomipoikkeavuutta.
Lapsivesipunktion tuloksia odoteltiin viikko, tulos negatiivinen, seuraavaa, laajempaa tutkimustulosta odotimme neljä viikko. Odotusaika tuloksille oli kamalaa aikaa, kävimme päivittäin keskusteluja siitä mitä pitäisi tehdä jos lapsi olisi kehitysvammainen, olimme strassaantuneita ja riitelimme jatkuvasti...
Tuloksien tullessa ja tuloksen ollessa negatiivinen, oli raskaudestani kulunut yli puolet pelossa siitä että jotain menee pieleen, jotenkin minun pieni vauvani vielä viedään minulta. Viimein tuska ja pelko helpotti. Viimein uskalsin alkaa katsella vauvan vaatteita ja tarvikkeita kaupassa. Viimein olin onnellinen.
Pieni poika syntyi 7.6.12 klo 22.27 ja oli ihan hyvän kokoinen 3460g ja 49.5cm
Kovasti voimia ja jaksamista muille keskenmenoja kokeneille. Koittakaa kuitenkin uskaltaa iloita raskaudesta, sillä se että suhtautuu raskauteensa välinpitämättömästi tai pelokkaasti ei kyllä lapsen menetyksen kipua lievitä. Ja jos raskaus jatkuu toivotusti on aivan kamalaa stressata monta kuukautta ja olla onnellisesta asiasta kamalan onneton.
Viimeksi muokattu:
Me ollaan tahkottu toista lasta tammikuusta 2011 ja mukaan mahtuu kkm 03/11, tuulimuna 06/11, tuulimuna 09/11, km 5+4 02/12 ja tuulimuna 08/12. Tämä viimeisin vielä päällä, kaavinta 3.9. Tutkittu on, lääkärin mukaan huonoa tuuria. Kuinka huono se tuuri voi oikeasti joillakin olla?!
Voimia kaikille tällä kivisellä tiellä! Pakko sen joskus on onnistua.
Voimia kaikille tällä kivisellä tiellä! Pakko sen joskus on onnistua.
Olen todella pahoillani teidän puolesta, ketkä joudutte toistuvasti kärsimään tämän menetyksen tuskan. Itselläni on ensimmäinen keskenmeno "meneillää" eli vuotoa odottelen. Yhden kerran olen joutunut oman lapseni hautaamaan kun hän menehtyi raskausviikolla 27. Nuo muistot tulvivat nyt mieleen. Olen sentään onnellinen, että minulla on kolme ihanaa lasta merkkinä siitä, että kaikki voi myös onnistua. En edes voi kuvitella sitä tuskaa, mitä te joudutte kärsimään, kenellä lapsia ei vielä ole. Toivon teille kaikille oikein hyvää jatkoa ja niitä iloisia uutisia!