3v tulee joka yö vanhempien sänkyyn eikä haluaisi nukahtaakaan omaan sänkyyn

HEI!
Meidän poika ei enää haluaisi nukahtaa omaan sänkyyn vaan haluaisi nukkua joka yö äidin ja isän välissä. Hän on nukkunut omassa huoneessaan, joka on meidän makuuhuoneen vieressä. Hän nukahti ihan hienosti jo itsekseen, mutta nyt kaipaa joka ilta vanhemman vierelleen, jotta nukahtaa. Ja sittenkin tulee keskellä yötä meidän sänkyyn eli ahdasta on. Tiedän, että tuon ikäisen tulisi nukahtaa omaan sänkyyn ilman vanhemman vieressä olemista ja hänen tulisi myös nukkua siellä koko yö. Aamulla voisi sitten tulla viereen.

Mitä tehdä?Meillä on myös pieni vauva, joka nukkuu pinnasängyssä meidän vieressä, mutta tämä vaihe alkoi jo ennen vauvan tuloa. Tiedän, että olemme olleet vähän laiskoja viemään häntä keskellä yötä takaisin omaan sänkyyn, kun se on sittenkin tuntunut helpommalta, että hän nukkuu sitten meidän vieressä.

Miten siis saisimme pojan uudestaan tykkäämään omasta sängystään?

 

meillä on ihan sama juttu 2,5 vuotiaan kanssa. Jos tulee yöllä viereemme viedään takaisin omaan sänkyyn. Jos tulee aamulla aikaisin klo 5-6 annan tulla viereemme mutta silti häiritsee ja usein vauva herää siihen myös....

 

Meillä saattaa tulla vielä isommatkin viereen ja saavat tulla. Mä en ole koskaan raskinu kieltää. Joskus olen itse vieny patjan lastenhuoneeseen ja nukkunu siellä.

Mä antaisin nukkua vieressä, ei ne enään ammattikoulussa viereen ja syliin tule

 

meillä tekee tuota samaa just eskarin aloittanut tyttö ja enpä ole raaskinut meidän sängystä pois yöllä ajaa ja illasta on minulla kyllä muutama minuutti aikaa sängyn vieressä istua jos lapsi sitä haluaa.meilläkin nukkuu pienin (10kk) meidän kanssa ja lokakakuussa siell meidän kanssa nukkuu myös ihan vauva ja edelleen saa kyllä tulla viereen isommat jos haluavat.jos on ahdasta niin itse siirryn yleensä olohuoneeseen nukkumaan tai lapsen sänkyyn.

 

Meilläkin sama tilanne. Tyttö tulee onneksi aina n. klo 5 aamulla, joten hyvin nukutaan. En rajoita, koska kuten joku sanoikin, eivät ne siellä teidän kanssa ikuisesti nuku.

 

Meilläkin on sama tilanne, paitsi että meillä kummatkin lapset kävelevät peräkkäin meidän huoneeseen ja viereen nukkumaan. Ja melkeinpä joka yö ne hipsivät unilelujen kanssa ja kömpivät viereen.. vanhempi on 4v.8kk ja nuorempi 1v.8kk Yleensä tulevat n. klo 4-5 aamulla ja silloin saavat jäädä viereen nukkumaan mut jos tulevat aikaisemmin silloin viedään takas omaan sänkyyn. Ja niin tosiaan eivät ne enään vanhempana sitten viereen enää tule..

 

Mielestäni on jokaisen oma asia missä lapset nukkuvat, mutta jos oikeasti haluaa että lapsi nukkuu omassa sängyssään niin tuskin siinä auttaa muu kuin kiikuttaa lapsi sinne omaan sänkyyn jos tulee pois.
Itse olen tosi herkkäuninen enkä pysty nukkumaan hyvin jos lapsi nukkuu vieressä, ja tuo 2 vee poitsu oppii tosi nopeasti tulemaan viereen yöllä jos yhtään annan periksi. Jos yrittää tulla viereen ennen kuutta aamulla, nostan takaisin sänkyynsä, välillä tulee huutoa mutta nukahtaa suhteellisen nopeasti uudestaan. Aamulla sitten köllitään rauhassa vanhempien sängyssä, höpötellään ja pelleillään.

 

HEI!
Tiedän, että tuon ikäisen tulisi nukahtaa omaan sänkyyn ilman vanhemman vieressä olemista ja hänen tulisi myös nukkua siellä koko yö.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin.

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

 

On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

 

Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas.

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa.

http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204

 

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa.

On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.

Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649