3v saa pelkokohtauksia öisin ja huutaa

[vvvv]

Voi pientä raukkaa kun saa yksin itkeä itsensä uneen Kyllä on joillekin ne periaatteet tärkeitä... Säälikää nyt vähän lasta, ei se loppuikäänsä teitä hätyytä.

 

[Mythago]

Joo, kannattais varmaan muuttaa taktiikkaa, kun tuo nykyinen ei tunnu oikein toimivan. Meillä tuli keskimmäiselle pojalle joskus 4v sellanen vaihe, et joka yö heräs ja kömpi meidän sänkyyn, eipä kyllä käynyt mielessäkään alkaa lasta hätistelemään siitä pois. Ajattelin vaan et siinäpä nukkukoot, tuskin tuo enää rippikouluiässä tuohon vääntäytyy
Nyt hän on 12v ja eipä oo enää vuosikausiin poikaa meidän sängyssä näkynyt. Jotain suhteellisuuden tajua ja voisitko mitenkään kuvitella luopuvasi ehdottomuudestasi? Nykyinen toimintamallinne vain ruokkii tytön pelkoja, jos jätätte pelokkaan lapsen yksin huoneeseen itkemään

Taisin olla 14 kun menin viimeksi vanhempieni keskeen nukkumaan. Eivätpä ne poiskaan ajaneet :xmas:

Puolustuksekseni sanottakoon että olen kärsinyt koko elämäni aivan järkyttävän pelottavista toistuvista painajaisista. Nykyään yksinasuvana joskus valvon loppuyön jos sattuu aivan erityisen paha.

 

[aloittajaa]

Viime yönä yritettiin tota, että "nukutettiin" se sänkyyn.Oltiin siis läsnä kunnes nukahti. Ei hemmetti, koko yö oli vielä kamalempi kuin ennen, aina kun lapsi havahtui, se huusi hysteerisenä kunnes se nukutettiin uudestaan. Ja sehän sitten heräili koko ajan. Mies sai nukuttua tunnin, minä pari tuntia. Lapsi nukahti kunnolla 7aikaan aamulla, heräsi klo.10. Totta kai tänään ja varmaan mutaman päivän ajan tätä jatketaan, en uskonutkaan että yhdessä yössä tilanne muuttuis, mutten ajatellut tämän menevn huonompaan suuntaan. Jostain pitäis hankkia pieni cd-soitin, niin sais unimusaa. Jos se vaikka ahdistaa kun on niin hiljaista, en tiedä.

Voi että toivoisin ettei täällä olisi tälläistä äiti-syyllistää-äitiä. Musta se on yhtä lapsellista kuin lasten "eiku punanen on paljon hienompi kun sninen!!11!!" -tappelu. Äitejäkin on erilaisia.Vaikka muut olisi valmiita ottamaan lapsen viereen, se ei tarkoita että kaikki tekee niin. Minusta lapsi ei vaan kuulu vanhempien väliin nukkumaan, vaan omaan sänkyyn. Se ei tarkoita että olen paska äiti enkä rakasta lastani. Samoin, kun äidit tappelee että onko lapsi hyvä laittaa hoitoon 1veenä vai vasta paljon myöhemmin (Oma lapsi ei ole vielä hoidossa, eikä vuoteen menekkään. Ja tuttuni lapsi taas menee jo 9kk iässä hoitoon,ja tietyti molemmat meistä on sitä mieltä että oma ratkaisu on hyvä. Mutta kunnioitamme toistemme päätöksiä). Jokainen tekee hei omat ratkaisut.

 

[aloittajaa]

Kertokaa myös miten oma lapsenne tälläisestä pääsi yli?