3v saa pelkokohtauksia öisin ja huutaa

[viereen...]

Neiti 3vee menee klo21 nukkumaan omaan huoneeseen ja isojen tyttöjen sänkyyn. Aiemmin nukahti samantien kun pusut ja halit sai, nykyään huutaa pää punaisena puolisentuntia ennenkuin nukahtaa omaan itkuunsa.

Ennen nukkui koko yön, heräsi 8-9aikaan aamulla, nykyään heräilee tunnin välein ja parkuu niin kauan kunnes isi lähtee sen kanssa olohuoneeseen nukkumaan sohvalle.

Ei nuku päikkäreitä, on väsynyt kun menee illalla nukkumaan. Lapsi on yhtä-äkkiä alkanut pelkäämään jotain, ilmeisesti hämähäkkejä. Joka helvetin ilta on puolentunnin mittainen ralli kun tutkitaan sängynaluset, kaapit ja kaikki mahdollinen sen huoneesta, ettei niitä hämähäkkejä siellä ole.

Oikeasti, kohta ei kumpikaan enää jaksa. Olemme opettaneet ettei vanhempien sänkyyn tulla nukkumaan, muuta kuin sillon kuin toinen meistä on yön poissa, eli siskonpedille sanon samantien EI, lapsi ei kuulu (minun mielestäni) vanhempien väliin, vaan omaan huoneeseen.

Olisiko kenelläkään mitään neuvoja tai apuja nyt?

 

[ootteko]

ootko kokeillut ennen nukkumaan menoa jo palsen kanssa tutukia huoneen että siellä ei varmasti ole mörköjä?
koita ettiä tai keksiä vaikka päästä jotain mukavia tarinoita hämähäkeistä että lapselle tulis positiivinen kuva niistä

 

[äåqwxc]

Meillä pelkojen ja pahojen unien vuoksi tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan kun oli 5v.

 

[aloittajaa]

Joo, huone tutkitaan joka ilta. Ja hämähäkkejä tykkää pitää kädessäkin jos sellaisen ulkoa löytää, eli pelkää vain öisin.
Vuoden on jo nukkunut omassa huoneessa, eikä aiemmin ole tälläisiä ongelmia ollut. :/

 

[KääKKä de la KääKKä]

Onko sänky sopivan kokoinen? Jos sänky on päistä liian pitkä tai patja liian leveä, niin on mahdollista että lapsi tuntee olonsa turvattomaksi siinä. Onko yövaloa?

 

[No'One]

Itse en koe tarpeelliseksi jättää pelkäävää lasta yksin. Nukkukoot samassa huoneessa/sängyssä meidän kanssa, niin kauan kuin kokee tarvitsevansa.

Toki kannustamme nukkumaan omassa sängyssään, mutta emme pakota.

 

["kolmen äippä"]

Se on aika normaalia tuossa iässä että saa noita huutokohtauksia öllä. Meillä vähän aikaa sitten sai vielä 9v poikakin niitä. Hänellä on tosin adhd ja huutelee siksi pitkin iltaa ja yölläkin vielä. Ja se on joskus hieman väsyttävää...:/ Nyt on laitettu verhot sängyn ympärillle että jos rauhoittaisi paremmin nukkumaan.

 

[aloittajaa]

Kaksi yövaloa on, ennen oli vain yksi. Tyhminä luulimme lisävalon auttavan. Olkkarissa tosin nukkuu vaikka yksin PIMEÄSSÄ, mutta omassa huoneessa on oltava valoa. Sänky on tosiaan yhden hengen sänky, mutta erittäin pieni nukkuma-ala kun neiti on sisustanut sen pehmoleluilla.. Kaikki reunat on pehmeinä, eli ei voi satuttaa itseään. Sängyssä on myös "prinsessa-verhot", mikä se lie nimeltään.

Itse mielummin opetan lapsen olemaan omassa sängyssä, kuin nukun lapseni ja mieheni vieressä sitten vuosia puolentoista-hengen sängyssä.

 

[-.-]

Meillä auttoi kun ilmoitin että imuroin möröt ja hämähäkit pois ja ettei niitä tule imuroimisen jälkeen ihan heti takaisin Pieni valkoinen ehkä valhe??

 

[huoh...]

Luetteko lapselle iltasatua, meillä 3 v menee pikkusisarensa kanssa nukkumaan hyvillä mielin, kun joka ilta luetaan iltasatu, kovinkaan pitkälle emme satua pääse kun jo nukkuu tyytyväisenä. Ainakin veisi ajatukset nukahtamishetkessä hämähäkeistä muualle!!! 3 vuotias on vielä hyvin pieni vaikka kasvu meidän aikuisten silmissä onkin melko vauhdikasta, kasvun myötä tulee luonnollisia pelkotiloja, silloin aikuisen läsnäolo nukahtamishetkellä voi rauhoittaa. Eikä sen teidän tapauksessa tarvitse tarkoittaa että tarvitsisi samassa huoneessa nukkua, mutta sitä nopeammin selätätte tuon vaiheen mitä sensitiivisemmin lapseen suhtaudutte, hän ei tee kiusaa teille vaan on pieni lapsi jonka mielikuvitus on hyvin kirjava Jos lähdette yhdessä etsimään suurella operaatiolla hämähäkkejä hän saattaa saada viestin, että teidänkin mielestänne on syytä olla huolissaan Kertokaa lapselle että ei ole mitään syytä pelätä mitään, koska te olette viereisessä huoneessa ja pidätte huolen ja kuten jo joku sanoikin aiemmin, puhukaa kivoista asioista ennen nukkumaan menoa. Myös silittely tai kädestä pitäminen ennen nukahtamista voisi rauhoittaa! Lapsi oppii kyllä taas nukahtamaan itsekseen kunhan pääsee tämän kehitysvaiheen yli!

 

[aloittajaa]

Totta kai tiedän ettei kiusallaan tee tai tahalteen, mutta alkaa yksinkertaisesti vain vähän voimat loppua Ja kerrotaan joka ilta ettei ole pelättävää/äiti ja isi on ihan lähellä. Iltasatua ei halua kuunnella (aina kamala huuto "ÄITI EI SATUA! KAMALAA") mutta se korvataan uni-laululla.

Toi imurointi vois olla muuten aika kätevää, kohta pitäiskin imuroida. Pakko kokeilla hokaiskohan toi mitä se äiti höpöttää..

 

["huhhuh"]

oikeastiko jätät 3-vuotiaan huutamaan joka ilta puoleksi tunniksi kunnes nukahtaa omaan huutoonsa? Mulla ei ole kokemusta kuin näistä kahdesta lapsesta, mutta olen huomannut, että kun lapsi saa turvaa, niin näillä vaiheilla on taipumusta mennä nopeammin ohi. Meillä on viereen saanut tulla jos on siltä tuntunut. Jos on joku "vaihe" niin tulevat ja hetken päästä taas huomaavat, että omassaankin voi nukkua.

 

[aloittajaa]

[QUOTE="huhhuh";26849715]oikeastiko jätät 3-vuotiaan huutamaan joka ilta puoleksi tunniksi kunnes nukahtaa omaan huutoonsa? Mulla ei ole kokemusta kuin näistä kahdesta lapsesta, mutta olen huomannut, että kun lapsi saa turvaa, niin näillä vaiheilla on taipumusta mennä nopeammin ohi. Meillä on viereen saanut tulla jos on siltä tuntunut. Jos on joku "vaihe" niin tulevat ja hetken päästä taas huomaavat, että omassaankin voi nukkua.[/QUOTE]

Jokainen varmaan saa tehdä asiat omalla tyylillään, eikä syyttely/syyllistäminen tai "MINUN TAPANI ON AINUT OIKEA" -asenne sitä muuta.

Meillä on tehty selväksi että äidin ja isän sänky on meidän, eikä sinne ole hereilläkään mitenkään kamalasti asiaa. Omassa sängyssä taas saa päivisin tietysti leikkia jne.

 

["huhhuh"]

Jokainen varmaan saa tehdä asiat omalla tyylillään, eikä syyttely/syyllistäminen tai "MINUN TAPANI ON AINUT OIKEA" -asenne sitä muuta.

Meillä on tehty selväksi että äidin ja isän sänky on meidän, eikä sinne ole hereilläkään mitenkään kamalasti asiaa. Omassa sängyssä taas saa päivisin tietysti leikkia jne.

Ei varmasti, mutta kun se sun tapa ei nyt tunnu kamalan hyvin toimivan, niin olisi varmaan hyvä kokeilla jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Niin olen itsekin tän asian kantapään kautta opetellut. Ei liene herkkua lähteä töihin jos on herännyt öisin tunnin välein. Ystäväni oli omasta sängystään yhtä tarkka kuin sinäkin ja pisti pikkupatjan sänkynsä alle. Sen leikki-ikäinen vetäisi yöllä esiin ja nukkui aamuun muita herättämättä. Vaihe meni itsekseen ohi. Ehkä siinä omassa huoneessa on nyt jotain ylitsepääsemätöntä. Nukkuuko jos toinen teistä menee tytön huoneeseen?

 

["huhhuh"]

Niin ja lisään, että meillä toisella lapsella oli noita iltapelkoja, niin nukahti omaan huoneeseen iltalaulujen soidessa CD-levyltä. Jos kerran tykkää lauluista, niin koita sitä. Voihan yöt rauhoittua jo sillä, kun nukkumaanmeno rauhoittuis.

 

[Beejii]

Kuinka kauan tuo on jatkunut? Jos vain vähän aikaa, niin voisiko olla että lapsi on vain nähnyt pahaa unta hämähäkeistä ja se pelottaa? Jospa ihan puhuminen pahoista unista auttaisi?

Vaikka siis tiedän tilanteen (ja sen tuoman väsymyksen). Meillä esikoinen aloitti yöhuudot 1-vuotiaana ja tätä jatkui JOKA YÖ 4-vuotiaaksi asti! Ihan selkeistä kauhukohtauksia oli... Lapsi vain huusi hysteerisenä pahimmillaan puolen tunnin välein. 4-vuotiaana alkoi helpottaa ja nyt lapsi täytti juuri 5v. ja nukkuu hyvin. Mutta siis aivan käsittämätöntä kiljumista, väsymystä, parisuhdekriisiä (joka tuli väsymyksen mukana) oli perhana kolme vuotta.... Meillä lapsi kävi kyllä illalla nukkumaan ihan nätisti, eikä itse aamulla muistanut kohtauksia.

 

[aijaa]

Jos lapsi oikeasti pelkää niin silloin kuuluu olla läsnä ja lähellä. Ottaisin siis viereen nukkumaan ja sais itsekin nukuttua. Olishan se kivempaa joo jos kaikki mukulat nukahtais ja nukkuis omissa sängyissään heräämättä 21-09 mut eipä tuo aina mee niin. Se nyt vaan kuuluu vanhemmuuteen antaa turvaa ja läheisyyttä tarpeen vaatiessa. Ei ne ikuisesti sinne väliin tungeksi, aikansa kutakin.

 

[bud]

Voi pientä..mä muistan, kun olin 4v ja vaikka nukuin ovi auki, niin kuulin mukamas jonkun askeleiden lähestyvän mun sänkyä. Ja se pelko oli aivan hirveä ja todellinen. Koittakaa jaksaa!

 

["Vieras"]

Meilläkin tuli esikoiselle tollanen vaihe ja meni nopeesti ohi kun vaan sanoin joka kerta että "ei tänne mörköjä tule, tämä on meidän koti ja äiti ja isi pitää kyllä huolen että täällä on aina turvallista." en jäänyt vatvomaan asiaa ja sanoin sen niin varmalla ja rauhallisella äänellä kuin osasin. Lapsi vissiin vaistosi että minä en ollut vähääkään huolissani moisesta asiasta ja uskoi.

 

["Vieras"]

Ihmisen(kin) lajikehitykseen kuuluu, että pennuista on pidetty huolta eli heitä on pidetty lähellä, ja siksi lapsi nukkuu parhaiten vieressä tai samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Jos se ei teidän pirtaanne sovi, niin valvokaa sitten ja hyssytelkää kuukaudesta toiseen. Lapsi tarvitsee läheisyyttä ja syliä eikä imuria, yövaloja tai nalleja. On se kumma kun aikuiset saavat nukkua vierekkäin mutta lapset eristetään omiin poteroihinsa pelkäämään. Vähän sydäntä kehiin! Ei ne tosiaan enää isona viereen edes kinua.

 

[voi pientä]

Joo, kannattais varmaan muuttaa taktiikkaa, kun tuo nykyinen ei tunnu oikein toimivan. Meillä tuli keskimmäiselle pojalle joskus 4v sellanen vaihe, et joka yö heräs ja kömpi meidän sänkyyn, eipä kyllä käynyt mielessäkään alkaa lasta hätistelemään siitä pois. Ajattelin vaan et siinäpä nukkukoot, tuskin tuo enää rippikouluiässä tuohon vääntäytyy
Nyt hän on 12v ja eipä oo enää vuosikausiin poikaa meidän sängyssä näkynyt. Jotain suhteellisuuden tajua ja voisitko mitenkään kuvitella luopuvasi ehdottomuudestasi? Nykyinen toimintamallinne vain ruokkii tytön pelkoja, jos jätätte pelokkaan lapsen yksin huoneeseen itkemään

 

[voi pientä]

[QUOTE="Vieras";26850297]Ihmisen(kin) lajikehitykseen kuuluu, että pennuista on pidetty huolta eli heitä on pidetty lähellä, ja siksi lapsi nukkuu parhaiten vieressä tai samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Jos se ei teidän pirtaanne sovi, niin valvokaa sitten ja hyssytelkää kuukaudesta toiseen. Lapsi tarvitsee läheisyyttä ja syliä eikä imuria, yövaloja tai nalleja. On se kumma kun aikuiset saavat nukkua vierekkäin mutta lapset eristetään omiin poteroihinsa pelkäämään. Vähän sydäntä kehiin! Ei ne tosiaan enää isona viereen edes kinua.[/QUOTE]






Peesi tälle

 

[-]

Suoraan sanottuna en yhtään ihmettele lapsen pelkoa, jos hän joutuu joka ilta huutamaan sängyssä ja nukahtamaan itkuunsa.

 

["vieras"]

Meillä 12v saa kauhukohtauksia. Alkoivat viime syksynä. Mutta aika eriasia mitä ap:lla.
Ite loisin kunnon rutiinit illaksi. Iltapala, hampaanpesu, satu, rauhoittavaa musiikkia hiljaiselle (esim klassista) ja sit vielä tarpeeksi iso unilelu kaveriksi. Ja vaikka se huoneen imurointi ennen iltapalaa.

 

["Vieras"]

No, mä varmaan istusin siinä vieressä ja rauhottelisin niin että nukahtaa.
Mutta kokeile sitä imurointia, mun pikkusisko oli varmaan jotain ton ikäinen, kun pelkäsi matoja. Niitä olimaina iltaisin sängyssä.
Jostain mun isoveli keksi laittaa kengännauhan sänkyyn ja sitten näytettiin siskolle sitä,otettiin " kiinni" ja vedettiin vessanpöntöstä ei ollut enää matoja sen jälkeen.