3v lasta pitäisin usein vaan kantaa, neuvoja?

Meillä on esikoinen 3v ja ei suostu juuri lainkaan kävelemään itse. Kotona sisällä roikkuu usein lahkeessa, huutaa että haluaa syliin. Kannamme sisällä häntä ja 1v kuopusta (joka ei osaa vielä kävellä ) Välillä esikoinen taas on ihan ok, eli juoksee, leikkii ja kävelee itse. Annamme todella plaljon hänelle huomiota, eli sellaisesta ei pitäisi olla kyse.

Esikoinen haluaa vaan usein että häntä kannetaan, kotona, kylässä, kaupassa, ulkona jne. Pisin matka on ehkä n. 100m minkä on itse kävellyt. En voi mennä molempien lasten kanssa ulos, koska vauvaa pitää luonnollisesti kantaa ja molempia en jaksa kantaa yhtäaikaa. Onko tämä jotain ohimenevää vai miten saisimme esikoisen kävelemään itse? Vaihetta on kestänyt jo yli vuoden..

Päivät menee niin että molemmat lapset roikkuvat mun lahkeessa kiinni , istun sitten lattialla molemmat sylissä. Leikitään toki yms mutta siinäkin on aina jompikumpi sylissä.

Neuvoja otetaan mielellään vastaan!

 

Veisin lapsen lääkärille. Jos 3-vuotias ei halua juosta ja hyppiä ja kävellä, on todennäköisesti kyse siitä, että se sattuu tai tuntuu muuten epämukavalta. Eli viepä lääkäriin tutkimuksiin. Monet lasten reumat on todettu juuri tästä, kun lapsi ei halua kävellä itse.

 

Elina: kiitos vastauksesta! Kyllä hän myös juoksee, hyppii ja kävelee, eli en usko että hänellä on mitään fyysistä vikaa. Ihmettelen vaan sitä että hänestä tulee helposti vauva, jota pitää myös paljon kantaa paikasta A paikkaan B, eli on aikoja jolloin ei halua kävellä itse.

 

Eiköhän tuo ole ihan normaalia mustasukkaisuutta.

Toki 3 v haluaa syliin , kun kerran pienempääkin kanniskellaan. Hellyyttä ja sylissä oloa vaan molemmille, vie aikansa kun menee ohi

 

Kyllä meilläkin 4.v haluaisi että kantaisin, mutta kun olen alusta lähtien ottanu sen kannan että en kanna, niin on totunut kävelemään ja pitkä matkoja käveleekin n. 5 kilsaa parhaimmillaan. Kannattaa vaan kannustaa kävelemään itse, keksiä jippoja, katseltavaa yms. niin matka sujuu hyvin.

 

Jospa pystyisit järjestämään silloin tällöin, että pääsisit tekemään kahdestan vanhemman lapsen kanssa jotain. Nuorempi isän hoidossa tai jonkun sukulaisen. Vaikka askartelette, ulkoilette, käytte uimassa, leikit hänen kanssaan, sellaista kahden oloa. Saisi silloin sitä kaipaamaansa äidin huomiota.

 

Meillä sama "ongelma" eli 3-vuotias ei suostu kävelemään itse kuin max 100 m. Meillä ei ole muita lapsia, eli mustasukkaisuudesta tai huomionkipeydestä ei ole kyse. (Olen päivät kotona lapseni kanssa, käytämme päivät yhdessä tekemiseen: kotityöt, lukeminen, ulkoilu, leikit). Jos lapsemme juoksee tai hyppii, hän alkaa heti yskimään.. Kerroin lääkärille näistä, kehotti varaamaan ajan lastenlääkärille astma- yms tutkimuksiin. Tässä aikaa odotellaan.

 

Meillä on astma ilmennyt juuri tuona haluttomuutena liikkua. Ja joskus kyllä hyppii ja juoksee, toisinaan ei. Ilman laatu (siitepölyt, "sieni-itiöt", pakkaset ym.) vaikuttavat tilanteeseen. Samoin alkavat flunssat ym. Parhaimmillaan/pahimmillaan lääkitystä on säädetty kohdalleen 2 kk välein. Ja minä myös uskoin puoli vuotta, että lapseni vaan ei halua kävellä 100 m enempää, koska pikkusisko istuu rattaissa... :'( kyllä on jälkeenpäin harmittanut ne komentelut ja hermostumiset.

Meillä ei ilmennyt yskää, ei kuuluvaa vinkunaa keuhkoissa kuin ehkä flunssien yhteydessä. Yleistä väsymystä kylläkin (unen tarve kasvaa), sekä "agressiokohtauksia" pahimmissa vaiheissa.

 

Mulle lääkäri sano et oot vähän vino ryhdiltäs. Sanoin et johtuu siitä et kanniskelen 2,5 vuotiasta joka ei halua kävellä. "Anna kävellä". "Se huutaa". "Anna huutaa". Mä luulen että teillä se on sellaista turvan hakua ja läheisyyden tarvetta. Voitko järjestää niin et oisit vaikka kerran viikossa isomman kanssa kaksin, ottaisit syliin vaikka ei pyytäiskään, halisit ja pussailisit. Jos sit ymmärtäis et äiti rakastaa ja haluaa hoitaa ihan yhtä lailla kun pientäkin. Voimia :heart: .

 

Meillä täyttää kaksoset toukokuussa 3v ja toinen on aina kinuamassa syliin. Kotona ollessa siis. Ulkona kyllä touhuilee omiaan. Tämä "sylilapsi" on muutenkin kauhean hellyydenkipeä ja halittelee ja pussailee paljon. Tulee se aika ettei enää syliin kiiku Ajattelen että menee ohi ajan kanssa. Toisilla vaan on läheisyydentarve paljon suurempi.

 

Saimme ajan lastenlääkärille (vihdoinkin! ) , kuunteli keuhkot, puhutaan nimityksellä pitkittynyt keuhkoputkentulehdus, eli 3 kuukautta annamme aamuin illoin lapselle astmalääkettä, sit kuukausi ilman ja sen jälkeen jälleen aika lastenlääkärille, et katsotaan onko tilanne parantunut...