3v. "kiusaaja"

Meidän tyttö huutaa minua apuun, itkeekin joskus. Sitten hän kotona sanoo, että E työnsi minua, miksi E tönii, minulle tuli paha mieli jne. Tänään sanoi ruokapöydässä että täytyy mennä sellaiseen paikkaan, jossa E ei ole.
Meidän tyttö on hieman hämillään tilanteesta.

No hyvänen aika, minä nostasin tommosen kakaran tukasta, jos mun lasta kiusais... |O Ehkä sun pitäs sanoa sen äidille kunnolla asiasta tai jotain.

Jahas. Tämän luettuani en ihmettelekään enää tuota "kunnolla huutaminen"-kommenttia. Nostaa kolmevuotiasta tukasta. Sillä lailla.

No ei ku parempihan on vaan antaa sen kiusata ja satuttaa omaa lasta.

Tuota, ...onko tämä kovinkin yleistä teillä mammoilla, että juurikaan ei siis ole kynnystä käydä käsiksi - etenkin toisten - lapsiin?

Muuten voi kyllä olla ihanteitakin, ja kovin pientäkin väkivaltaa voidaan kavahtaa (esim. luunapit jnpp.) mutta kun on ns. toisten kakarat kyseessä, toiminta käytänössä saattaa siis olla kovin pidäkkeetöntä, mukaan lukien väkivallan käyttö...että tämmoistä kuvaa tällä kertaa...vähän joo

 

Meidän tyttö huutaa minua apuun, itkeekin joskus. Sitten hän kotona sanoo, että E työnsi minua, miksi E tönii, minulle tuli paha mieli jne. Tänään sanoi ruokapöydässä että täytyy mennä sellaiseen paikkaan, jossa E ei ole.
Meidän tyttö on hieman hämillään tilanteesta.

No hyvänen aika, minä nostasin tommosen kakaran tukasta, jos mun lasta kiusais... |O Ehkä sun pitäs sanoa sen äidille kunnolla asiasta tai jotain.

Jahas. Tämän luettuani en ihmettelekään enää tuota "kunnolla huutaminen"-kommenttia. Nostaa kolmevuotiasta tukasta. Sillä lailla.

No ei ku parempihan on vaan antaa sen kiusata ja satuttaa omaa lasta.

Tuota, ...onko tämä kovinkin yleistä teillä mammoilla, että juurikaan ei siis ole kynnystä käydä käsiksi - etenkin toisten - lapsiin?

Muuten voi kyllä olla ihanteitakin, ja kovin pientäkin väkivaltaa voidaan kavahtaa (esim. luunapit jnpp.) mutta kun on ns. toisten kakarat kyseessä, toiminta käytänössä saattaa siis olla kovin pidäkkeetöntä, mukaan lukien väkivallan käyttö...että tämmoistä kuvaa tällä kertaa...vähän joo

No en ole kyllä ikinä toisen lapseen käynyt käsiksi. Sihahtanut olen, että lopettaa tölvimisen, jos ei lapsen omat vanhemmat välitä. Mutta suututtaa tommonen.

 

voi kiasus ton rukoilijasirkan tukistamiset, kyllä näköjään keinot on vähissä

 

Höh, mä ymmärrän Rukoilijasirkkaa! En ikinä kävisi käsiksi toisten lapsiin, enkä usko, että myöskään Sirkka oikeasti, mutta mut myöskin saa raivon partaalle, jos kiusaajan vanhemmat ei millään lailla korviaan letkauta vaikka lapsensa tönisi ja ilkeilisi muille. Varmasti kerran jos toisenkin ajatuksen tasolla heittäisin sekä äidin, että lapsen jorpakkoon!

 

voi kiasus ton rukoilijasirkan tukistamiset, kyllä näköjään keinot on vähissä

No en mä oikeesti tukistais. Mietin vaan, että aika tyhmiä vanhemmat, jotka antaa lapsensa kiusata toisia ja sit varmaan suuttuu, ku joltain menee hermot.

 

Höh, mä ymmärrän Rukoilijasirkkaa! En ikinä kävisi käsiksi toisten lapsiin, enkä usko, että myöskään Sirkka oikeasti, mutta mut myöskin saa raivon partaalle, jos kiusaajan vanhemmat ei millään lailla korviaan letkauta vaikka lapsensa tönisi ja ilkeilisi muille. Varmasti kerran jos toisenkin ajatuksen tasolla heittäisin sekä äidin, että lapsen jorpakkoon!

No niin just, en oikeesti tietenkään, en ole mikään hullu.

 

No sanoppas Juu (ja muutkin) mitä tekisit konkreettisesti? Mitä sanoisit?

Jos tosiaan toisen tytön vanhempi ei asialle mitään tee (varmaan olet jo ottanut puheeksi), menisin itse väliin, kyykistyisin lapsen tasolle ja kieltäisin tekemästä, sanoisin että noin ei saa tehdä koska se sattuu, ja ei kenestäkään ole kiva leikkiä sellaisen lapsen kanssa joka satuttaa tahallaan. Sitten jäisin ehkä leikkimään hetkeksi tyttöjen kanssa ja katsoisin alkaako sujua.

Jos ei auttaisi, ottaisin ottaisin oman ipanan kainaloon ja sanoisin toiselle tytölle että meidän Adalmiina ei nyt voi sinun kanssa leikkiä, kun sinä et tänään oikein osaa nätisti leikkiä. Harmin paikka että nyt jää kivat leikit kesken eikä sulle oo leikkikaveria, mutta koitetaan sitten myöhemmin uudestaan, kun muistat ettei saa toista satuttaa. Sitten menisin oman lapseni kanssa syrjemmälle leikkimään. Jos toinen tyttö seuraisi, kysyisin hetken päästä osaako hän jo leikkiä nätisti, sitten päästäisin mukaan leikkiin ja jäisin katsomaan päälle.

Tietysti jos tytön vanhemmalle ei vielä ole juteltu, niin kertoisin että meidän tyttö pelkää teidän tyttöä kun se vähän sitä kurmuuttaa, voisitteko kotona jutella asiasta kun olisi kiva kun tytöillä kuitenkin kaveruus säilyisi.

 

Musta on myöskin uskomattoman tyhmiä ja raivostuttavia joidenkin äitien kommentit, että täytyy osata pitää puolensa Ikään kuin se kiusaaminen olisi sen kiusatun syytä ja ikään kuin se kiusattu tekisi jotain väärää siinä, että osaa käyttäytyä muut huomioon ottaen ja niin ettei ketään tönitä tai lyödä! Että mä kiehun täällä taas kerran...

 

No niin just, en oikeesti tietenkään, en ole mikään hullu.

No kyllähän sitä nyt ollaan hillittyä, kun tuli kriittistä yleisöä, mutta mitä olisikaan, jos veri tosiaan punnittaisin vapaana yleisestä sosiaalisista paineista. Jotenkin tässä kuultaa suorempi rehellisyys:

No hyvänen aika, minä nostasin tommosen kakaran tukasta, jos mun lasta kiusais...

 

mitäs jos karjaiset sille äidille et katsoo vähän perään ettei sun tarvi..
mä ainakin kiroaisin sillä äitille et voisitkos vähän katsoa penikkasi perään jnejne ja varmaan haukkusin sen "äidinkin"

 

Meillä ollut sama tilanne että naapurin lapsi tuli yhteen väliin aina meidän pihalle ja kiusasi aina muita, pienempiä varsinkin. Juuri tuolla tavalla kuten ap:llä.

Puutuin AINA kun teki jotain. Kielsin. Opetin. Ja välillä oikeasti jouduin kovasti komentamaan. En huutanut, mutta todella tiukasti sanoin että "sinä **** ET kiusaa sitä ***. Lopeta heti" Jos se ei auttanut, laitoin menemään kotiinsa. Komensin tiukasti ja toisten lasten kuulleen että"sinä **** lähdet nyt omaan kotiin kun et osaa leikkiä nätisti" ja pidin huolen että meni kotiinsa. Asuu naapurissa, yksi talo välissä.

Nykyään on 6v ja on edelleen tosi tottelematon. Uskon että johtuu siitä että saa vanhemmiltaan jatkuvasti huutoa, eli yleensä aina kuulu huutamista sieltä kun ovat pihalla mutta toisaalta saa paljon periksi ja saa paljon, joka viikko uusia leluja yms krääsää. Lapsi ei ole saanut tiukkoja rajoja kotona. PAri päivää sitten tuli meille hakemaan lapsia ulos leikkiin ja taas jälleen kerran juoksi kuraset kumisaappaat jalassa sisälle olohuoneeseen kissan perässä. Sanoin ensin nätisti että kengät jalassa ei mennä sisälle. Ei mitään merkitystä. Sanoin sitten taas tosi tiukasti ja vihaisesti "*****, heti pois sieltä olohuoneesta kengät jalassa!" Sitten tuli mutta muuten ei mitään reaktiota. Siksi jo meinaa päreet palaa, kun tekee tuon saman joka viikko....

Joten ap: tiukka ote van asiaan, puutut AINA kun tekee jotain ja huolehdit että asia menee perille. Saa tiukkiksen ja pirttihirmun maineen ehkä mutta mikään ei ole niin tärkeää kuin puuttua HETI kiusaamisiin. Muuten he ovat niitä tulevia koulukiusaajia, joita vaan paapotaan ja sanotaan tyylin kuten joku tuolla ylhäällä että "entä jos se on kivaa, annetaan tehdä vaan" (olen koulukiusattu ja tiedän mistä puhun)

Kuka se lapselle opettaa tavat elää ja olla ihmisiksi jos ei aikuiset???

 

No niin just, en oikeesti tietenkään, en ole mikään hullu.

No kyllähän sitä nyt ollaan hillittyä, kun tuli kriittistä yleisöä, mutta mitä olisikaan, jos veri tosiaan punnittaisin vapaana yleisestä sosiaalisista paineista. Jotenkin tässä kuultaa suorempi rehellisyys:

No hyvänen aika, minä nostasin tommosen kakaran tukasta, jos mun lasta kiusais...

Joo, se oli rehellisesti sitä, että suututtaa tommoset pennut ja tommoset äidit. Mutta ei se kerro, kuinka oikeasti tositilanteessa toimin.

 

Sano kovemmin, kyllä sä voit ihan kunnolla huutaa sille.

no ei nyt huutaa, vai onko se sun ongelmaratkaisu asenne kaikkeen?

 

No niin just, en oikeesti tietenkään, en ole mikään hullu.

No kyllähän sitä nyt ollaan hillittyä, kun tuli kriittistä yleisöä, mutta mitä olisikaan, jos veri tosiaan punnittaisin vapaana yleisestä sosiaalisista paineista. Jotenkin tässä kuultaa suorempi rehellisyys:

No hyvänen aika, minä nostasin tommosen kakaran tukasta, jos mun lasta kiusais...

Joo, se oli rehellisesti sitä, että suututtaa tommoset pennut ja tommoset äidit. Mutta ei se kerro, kuinka oikeasti tositilanteessa toimin.

Teillä ei ymmärrystä riitä kuin omalle lapselle, varmaan nostaisitte oman lapsenne tukasta jos noin tekisi, epäilen. ja nyt aikuistukaa ja keksikää parempi ratkaisu

 

Sano kovemmin, kyllä sä voit ihan kunnolla huutaa sille.

no ei nyt huutaa, vai onko se sun ongelmaratkaisu asenne kaikkeen?

No ei, mutta jos ei mikään normaali sanominen tepsi, niin sitten on parempi pelästyttää tollanen lapsi, ellei sit aattele, et oma lapsi on joku kiva koekaniini. Lapsen äiti voisi myös halutessaan ojentaa lastaan.

 

Ei noita ulkoilu- ja puistotuttuja niin paljon ole, että haluais suututtaa ketään. Mutta pakko kai nostaa kissa pöydälle että selviäis, mitä se toinen äiti oikein ajattelee.

 

No sanoppas Juu (ja muutkin) mitä tekisit konkreettisesti? Mitä sanoisit?

Jos tosiaan toisen tytön vanhempi ei asialle mitään tee (varmaan olet jo ottanut puheeksi), menisin itse väliin, kyykistyisin lapsen tasolle ja kieltäisin tekemästä, sanoisin että noin ei saa tehdä koska se sattuu, ja ei kenestäkään ole kiva leikkiä sellaisen lapsen kanssa joka satuttaa tahallaan. Sitten jäisin ehkä leikkimään hetkeksi tyttöjen kanssa ja katsoisin alkaako sujua.

Jos ei auttaisi, ottaisin ottaisin oman ipanan kainaloon ja sanoisin toiselle tytölle että meidän Adalmiina ei nyt voi sinun kanssa leikkiä, kun sinä et tänään oikein osaa nätisti leikkiä. Harmin paikka että nyt jää kivat leikit kesken eikä sulle oo leikkikaveria, mutta koitetaan sitten myöhemmin uudestaan, kun muistat ettei saa toista satuttaa. Sitten menisin oman lapseni kanssa syrjemmälle leikkimään. Jos toinen tyttö seuraisi, kysyisin hetken päästä osaako hän jo leikkiä nätisti, sitten päästäisin mukaan leikkiin ja jäisin katsomaan päälle.

Tietysti jos tytön vanhemmalle ei vielä ole juteltu, niin kertoisin että meidän tyttö pelkää teidän tyttöä kun se vähän sitä kurmuuttaa, voisitteko kotona jutella asiasta kun olisi kiva kun tytöillä kuitenkin kaveruus säilyisi.

peesi

 

Sano kovemmin, kyllä sä voit ihan kunnolla huutaa sille.

no ei nyt huutaa, vai onko se sun ongelmaratkaisu asenne kaikkeen?

No ei, mutta jos ei mikään normaali sanominen tepsi, niin sitten on parempi pelästyttää tollanen lapsi, ellei sit aattele, et oma lapsi on joku kiva koekaniini. Lapsen äiti voisi myös halutessaan ojentaa lastaan.

en minä alkaisi kenenkään toisen lapselle huutamaan. ja sotahan siitä tulisi jos joku aikuinen mun mukuloille huutaisi.. jos kieltää niin se on ihan ok. riippuu tietenkin tilanteesta.. jos lapsen vanhempi ei ole paikalla komentasin kotiin kerran ei osaa olla kunnolla tai ainakin pois minun lapsien läheltä ja jos vanhempi paikalla sanoisin sille niin että menee perille

 

Ei noita ulkoilu- ja puistotuttuja niin paljon ole, että haluais suututtaa ketään. Mutta pakko kai nostaa kissa pöydälle että selviäis, mitä se toinen äiti oikein ajattelee.

No yritä sit sillee mahdollisimman neutraalisti sanoo asia. Ei varmaan helppoo.

 

Meillä ollut sama tilanne että naapurin lapsi tuli yhteen väliin aina meidän pihalle ja kiusasi aina muita, pienempiä varsinkin. Juuri tuolla tavalla kuten ap:llä.

Puutuin AINA kun teki jotain. Kielsin. Opetin. Ja välillä oikeasti jouduin kovasti komentamaan. En huutanut, mutta todella tiukasti sanoin että "sinä **** ET kiusaa sitä ***. Lopeta heti" Jos se ei auttanut, laitoin menemään kotiinsa. Komensin tiukasti ja toisten lasten kuulleen että"sinä **** lähdet nyt omaan kotiin kun et osaa leikkiä nätisti" ja pidin huolen että meni kotiinsa. Asuu naapurissa, yksi talo välissä.

Nykyään on 6v ja on edelleen tosi tottelematon. Uskon että johtuu siitä että saa vanhemmiltaan jatkuvasti huutoa, eli yleensä aina kuulu huutamista sieltä kun ovat pihalla mutta toisaalta saa paljon periksi ja saa paljon, joka viikko uusia leluja yms krääsää. Lapsi ei ole saanut tiukkoja rajoja kotona. PAri päivää sitten tuli meille hakemaan lapsia ulos leikkiin ja taas jälleen kerran juoksi kuraset kumisaappaat jalassa sisälle olohuoneeseen kissan perässä. Sanoin ensin nätisti että kengät jalassa ei mennä sisälle. Ei mitään merkitystä. Sanoin sitten taas tosi tiukasti ja vihaisesti "*****, heti pois sieltä olohuoneesta kengät jalassa!" Sitten tuli mutta muuten ei mitään reaktiota. Siksi jo meinaa päreet palaa, kun tekee tuon saman joka viikko....

Joten ap: tiukka ote van asiaan, puutut AINA kun tekee jotain ja huolehdit että asia menee perille. Saa tiukkiksen ja pirttihirmun maineen ehkä mutta mikään ei ole niin tärkeää kuin puuttua HETI kiusaamisiin. Muuten he ovat niitä tulevia koulukiusaajia, joita vaan paapotaan ja sanotaan tyylin kuten joku tuolla ylhäällä että "entä jos se on kivaa, annetaan tehdä vaan" (olen koulukiusattu ja tiedän mistä puhun)

Kuka se lapselle opettaa tavat elää ja olla ihmisiksi jos ei aikuiset???

Ihan samalla tavalla minunkin on puututtava. Kuulostaa niin tutulta. Vastasin tuolla aiemmin, mulla 3v. poika ja naapurissa 3 v. tyttö joka on vähän hmm... hankala. Meille on myös koko ajan tunkemassa sisälle, ei siinä mitään, mutta useimmiten yksin (poika leikkii pihalla) ja kengät jalassa. Jos kieltää, niin tuijottaa vaan hiljaa tai sanoo en mene, enkä, enpäs. Äitinsä huutaa kurkku suorana, ja retuuttaa kädestä. Minä menen sillä meiningillä, että samat säännöt kuin omalle lapselle meidän pihalla. Jos ei osaa leikkiä niin talutan omalle pihalleen. Niiden ovi on auki, joten tyttö menee sisään. Jos koputan oveen, niin ei viitsi tulla ovelle. 5 minsan päästä tyttö takas ulkona, eripariset kengät ja hyvä kun on takki päällä. Ärsyttää mennä ulos, kun ei voi ulkoilla ilman naapurin penskan vahtimista.