Silloinhan puree parhaiten se kun ei toru vaan ei ole huomaavinaan tai kääntää asian esim näin...
meillä poika 2v7kk on oppinu iskältä(joka kyllä välttää kiroulua) ja sen kaverilta kirosanoja. Mm j-u-m-a-l-a-u-t-a. Ja siihen minä sanon aina...jaa miten se juna laulaa
ja sanon vielä tsukutsuku huuhuuuuu sillein se juna taitaa laulaa. Eli olen kuulevinani väärin.
Ja se hoki jossain vaiheessa kokoajan Kekkilän kukkikakka ja nauroi kun jotenkin huomas että kakkasanaa nyt ei saa/tarvi hokea ihan kokoajan meidän mielestä, niin väänsin asian niin että Kekkilän kukkamultahan se olikin eikö....
..ja mihis sitä laitetaan, juu kukkaan. Ja mitäs se kukka juo, niin vettä...ja keskustelen pojan kaa kukkien hoidosta eli vien huomion muualle.
Sitten öö...mitäs muuta. Niin joskus oli kuullut taasen kiroilevalta isänsä kaverilta sanan voi v-i-t-t-u
joten hoki sitä. Minä siihen :"jaa mikä tippu"?
Jos suuttuu ja toruu niin tunnetusti lapsi innostuu että jess mulla on tehokeino, tolla osun äitiä arkaan kohtaan tai jess..toi tehoo ym. Kannattaa kääntää asia jotenkin päälaelleen vaihtamalla sana samankaltaiseksi tai sitten sanomalla ihan nätillä äänellä(ottaen lapsi nätisti katsekontaktiin) että tuo on aika ruma sana, sitä ei kannata hokea...siitä ei kukaan ilahdu eikä hyödy mitään. Ja mietitte yhdessä mikä sanonta tai sana vois korvata sen jos suuttuu ja tekee mieli pärrätä.
Tää oli toistaiseksi virkistävin juttu tänä yönä ja aion kokeilla, meillä on kans just samanikäienn neiti, joka kokeilee oppimiaan "uusia" sanoja!