3v. KIROILU!

Siis ihan oikeesti mun tyttö 3v ja en oikeen tiedä mistä se on kuulu kirosanoja tarhassako?! Sanat on #&%£$!*, paska se on tullu juuri ja se osaa sanoo tietyssä kohtaa sen jos ei eim. joku asia onnistu niin sanoo #&%£$!* ja yleensä se haukkuu mua "tyhmä äiti, paska äiti". Jotenki ottaa päähän ku ton ikänen puhuu tollasia, mut ei voi sanoa kuin ei noin saa sanoa tai hyi Paula!

Onko muilla samanlaista? \|O :headwall:

 

Silloinhan puree parhaiten se kun ei toru vaan ei ole huomaavinaan tai kääntää asian esim näin...
meillä poika 2v7kk on oppinu iskältä(joka kyllä välttää kiroulua) ja sen kaverilta kirosanoja. Mm j-u-m-a-l-a-u-t-a. Ja siihen minä sanon aina...jaa miten se juna laulaa ja sanon vielä tsukutsuku huuhuuuuu sillein se juna taitaa laulaa. Eli olen kuulevinani väärin.
Ja se hoki jossain vaiheessa kokoajan Kekkilän kukkikakka ja nauroi kun jotenkin huomas että kakkasanaa nyt ei saa/tarvi hokea ihan kokoajan meidän mielestä, niin väänsin asian niin että Kekkilän kukkamultahan se olikin eikö.... ..ja mihis sitä laitetaan, juu kukkaan. Ja mitäs se kukka juo, niin vettä...ja keskustelen pojan kaa kukkien hoidosta eli vien huomion muualle.
Sitten öö...mitäs muuta. Niin joskus oli kuullut taasen kiroilevalta isänsä kaverilta sanan voi v-i-t-t-u joten hoki sitä. Minä siihen :"jaa mikä tippu"?
Jos suuttuu ja toruu niin tunnetusti lapsi innostuu että jess mulla on tehokeino, tolla osun äitiä arkaan kohtaan tai jess..toi tehoo ym. Kannattaa kääntää asia jotenkin päälaelleen vaihtamalla sana samankaltaiseksi tai sitten sanomalla ihan nätillä äänellä(ottaen lapsi nätisti katsekontaktiin) että tuo on aika ruma sana, sitä ei kannata hokea...siitä ei kukaan ilahdu eikä hyödy mitään. Ja mietitte yhdessä mikä sanonta tai sana vois korvata sen jos suuttuu ja tekee mieli pärrätä.

 

Kyllä välillä olen kuin en kuulis mut sit se alkaa hokea sitä mun vieressä tai sit tulee letkana paska äiti, paska äiti jne.... Joten pitää jotenki pysäyttää se, yleensä se ei kyllä ku muutaman kerran pvä hauku mua mut sit se v.. sana tulee vähän useammin ku ensiksi se unohti sen mut taas kun se kuuli sen niin johan se taas sanoo sitä... Täytyy yrittää tuota kääntämistä, mut se on ikävää ku se saattaa kuulla taas sen sanan niin johan se alkaa mut eiköhän tämä tästä...

 

Kyllä minä ainakin kiellän meidän 3-veetä, jos kiroilee. Ja uhkaan pestä suun saippualla, jos jatkaa. Kerron tiukasti, ettei ole sopivaa puhua rumia ja että se on hölmöä.

 

\

Silloinhan puree parhaiten se kun ei toru vaan ei ole huomaavinaan tai kääntää asian esim näin...
meillä poika 2v7kk on oppinu iskältä(joka kyllä välttää kiroulua) ja sen kaverilta kirosanoja. Mm j-u-m-a-l-a-u-t-a. Ja siihen minä sanon aina...jaa miten se juna laulaa ja sanon vielä tsukutsuku huuhuuuuu sillein se juna taitaa laulaa. Eli olen kuulevinani väärin.
Ja se hoki jossain vaiheessa kokoajan Kekkilän kukkikakka ja nauroi kun jotenkin huomas että kakkasanaa nyt ei saa/tarvi hokea ihan kokoajan meidän mielestä, niin väänsin asian niin että Kekkilän kukkamultahan se olikin eikö.... ..ja mihis sitä laitetaan, juu kukkaan. Ja mitäs se kukka juo, niin vettä...ja keskustelen pojan kaa kukkien hoidosta eli vien huomion muualle.
Sitten öö...mitäs muuta. Niin joskus oli kuullut taasen kiroilevalta isänsä kaverilta sanan voi v-i-t-t-u joten hoki sitä. Minä siihen :"jaa mikä tippu"?
Jos suuttuu ja toruu niin tunnetusti lapsi innostuu että jess mulla on tehokeino, tolla osun äitiä arkaan kohtaan tai jess..toi tehoo ym. Kannattaa kääntää asia jotenkin päälaelleen vaihtamalla sana samankaltaiseksi tai sitten sanomalla ihan nätillä äänellä(ottaen lapsi nätisti katsekontaktiin) että tuo on aika ruma sana, sitä ei kannata hokea...siitä ei kukaan ilahdu eikä hyödy mitään. Ja mietitte yhdessä mikä sanonta tai sana vois korvata sen jos suuttuu ja tekee mieli pärrätä.

Tämä tapa on myös meillä käytössä ja toimii vaihtelevalla menestyksellä, mutta ytitetään vaan..

 

Kyllä meillä tulee myös sammakoita suusta. Neiti tietää kyllä, että rumia ei saa puhua. Usein kun kuulen, että tyttö sanoo v...u tai jotain muuta, niin kysyn että "mitä sinä sanoit?" Niin neiti vastaa "en mitään." Kyllä tämäkin vaihe lapsen kasvussa ohi menee.

 

meillä oli kans yhdessä vaiheessa toi ja autto just toi ku ei ollu huomaavinaankaan tai sit just noi "kääntämisjutut", mut nyt ku neiti kuulee kirosanan niin sanoo että se on ruma sana niin ei saa sanoa, vaikka välil kyl tulee just "äiti isi sanoi p-aska ei niin saa sanoa".. mut ei kuitenkaan enää sano sellasia ainakaan kovin usein

 

mulla on tällä hetkellä 3 koululaista, vanhin alottaa ylä-asteen, ja kukaan ei kiroile, kokeilin joskus kaikki konstit, kun pienenä tuli rumia sanoja, ainoa mikä autto, pesin suun saippualla, jokaiselle riiti yksi kerta, ja kerran keskimmäinen sano mulle,(oli sillon 8,v) hyvä äiti että pesit suun saippualla, muuten olisi suussa rumia sanoja, joten ei ne ainakaan traumoja ole saanu. :x

 

meillä oli ihan mahotonya kiroilu yhteen väliin,mä annoin maistaa vähän pippuria..johan loppu.välillä lipsahtaa kyllä 3-v mutta kyllä se ymmärtää et se on väärin lapselta

 

\

Silloinhan puree parhaiten se kun ei toru vaan ei ole huomaavinaan tai kääntää asian esim näin...
meillä poika 2v7kk on oppinu iskältä(joka kyllä välttää kiroulua) ja sen kaverilta kirosanoja. Mm j-u-m-a-l-a-u-t-a. Ja siihen minä sanon aina...jaa miten se juna laulaa ja sanon vielä tsukutsuku huuhuuuuu sillein se juna taitaa laulaa. Eli olen kuulevinani väärin.
Ja se hoki jossain vaiheessa kokoajan Kekkilän kukkikakka ja nauroi kun jotenkin huomas että kakkasanaa nyt ei saa/tarvi hokea ihan kokoajan meidän mielestä, niin väänsin asian niin että Kekkilän kukkamultahan se olikin eikö.... ..ja mihis sitä laitetaan, juu kukkaan. Ja mitäs se kukka juo, niin vettä...ja keskustelen pojan kaa kukkien hoidosta eli vien huomion muualle.
Sitten öö...mitäs muuta. Niin joskus oli kuullut taasen kiroilevalta isänsä kaverilta sanan voi v-i-t-t-u joten hoki sitä. Minä siihen :"jaa mikä tippu"?
Jos suuttuu ja toruu niin tunnetusti lapsi innostuu että jess mulla on tehokeino, tolla osun äitiä arkaan kohtaan tai jess..toi tehoo ym. Kannattaa kääntää asia jotenkin päälaelleen vaihtamalla sana samankaltaiseksi tai sitten sanomalla ihan nätillä äänellä(ottaen lapsi nätisti katsekontaktiin) että tuo on aika ruma sana, sitä ei kannata hokea...siitä ei kukaan ilahdu eikä hyödy mitään. Ja mietitte yhdessä mikä sanonta tai sana vois korvata sen jos suuttuu ja tekee mieli pärrätä.
Tää oli toistaiseksi virkistävin juttu tänä yönä ja aion kokeilla, meillä on kans just samanikäienn neiti, joka kokeilee oppimiaan "uusia" sanoja!

 

Hups, menikin ton toisen jutun perään. Sorry tytöt, olen aloittelija tällä palstalla.

 

Meillä 6 v poika, joka on kokeillut meidän kuuloa parin vuoden ajoin. Ei usein, mutta vissiin silloin, kun on kaivannut huomiota. On sanonut s**tana, p*ska jne. Ei ole kiinnitetty mitään huomiota näihin sanoihin, kun ei ole ruvennut hokemaan. Ja vähälle ne on sitten jääneetkin. Mutta tällä viikolla tuli se v-alkuinen sana ja silloin näin punaista. Nappasin kädestä kiinni ja lähdin viemään vessaa kohden ja kerroin, että nyt tuli sanottua niin rumasti, että suu pestään ja hyvin! Poika rupesi itkemään jo tässä vaiheessa ja pesin sen suun sitten tipalla Oral-B suuvettä, joka aikuisen suussakin polttelee. Kysyin sitten että lupaako olla käyttämättä sitä sanaa ja kun ei vastausta kuuluunut, käytin toisenkin tipan. Sitten sanoi jo itse itkunsa seasta, että ei puhu enää rumia. Illalla kertoi itse isälleen että oli puhunut tosi rumia ja että nyt hävettää.
Musta tuntuu, että oli semmoinen opetus, että perille meni.

 

Kun meillä tuli eka v**tu, kysyin "mitä sinä sanoit?"
Kaveri sanoi että, älä missään nimessä reagoi millään tavalla.
Seuraavalla kerralla tuli iloisesti v**tu,meinasin ruveta huutamaan mutta maltoin mieleni. Vähän aikaa selän takana rallateltiin v*ittu sanoja, mutta melodi hiljalleen hiipui.
Ehkä se ei ollut hauskaa kun äiti ei kuullut eikä nähnyt. Onpa ollut hiljaista sillä osastolla..TOISTAISEKSI..

 

Meilläkin aika ajoin kirosanoja kuulunut ja sitten uusin "hellanjestas". Se onkin kyllä ihan suoraan minulta opittua.
Viikko takaperin alkoi ihan mahdoton "mättäminen". Siis kirosanoja ihan vähän väliä. Niinpä sitten sovittiin isin ja pojan kanssa, että suolaa kielelle, jos kirosanoja kuuluu. Ekana pvänä 2 kertaa pojalle, sen jälkeen ei kertaakaan, eli melko tehokas.
Pitäs kyllä koittaa päästä tuosta kiroilemisesta, vaan hermostuessa tulee aina livautettua... :snotty: