Meillä ikäeroa pojilla 2v9kk. Aika vaikea ikäero tuo on siinä mielessä, että esikoisella on 3v uhma, joka neljää vuotta lähestyessä välillä tuntuu vain kiihtyvän. 3v ymmärtää jo ola mustasukkainen, vaikka meillä kyllä tuo kamala uhmaikä oli ennen vauvaa. Onneksi kuopus on ollut helppo ja välillä tuntuukin, että uhmis meillä se vauva on, enemmän hänestä on työtä kuin kuopuksesta. Esikoinen vaatii koko ajan huomiota. Hän oli kuiva, kun kuopus syntyi ja yövaippa jäi pois, kun täytti 3v. Sen kanssa ei ole onneksi ollut ongelmia, muutenkin fiksu poika, mutta äitiä koetteellaan. Mutta pukemaan ei juurikaan itse ala, vaikka osaakin ja välillä itse syöminenkin tökkii. Vessassa täytyy olla mukana katsomassa, ei käy enää itse. Hermoja kyllä rassaa. Tilanne on onneksi kyllä vähän helpottunut, kun äitiysloma loppui ja lähdin töihin. Kotona olo vauvan ja uhmiksen kanssa oli mulle rankkaa, kun usein olin kellon ympäri yksin heidän kanssaan.
En ostanut sisarusrattaita, joten pitkille matkoille en viitisinyt heidän kanssaan lähteä, olisi ollut vaikea tilanne, jos uhmakohtaus olsi tullut. Toisaalta esikoinen on kyllä reippaasti käevllyt, mutta alkuaikoina olisi niille ehkä ollut käyttöä.
Meillä myös aika ahkeraan pikkuveljeä kiusataan, kun silmä välttää, tosin nyt, kun kuopus on 1v alkaa esikoinen huomaamaan, että tuostahan saattaa saada vielä oikeasti seuraa
oN viime iakoina usein sanonut, että ***** on hänen pikkuveli. Myös hoitoon meno on lähentänyt poikia eli kyllä tämä tästä. Sitä vaan ajatteli, että 3v olisi ollut helpompi ikäero, kun ei oo esikoisella enää vaippoja ja osaa jo monia asioita, joten ehkäpä sitä koko itsekin asian raskaampana siksi. Mutta kyllä tilanne olisi ollut erilainen, jos esikoinen olisi ollut tyttö, se on helpompi asetelma, tytöt kun on aikaisemmin itsenäisiä ja heillä on aidosti se hoivavietti, näin ainakin meidän ystäväpiirissä on.