3v 9kk:n ikäinen poika lyö ja tönii pikkuveljeään mutta usein myös muita lapsia. Tätä on jatkunut muutaman kuukauden. Voiko tämä olla ohimenevä uhmakausi vai pitäisikö huolestua enemmän? 3-vuotispäivän tienoilla poika oli vielä seesteinen mutta viimeiset kuukaudet ovat olleet hankalia.
Lyömisen ja tönimisen kanssa on yritetty pitää tiukkaa linjaa: niistä seuraa 3 minuutin jäähy, selitän tiukasti että näin ei saa tehdä, tönimisen tai lyömisen kohteelta pyydetän anteeksi. Jos on esim. huidottu lelulla niin lelu menee takavarikkoon, ja jos leikkikentällä hölmöillään niin sieltä lähdetään kotiin. Mutta nämä keinot eivät ole lyömistä ja tönimistä poistaneet.
Varsinkin muiden lasten töniminen on minullekin tosi noloa. Pikkusisaruksen töniminen ei varmaan ole niin harvinaista, vaikka ei hyväksyttävää käytöstä sekään.
Onko jollain ollut samanlaista ja mikä on tehonnut?
Poika on kotihoidossa mutta käymme paljon kerhoissa, muskarissa ja näemme pihalla muita lapsia. Olen tosin huomannut, että kerhopäivinä ja silloin kun pihalla on paljon lapsia, poika on sekä pihalla että kotona paljon hankalampi ja lyömistä on enemmän. Kun olemme rauhallisesti kotona ja lähimetsässä, päivä saattaa mennä ihan täydessä sovussa pikkuveljen kanssa.
Ongelmia ei kyllä ole ollut kerhoissa ja muissa tilanteissa missä en ole ollut itse paikalla. Poika jaksaa keskittyä sen pari tuntia ja olla rauhassa. Mutta kerhon jälkeen loppupäivä on tosi hankala.
Toinen kysymys liittyykin siis kerhoihin ja muihin aktiviteetteihin: mitä luulette, kannattaisiko meidän nyt pysyä jonkin aikaa lähinnä kotipiirissä, ja koittaa rauhoittuuko tilanne sillä? Kun nuo isommat lapsijoukot tuntuvat tällä hetkellä olevan pojalle liikaa. 3-vuotiaan sanotaan kaipaavan ikäistänsä seuraa, mutta jos tuloksena on aggressiivista käytöstä niin taitaa mennä miinuksen puolelle. Voi olla että kun tämä vaihe menee ohi, leikki muiden lasten kanssa sujuu taas. Tai sitten ei.
Muuten poika on rauhallinen, osaa keskittyä pitkään vaikka lueskeluun tai leikkeihin. Osoittaa hellyyttä näkyvästi pikkuveljelle, vanhemmille ja usein taputtelee ja silittää muitakin vauvoja ja lapsia. Mutta sitten kun joku harmittaa niin tulee näitä lyömisiä ja tönimisiä.
Lyömisen ja tönimisen kanssa on yritetty pitää tiukkaa linjaa: niistä seuraa 3 minuutin jäähy, selitän tiukasti että näin ei saa tehdä, tönimisen tai lyömisen kohteelta pyydetän anteeksi. Jos on esim. huidottu lelulla niin lelu menee takavarikkoon, ja jos leikkikentällä hölmöillään niin sieltä lähdetään kotiin. Mutta nämä keinot eivät ole lyömistä ja tönimistä poistaneet.
Varsinkin muiden lasten töniminen on minullekin tosi noloa. Pikkusisaruksen töniminen ei varmaan ole niin harvinaista, vaikka ei hyväksyttävää käytöstä sekään.
Onko jollain ollut samanlaista ja mikä on tehonnut?
Poika on kotihoidossa mutta käymme paljon kerhoissa, muskarissa ja näemme pihalla muita lapsia. Olen tosin huomannut, että kerhopäivinä ja silloin kun pihalla on paljon lapsia, poika on sekä pihalla että kotona paljon hankalampi ja lyömistä on enemmän. Kun olemme rauhallisesti kotona ja lähimetsässä, päivä saattaa mennä ihan täydessä sovussa pikkuveljen kanssa.
Ongelmia ei kyllä ole ollut kerhoissa ja muissa tilanteissa missä en ole ollut itse paikalla. Poika jaksaa keskittyä sen pari tuntia ja olla rauhassa. Mutta kerhon jälkeen loppupäivä on tosi hankala.
Toinen kysymys liittyykin siis kerhoihin ja muihin aktiviteetteihin: mitä luulette, kannattaisiko meidän nyt pysyä jonkin aikaa lähinnä kotipiirissä, ja koittaa rauhoittuuko tilanne sillä? Kun nuo isommat lapsijoukot tuntuvat tällä hetkellä olevan pojalle liikaa. 3-vuotiaan sanotaan kaipaavan ikäistänsä seuraa, mutta jos tuloksena on aggressiivista käytöstä niin taitaa mennä miinuksen puolelle. Voi olla että kun tämä vaihe menee ohi, leikki muiden lasten kanssa sujuu taas. Tai sitten ei.
Muuten poika on rauhallinen, osaa keskittyä pitkään vaikka lueskeluun tai leikkeihin. Osoittaa hellyyttä näkyvästi pikkuveljelle, vanhemmille ja usein taputtelee ja silittää muitakin vauvoja ja lapsia. Mutta sitten kun joku harmittaa niin tulee näitä lyömisiä ja tönimisiä.