25v
[QUOTE="Aapee";26149176]Kiitoksia sinullekin asiallisesta vastauksesta.
Tämä ketju ei käsittele imetystä, enkä toivo tämän sellaiseksi muodostuvan. Mutta kansainvälinen suositushan on, että lasta imetettäisiin vähintään kaksivuotiaaksi ja sitäkin pitempään, mikäli äiti ja lapsi niin toivovat.
En halua nyt tarttua tuohon ikärajaan, vaan "mikäli äiti ja lapsi niin toivovat" -osioon. Itse koen, että sekä minä että lapseni toivomme tällä hetkellä imetyksen jatkumista. Eli jos lopetan imetyksen, panenko syntymättömän (ja ehkä syntymättä jäävän) lapsen olemassa olevan ja rakkaan lapseni edelle. Toisaalta taas lapsen koko elämänkaarta miettien sisaruksesta (sisaruksista) on varmaankin enemmän iloa kuin pitkästä imetyksestä.
Gynekologi varmasti olisi hyvä ajatus, ja aion ajan varatakin, kunhan seuraavat kuukautiset alkavat. Tässä kierrossa ovulaatio on tikutettu ja hyödynnetty, joten odotellaan nyt vielä hetki.[/QUOTE]
Itse käsittelet tässä imetystä huomattavasti enemmän, kuin edellinen kirjoittaja sivulauseessaan. Kyse taitaa olla vain siitä, ettei imetyksestä saa ilmaista SINUN aloittamassasi ketjussa, jos mielipide poikkeaa omastasi.
Itse olen ehdottomasti imetyksen kannalla,niin kauan kuin se on vauvalletutkitusti parasta, eli vauva ajan, mutta ymmärrät varmaan että kahden vuoden suositus koskee lähinnä kehitysmaita ja kehitysmaaolosuhteita. Kun ravintoa on vähän ja sen laatu on heikkoa.
Todella harva kaksivuotias haluaa rinnalle luonnostaan (imemisen tarve) vaan kyseessä on opetettu tapa, niinkuin tuttikin. Kuitenkin elämä on luopumista, niin tutista kuin tissistäkin. Ja suurinosa taaperoimettäjistä imettää omien halujensa takia (en vihjaa että olisivat seksuaalisia, joten sitä korttia on turha vetää esille). Onhan se tutistakin vierotus joskus lapselle ituista puuhaa, mutta lapsen parhaaksi. Kuinka moni kaksivuotias todella itkee päiviä lohduttomasti tissin perään? Tuskimpa yksikään, vaan kyseessä on äidin omat halut.
Kaksivuotias ei Suomessa tarvitse rintamaitoa ravinnollisista syistä, eikä se ole hyväksi lapsen hampaille, lisäksi se saattaa myöhemmin aiheuttaa lapsessa häpeän tunteita.
Tämä ketju ei käsittele imetystä, enkä toivo tämän sellaiseksi muodostuvan. Mutta kansainvälinen suositushan on, että lasta imetettäisiin vähintään kaksivuotiaaksi ja sitäkin pitempään, mikäli äiti ja lapsi niin toivovat.
En halua nyt tarttua tuohon ikärajaan, vaan "mikäli äiti ja lapsi niin toivovat" -osioon. Itse koen, että sekä minä että lapseni toivomme tällä hetkellä imetyksen jatkumista. Eli jos lopetan imetyksen, panenko syntymättömän (ja ehkä syntymättä jäävän) lapsen olemassa olevan ja rakkaan lapseni edelle. Toisaalta taas lapsen koko elämänkaarta miettien sisaruksesta (sisaruksista) on varmaankin enemmän iloa kuin pitkästä imetyksestä.
Gynekologi varmasti olisi hyvä ajatus, ja aion ajan varatakin, kunhan seuraavat kuukautiset alkavat. Tässä kierrossa ovulaatio on tikutettu ja hyödynnetty, joten odotellaan nyt vielä hetki.[/QUOTE]
Itse käsittelet tässä imetystä huomattavasti enemmän, kuin edellinen kirjoittaja sivulauseessaan. Kyse taitaa olla vain siitä, ettei imetyksestä saa ilmaista SINUN aloittamassasi ketjussa, jos mielipide poikkeaa omastasi.
Itse olen ehdottomasti imetyksen kannalla,niin kauan kuin se on vauvalletutkitusti parasta, eli vauva ajan, mutta ymmärrät varmaan että kahden vuoden suositus koskee lähinnä kehitysmaita ja kehitysmaaolosuhteita. Kun ravintoa on vähän ja sen laatu on heikkoa.
Todella harva kaksivuotias haluaa rinnalle luonnostaan (imemisen tarve) vaan kyseessä on opetettu tapa, niinkuin tuttikin. Kuitenkin elämä on luopumista, niin tutista kuin tissistäkin. Ja suurinosa taaperoimettäjistä imettää omien halujensa takia (en vihjaa että olisivat seksuaalisia, joten sitä korttia on turha vetää esille). Onhan se tutistakin vierotus joskus lapselle ituista puuhaa, mutta lapsen parhaaksi. Kuinka moni kaksivuotias todella itkee päiviä lohduttomasti tissin perään? Tuskimpa yksikään, vaan kyseessä on äidin omat halut.
Kaksivuotias ei Suomessa tarvitse rintamaitoa ravinnollisista syistä, eikä se ole hyväksi lapsen hampaille, lisäksi se saattaa myöhemmin aiheuttaa lapsessa häpeän tunteita.