30vee ja neitsyt

  • Viestiketjun aloittaja "lady"
  • Ensimmäinen viesti
"Vieras"
Jos olisin tavannut mieheni vasta 30 vuotiaana, niin toivoisin että olisin ollut neitsyt. Tuossa ei kyllä ole mitään häpeällistä, jos sitä mietit. Ole ylpeä itsestäsi. :)
 
"vieras"
Mä varmaan olisin, jos en olisi miestä tavannut 18-vuotiaana. Olin krantuimmista krantuin ja en ollut edes suudellut ennen häntä. Mutta onneksi kävi niin kuin kävi :)
 
"poks"
Olen 30-vuotias mies ja minulla on sama tilanne. En erityisemmin koe kärsiväni ja olen kohtuullisen tyytyväinen osaani. Toki tahtoisin joskus seksiä ja toivon tapaavani joskus jonkun, jolle tahdon antaa kaiken tähän liittyvän luottamuksen ja rakkauden. Sukunimenikin.
 
"mies"
Japanissahan nuoret miehet 20-30v eivät 60 % enemmistöltä enää harrasta seksiä vaan lähinnä platonisia suhteita naisten kanssa.

http://www.shavemagazine.com/politics/The-Soushoku-Danshi

Soushoku Danshi

"The emerging sub-tribe of grass-grass eaters is becoming less a reaction to the macho man, and more a norm for men in their twenties and thirties. These men shop and wear women’s clothes, prefer to stay indoors with a close circle of friends and interact with many women in a platonic way. Their seeming lack of sex drive is the most outright difference from the macho-man of the eighties, but they have many other characteristics which distinctly separate them from their more ‘manly’ counterparts. Many prefer to split bills and some are so non-aggressive towards women as to seem uninterested. Although the gay community certainly plays its part among the grass-eaters, the large majority are heterosexual. They are set apart because of their sensitivity and possession of typically ‘feminine’ traits. In a country renowned for its metrosexual men, the grass-eaters are unique in that they are becoming increasingly mainstream; they are no longer a cultural minority."

Itse tavallaan ymmärrän tuon pointin, koska naisen kanssa tunteminen on itsellenikin todella tärkeää ja upeaa - kuten miehille yleisesti oli 200 v sitten lännessäkin ennen macho-kulttuurin nousua 1800-luvulla. Uskon sen liittyvän tunteen ja henkisyyden tärkeyteen noin yleensä ja kriittisyyteen niin porvarillisuudesta kuin sossulaisesta ja materialistisesta "olemme eläimiä" -ajattelusta. Taidehistoriassa hieman kuten symbolismi vs. naturalismi.

En tosin itse vie tätä noin pitkälle vaan joissain asioissa olen taas keskimääräistä machompi.
 

Yhteistyössä