30-kymppinen kouluttamaton kotiäiti ei tiedä mitä tekis elämänsä kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiiraaii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiiraaii

Vieras
En haluis nyt haukkuja tms. Tiedän muutenkin mitä ajattelette tälläisestä luuserista jota mies elättää.
Saan toki toistaiseksi kotihoidontukea, nuorin on kohta kolme ja se loppuu. En tiedä mitä teen elämäni kanssa ;(
En ole koskaan ollut töissä, koulut oon aikoinani jättänyt kesken. Uskokaa tai älkää mut mun unelma-ammattini on ollut lapsesta asti kotiäiti. Halusin monta vauvaa ja ajattelin aina, että oon kotona lasten kanssa ja mies käy töissä ja ollaan onnellisia. Ja näin onkin ollut.
Mut nyt kun nuorin täyttää kolme niin silloin viimeistään normaalin ihmisen kuuluu mennä töihin. Mua hävettää elää miehen rahoilla. Monesti tältäkin palstalta saa lukea mitä mieltä kotiäideistä ollaan. Samaa mieltä luultavasti suurin osa ihmisistä.

Sanokaa mulle mitä mä teen? MIhin menen töihin? En halua mennä minnekään vaan olla se hemmetin kotiäiti!!!Mä en halua muuta! Mut en halua että tuttavat puhuvat selän takana paskaa laiskasta ämmästä joka elää miehen rahoilla eikä tee mitään.
 
No ei siitä kyl seuraa mitään hyvää kenellekään jos menet vasten tahtoas töihin. Mitä mieltä mies on?

Kouluttamattomana saat todennäköisesti vain jotain vuorotyötä esim. kaupasta, se on aikamoinen rumba niiden päiväkotihommien kanssa, myös miehellesi.
 
Kurja juttu ettei mikään kiinnosta. Millaisia ammatteja lähipiiristä löytyy, voisitko ajatella tekeväsi jotain mitä vaikka sukulaisesi tekee. Kohta alkaa yhteishaku tammikuussa alkaviin 2.asteen opintoihin. Voisiko löytyä joku ala tai sitten ensi keväänä on laajempi yhteishaku. Jos miehellesi on ok niin voithan jäädä kotirouvaksi, mutta en sen varaan laskisi. Elämässä voi käydä miten vain.
 
Elä omaa elämääsi. Vähät ympäristön paineista, sillä eiväthän ne ole sinun elämääsi, jos kerran haluat olla kotiäiti! Ja lopeta itsesi nimittely, et ole mikään "hemmetin kotiäit"i tai "laiska ämmä".
 
KUn mä en oikeesti keksi mitään mitä haluan tehdä :( En tiedä mihin kouluun menisin.
Haluisin lehmiä,kanoja yms. Haluisin olla maanviljelijä silloin saisin olla kotona eikä tarvis lähteä muualle töihin. Mä oon täysin hukassa tän elämäni kanssa.
 
En haluis nyt haukkuja tms. Tiedän muutenkin mitä ajattelette tälläisestä luuserista jota mies elättää.
Saan toki toistaiseksi kotihoidontukea, nuorin on kohta kolme ja se loppuu. En tiedä mitä teen elämäni kanssa ;(
En ole koskaan ollut töissä, koulut oon aikoinani jättänyt kesken. Uskokaa tai älkää mut mun unelma-ammattini on ollut lapsesta asti kotiäiti. Halusin monta vauvaa ja ajattelin aina, että oon kotona lasten kanssa ja mies käy töissä ja ollaan onnellisia. Ja näin onkin ollut.
Mut nyt kun nuorin täyttää kolme niin silloin viimeistään normaalin ihmisen kuuluu mennä töihin. Mua hävettää elää miehen rahoilla. Monesti tältäkin palstalta saa lukea mitä mieltä kotiäideistä ollaan. Samaa mieltä luultavasti suurin osa ihmisistä.

Sanokaa mulle mitä mä teen? MIhin menen töihin? En halua mennä minnekään vaan olla se hemmetin kotiäiti!!!Mä en halua muuta! Mut en halua että tuttavat puhuvat selän takana paskaa laiskasta ämmästä joka elää miehen rahoilla eikä tee mitään.

Mitäs jos ukkos ottaa ja kupsahtaa? Millainen henkivakuutus hänellä on?

Olisko sulla joku ala mistä saattaisit olla kiinnostunut? Jos sulla ei ole ammattia ja add tekee opiskelusta vaikeaa, niin voihan sitä harkita oppisopimuskoulutusta.

Ammatti ja säännölliset tulot ainakin toisivat turvaa tulevaisuutta ajatellen, ellette ole suunnitelleet talouttanne vuosien päähän ja räkkylää riittää.

Sulla on sellanen fiilis että olet aina halunnut olla kotiäiti ja sitä haluisit tehdä, mistä sä tiedät jos et ole koskaan kokeillut minkään alan työtä? Tiedä kuinka innostavan duunin saattasit löytää.

Suosittelen nyt ainakin käymään työkkärissä, siellä voi varmaan testauttaa jollain ammatinvalinta heebolla mikä ala sinulle sopisi.
 
Kolmekymmentäkymppinen... :headwall:

Sori :ashamed:. Ja joo, tuli pää kipeäksi.

Mielestäni on hienoa, että voit olla kotona ja perheenne talous sen kestää. Monet ovat varmaan kateellisiakin tuosta. Mieskin selvästi nauttii kotona olostasi ja lapsillehan se on varmasti iso ilo. Ole pää pystyssä ja ylpeä valinnastasi! Ehdit vielä jossakin elämäsi vaiheessa työtäkin tekemään.
 
Miten olisi jokin pieni yritys, monihan pyörittää kotiäitiyden ohessa verkkokauppaa, kiertää kodeissa pitämässä esittelyjä yms? Fakta kun on että eläkeikään asti tuota lastenhoitoa kun ei riitä jollet sitten rohkaise lapsiasi teinivanhemmiksi ja jää itse hoitamaan lapsenlapsia... Josta mieleen, oletko miettinyt sijaisäidiksi ryhtymistä? Niille ainakin on tarvetta.

Jos et tee mitään niin eläkettäkään ei kerry ja jäätte tyhjän päälle jos mies sairastuu, joutuu työttömäksi, kuolee tai löytää uuden naisen.
 
Johan on paineet, ajattele että joissakin maissa neljä viidestä naisesta on kotiäitinä koko ikänsä ja ne työssäkäyvät poikkeus. Siellä voidaankin sitten ajatella toisin päin että on noloa jos mies ei pysty elättämään koko perhettä kun se on miehen velvollisuus. Kotona olo voi olla myöskin pakko kun naisten työssäkäynti ja opiskelu on voitu tehdä vaikeaksi. Jotkut miehet suorastaan häpeävät sitä että vaimon pitäisi käydä töissä, juurikin tuon Suomen tyylin päinvastaisen ajattelumallin vuoksi että vähänkö noloa jos miehen tulot ei riitä.

Älä välitä siitä mitä joku muu sinusta voisi ajatella, kyseessä on sinun elämäsi ja sinun perheesi elämä. Jos olet onnellinen kotiäitinä ja se on mahdollista, tee niin. Jos taas haluaisit oikeasti, omasta aloitteestasi (eikä siksi että joku muu on jotain mieltä) opiskella jotain mielenkiintoista niin sitten siitä voisit ottaa selvää. Mutta tee niinkuin on itsellesi ja teidän perheelle parhaaksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitäs;27143204:
Oletko miettinyt että ottaisit myös muitten lapsia hoidettavaksi? Rupeaisit perhepäivähoitajaksi, saisit hoitaa omasi ja olla kotona..:)

Antaisitko tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöiselle oman lapsesi hoitoon? Juu, minäpä en.

Aloittajalle: tee itse omat ratkaisut, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Jos olisin sinä, hankkisin kuitenkin jossain vaiheessa itselleni jonkun ammatin, ihan eron tai muun varalta, jos jäätkin yksin joskus vastaamaan perheesi elannosta.
 
No faktahan se on, että aika heikoilla olet. Se ei ole mikään mielipideasia. Mitä jos miehesi jää työttömäksi? Mitä jos miehesi kuolee? Mitä jos miehesi rakastuu työtoveriinsa ja jättää sinut lasten yhteishuoltajaksi? Viisas nainen ei koskaan rakenna elämäänsä pelkästään miehen varaan! Sinulla on vastuu myös lapsistasi. Jos miehellesi tapahtuu jotain niin kuinka täytät tuon vastuun?

Joten laita oma mukavuudenhalusi syrjään ja ota aikuisen ihmisen vastuu elämästäsi ja ennen kaikkea lapsistasi. Ei kaikilla muillakaan ole aina kivaa ja mukavaa, vaan välillä joutuu sietämään myös epämukavuutta. Se kuuluu aikuisen ihmisen elämään.

Ja mitä kuvittelet tekeväsi sitten kun lapsesi ovat sen verran isoja, että menevät omia menojaan? Roikut ja ripustaudut heihin epätoivoisesti, kun ei kerta muutakaan ole?

Ja totta myös sekin, että tuttavasi tulevat puhumaan sinusta paskaa jos jäät toimettomana kotiin. Tai eihän se mitään paskaa ole vaan totuuksien ääneen puhumista.
 
Miten ois lastenhoitoon liittyvät ammatit, kuten lastenhoitaja, perhepäivähoitaja, kerho-ohjaaja tai sijaisvanhempi? Tai ihan fyysinen työ, kuten siivous. siivousta ainakin voi tehdä vaikka muutamana päivänä viikossa.

Minäkään en sinua kritisoi, mutta oman parhaasi kannalta olisi hyvä hankkia edes vähän työkokemusta. Eivät kaikki työelämässä olevatkaan nauti tästä. Jotenkin vaan kannattaa ajatella, että jotain on tehtävä oman turvan vuoksi.
 
Pph:ksi ei todellakaan enää monessa paikassa noin vaan ryhdytä, kun sitä joku ehdotti. Koko aika tiukentuu ja hyvä niin. Lapsilla on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen niin päiväkodissa kuin perhepäivähoidossakin. Alalle ei kyllä kaivata enää yhtään " mä haluan olla vaan kotona, ei mulla muuta motiivia " - hoitajia.

T.pph,jonka syy tähän työhön ei ole kotona olo.
 
Mä itte oon eläny samoissa haaveissani koko lapsuuden, siitä että saan ollan onnellinen kotiäiti. Oon 2v 7kk ikäisen pienen kullannuppuni äiti ja kotona hoitanut tätä. Oon niii ylpee siitä että mun ei oo tarttenu viedä kullannuppuani hoitoon ja aloittaa sitä rumbaa että herättää neiti 4.45 jotta kerkee hoitoon ja hakea häntä sitte iltapäivästä kotiin. Haaveeni ollut aina saada ainakin 6 lasta, mutta tulevaisuus yllätti minut eikä näytä sitä toistakaan lasta tulevan joten elämä pitää alkaa miettii uudestaan ja alkuvuodesta palattava töihin! Mutta edelleenki se pieni toiveen kipinä kotiäitinä olemisen unelmoinnista elää takaraivossani! <3
 
Mä itte oon eläny samoissa haaveissani koko lapsuuden, siitä että saan ollan onnellinen kotiäiti. Oon 2v 7kk ikäisen pienen kullannuppuni äiti ja kotona hoitanut tätä. Oon niii ylpee siitä että mun ei oo tarttenu viedä kullannuppuani hoitoon ja aloittaa sitä rumbaa että herättää neiti 4.45 jotta kerkee hoitoon ja hakea häntä sitte iltapäivästä kotiin. Haaveeni ollut aina saada ainakin 6 lasta, mutta tulevaisuus yllätti minut eikä näytä sitä toistakaan lasta tulevan joten elämä pitää alkaa miettii uudestaan ja alkuvuodesta palattava töihin! Mutta edelleenki se pieni toiveen kipinä kotiäitinä olemisen unelmoinnista elää takaraivossani! <3

Herättää klo 4.45?! No ei ihme, ettet hingu sinne töihin! Meillä herää pikkumies 7-7.30, hyvin ehditään töihin ja hoitoon ja ennen neljää haetaan pois :)
 
Jos oikeesti tuutte miehen rahoilla toimeen niin no problem :) Itsellä vähän sama tilanne, mutta nyksää ei ole. Onneksi exä aina jeesaa pahassa paikassa :D Ja sillein tavallaan olen parisuhteessa, vaikka ei asutakaan yhdessä :) Sit just toi, et mulla on kuitenkin ollut se unelma-ammatti, siis just se mihin mä just haluan, enkä sit ole päässyt opiskelemaan sitä. Että voi keljuttaa, mut ihan kiva tää on näinkin että ei aamulla kello herätä jne. :D
 
Tiesitkö että työkkärissä voi käydä juttelemassa ammatinvalintapsykologin kanssa joka voi auttaa kartoittamaan sinulle sopivia aloja? Jos et ole koskaan töissä ollut tai opiskellut niin todennäköisesti sinulla on aika suppea käsitys siitä mitä on tarjollakaan. Jos otat asioista selvää niin mielenkiintoisia uravaihtoehtoja voi hyvinkin löytyä.

Joku jo mainitsikin lapsiin ripustautumisesta mikä on ihan todellinen uhkakuva. Nuorimmaisesi menee kolmen vuoden päästä eskariin ja neljän vuoden päästä kouluun - millä sitten täytät päiväsi? Kotiaskareiden määrä vähenee kun vanhimmat tulevat teini-ikään, alkavat viettää iltansa harrastuksissa ja kavereilla ja tekevät toisaalta osansa kotitöistä (jollet sitten tahallasi tee heistä piloille passattuja peräkammarinpoikia ja -tyttöjä saadaksesi omalle elämällesi tarkoitusta - se on kyllä lasten kannalta ikävä karhunpalvelus).
 
Sinähän olet vielä nuori, joten voit tehdä vielä monta lasta. Näinhän tämänkin ongelman voi helposti ratkaista. 3 vuoden välein uutta lasta tulemaan, niin ei tarvitse mennä töihin kuin korkeintaan joskus 45 v.
 

Yhteistyössä