V
"Varapäre"
Vieras
Miten voi olla mahdollista, että oma 3-vuotias lapsukainen saa äidin ja isän hermot niin kireeksi, että ei kiinnosta enää juurikaan tehdä yhtään mitään?!
Siis ihan törkeetä kiukuttelua ihan aamusta iltaan ollut jo kahtena päivänä peräkkäin. Viime yönä jopa heräsi kesken unien kiukuttelemaan ja potkimaan seinää (jostain Barbapapa kirjasta huusi) ja heitteli kiukkuisena peiton, tyynyn ja unikaverinsa lattialle. Lopulta kuitenkin nukahti, lukuisten komennuksien ja ärhentelyn jälkeen. Koitetiin myös ns. käänteistä psykologiaa, mutta ei tehny neitiin mitään vaikutusta.
Aamulla ensimmäinen "show" alkoi vaatteiden pukemisesta (on tehny sen 1,5- vuotiaasta omatoimisesti, ilman ongelmia). Annoin hänelle 3 vaihtoehtoa joista valita mieleisensä ja mikään ei käynyt hänelle. Kertasin jämäkästi vaihtoehdot ja hän sai pultit. Meni alasti takaisin sänkyyn ja päätti, ettei lähde lainkaan sopimallemme kyläreissulle. Tämä ehdottomuus kesti lopulta niin kauan, että jouduin pukemaan muksun väkisin. Siinäkin hän potki, tempoi kroppaansa ja välillä heittäytyi ihan veteläksi ja huusi kuin hyeena.
Siinä hän sitten huusi mun pukemissa vaatteissa eteisen lattialla maaten ja huutaen "en tykkää enää äitistä" ja aloitti uuden huutokonsertin kun hänelle sittenkin olisi kelvannut joku niistä 3 vaihtoehdosta. En antanut periksi enää ja taas melkein puolentunnin huuto, joka ei todellakaan ole mitään pientä huutoa, vaan se oikeesti kuulostaa siltä kun hakkaisin lastani.
Syöminenkin meni ohi kiukuttelun takia, kun hän sanoi ettei ota mitään, ei syö mitään ja ei lähde mihinkään. Lopulta kuitenkin lähdettiin ulos (mulla on 3 muutakin lasta, alle 6v kaikki.
Kylässä sai taas raivareita ihan pienistäkin asioista, riiteli sisariensa kanssa ja ei suostunut emännän tarjottavia syömään, eikä puhelemaan. Juoksenteli pitkin kämppää, hyppi sohvalla, meni pöydälle, heitteli sohvatyynyt lattialle ja teki kaikenlaista kiellettyä. Laitin likan nurkkaan kylässä ja sieltä nurkastakin hän vaan vilkuili ilkikurisella ilmeellä ja NAUROI!! Ai että, mun olis tehny mieli ottaa tukasta kiinni, mutta ei, en sitä tehnyt.
Kotona parkui kun ei ollutkaan suostunut syömään kylässä tarjottavia ja kiukutteli sitä kun jäi ilman. Taas alkoi sama apinointi, likka meni pitkin kämppää kuin päätön kana konsanaan, eikä usko mitään mitä sanon. Ei vaikka on jäähypaikka, ei vaikka otan katsekontaktia ja selitän asiat, sekä pidän tiukassa otteessa. Ei auta uhkailu, lahjonta, ei kiristys.. mitä helkkaria tääää on??? Onko tää sitä uhmaa, vai onko tuolla likalla päässä vikaa? Mä olen ihan poikki, mehut on ihan imetty tyhjiin. Aina hän on ollut tempperamenttinen, mutta tämä on jo niin outoa käytöstä, varsinkin kun kahdella vanhemmalla ei tuollaista ole ollut. Onko teillä jotain vinkkejä, mitä me vanhemmat voitaisiin tehdä tai koittaa?
Tässä oli siis vaan muutama ote tästä päivästä...ainiin lisäksi hän on alkanut hokea sellaisia kirosanoja joita ei kotona kuule
(kerhossa ilmeisesti opittua). Joka kysymykseen vastaa : "Kakka". Mitä syötäisiin? "KAKKAA". Mitä sä piirsit? "KAKAN" Mimmonen ilma mahtaa olla huomenna "KAKKAINEN"
ARGH!!!
Siis ihan törkeetä kiukuttelua ihan aamusta iltaan ollut jo kahtena päivänä peräkkäin. Viime yönä jopa heräsi kesken unien kiukuttelemaan ja potkimaan seinää (jostain Barbapapa kirjasta huusi) ja heitteli kiukkuisena peiton, tyynyn ja unikaverinsa lattialle. Lopulta kuitenkin nukahti, lukuisten komennuksien ja ärhentelyn jälkeen. Koitetiin myös ns. käänteistä psykologiaa, mutta ei tehny neitiin mitään vaikutusta.
Aamulla ensimmäinen "show" alkoi vaatteiden pukemisesta (on tehny sen 1,5- vuotiaasta omatoimisesti, ilman ongelmia). Annoin hänelle 3 vaihtoehtoa joista valita mieleisensä ja mikään ei käynyt hänelle. Kertasin jämäkästi vaihtoehdot ja hän sai pultit. Meni alasti takaisin sänkyyn ja päätti, ettei lähde lainkaan sopimallemme kyläreissulle. Tämä ehdottomuus kesti lopulta niin kauan, että jouduin pukemaan muksun väkisin. Siinäkin hän potki, tempoi kroppaansa ja välillä heittäytyi ihan veteläksi ja huusi kuin hyeena.
Siinä hän sitten huusi mun pukemissa vaatteissa eteisen lattialla maaten ja huutaen "en tykkää enää äitistä" ja aloitti uuden huutokonsertin kun hänelle sittenkin olisi kelvannut joku niistä 3 vaihtoehdosta. En antanut periksi enää ja taas melkein puolentunnin huuto, joka ei todellakaan ole mitään pientä huutoa, vaan se oikeesti kuulostaa siltä kun hakkaisin lastani.
Syöminenkin meni ohi kiukuttelun takia, kun hän sanoi ettei ota mitään, ei syö mitään ja ei lähde mihinkään. Lopulta kuitenkin lähdettiin ulos (mulla on 3 muutakin lasta, alle 6v kaikki.
Kylässä sai taas raivareita ihan pienistäkin asioista, riiteli sisariensa kanssa ja ei suostunut emännän tarjottavia syömään, eikä puhelemaan. Juoksenteli pitkin kämppää, hyppi sohvalla, meni pöydälle, heitteli sohvatyynyt lattialle ja teki kaikenlaista kiellettyä. Laitin likan nurkkaan kylässä ja sieltä nurkastakin hän vaan vilkuili ilkikurisella ilmeellä ja NAUROI!! Ai että, mun olis tehny mieli ottaa tukasta kiinni, mutta ei, en sitä tehnyt.
Kotona parkui kun ei ollutkaan suostunut syömään kylässä tarjottavia ja kiukutteli sitä kun jäi ilman. Taas alkoi sama apinointi, likka meni pitkin kämppää kuin päätön kana konsanaan, eikä usko mitään mitä sanon. Ei vaikka on jäähypaikka, ei vaikka otan katsekontaktia ja selitän asiat, sekä pidän tiukassa otteessa. Ei auta uhkailu, lahjonta, ei kiristys.. mitä helkkaria tääää on??? Onko tää sitä uhmaa, vai onko tuolla likalla päässä vikaa? Mä olen ihan poikki, mehut on ihan imetty tyhjiin. Aina hän on ollut tempperamenttinen, mutta tämä on jo niin outoa käytöstä, varsinkin kun kahdella vanhemmalla ei tuollaista ole ollut. Onko teillä jotain vinkkejä, mitä me vanhemmat voitaisiin tehdä tai koittaa?
Tässä oli siis vaan muutama ote tästä päivästä...ainiin lisäksi hän on alkanut hokea sellaisia kirosanoja joita ei kotona kuule
(kerhossa ilmeisesti opittua). Joka kysymykseen vastaa : "Kakka". Mitä syötäisiin? "KAKKAA". Mitä sä piirsit? "KAKAN" Mimmonen ilma mahtaa olla huomenna "KAKKAINEN"ARGH!!!
Siihenkin tottuu vanhemmat aikanaan 
Nyt ollut vähän hiljaisempaa eloa uhman kanssa ja ehdinkin jo ihmetellä, että onko se oikeasti menossa ohi, mutta vastaus tulikin tänään päivällä hyvin selväksi ettei todellakaan olla vielä voiton puolella 
