Meillä on 3,5-vuotias poika, joka on muuten leppoisa ja terävä kaveri, mutta on muutaman kuluneen viikon aikana oppinut jostain sanan "typerä". Vaikka sana on itsessään tosi harmiton ja sieltä kiltimmästä päästä, niin silti siitä on meidän taloudessa muodostumassa ihan valtava ongelma.
Aina kun jokin leikki tai asia ei mene oman mielen mukaan tai muuten kiukuttaa, kaikki on typeriä. Typerää huudetaan tosi agressiivisesti ja samalla osoitetaan harmin kohdetta (aikuista, toista lasta, jopa lelua) etusormella. Joskus poika vielä läpsäiseekin perään, yleensä meitä vanhempia. En tiedä, onko päiväkodissa läpsinyt toisia lapsia, mutta totisesti toivon, että näin ei ole. Toistaiseksi hoitajat ovat vaan sanoneet, että poika koettelee rajojaan.
Onko muiden samanikäisillä vastaavaa käytöstä ja miten olette päässeet siitä eroon?
Varsinkin päiväkodissa toivon, ettei poika käyttäytyisi noin kurjasti toisia lapsia kohtaan. Ollaan teroitettu, että haukkuminen ja huutaminen on kiellettyä ja että aina raivoamisen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Anteeksi poika tuleekin yleensä oma-aloitteisesti pyytämään, kun me ei kiukun aikana kiinnitetä häneen huomiota. Mutta onko sekään fiksua, että pelkällä anteeksi-sanalla saa käytöksen anteeksi? Ainakin meillä sana on jo käynyt läpi jonkinlaisen inflaation, mikä ei ollut tarkoitus.
Jos käytös on joskus aivan mahdotonta, otetaan myös jokin lelu jäähylle niin pitkäksi aikaa, kuin on tarpeellista. Joskus yönkin yli. Mitä muuta voimme tehdä?
Aina kun jokin leikki tai asia ei mene oman mielen mukaan tai muuten kiukuttaa, kaikki on typeriä. Typerää huudetaan tosi agressiivisesti ja samalla osoitetaan harmin kohdetta (aikuista, toista lasta, jopa lelua) etusormella. Joskus poika vielä läpsäiseekin perään, yleensä meitä vanhempia. En tiedä, onko päiväkodissa läpsinyt toisia lapsia, mutta totisesti toivon, että näin ei ole. Toistaiseksi hoitajat ovat vaan sanoneet, että poika koettelee rajojaan.
Onko muiden samanikäisillä vastaavaa käytöstä ja miten olette päässeet siitä eroon?
Varsinkin päiväkodissa toivon, ettei poika käyttäytyisi noin kurjasti toisia lapsia kohtaan. Ollaan teroitettu, että haukkuminen ja huutaminen on kiellettyä ja että aina raivoamisen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Anteeksi poika tuleekin yleensä oma-aloitteisesti pyytämään, kun me ei kiukun aikana kiinnitetä häneen huomiota. Mutta onko sekään fiksua, että pelkällä anteeksi-sanalla saa käytöksen anteeksi? Ainakin meillä sana on jo käynyt läpi jonkinlaisen inflaation, mikä ei ollut tarkoitus.
Jos käytös on joskus aivan mahdotonta, otetaan myös jokin lelu jäähylle niin pitkäksi aikaa, kuin on tarpeellista. Joskus yönkin yli. Mitä muuta voimme tehdä?
Viimeksi muokattu: