3-vuotiaan yöitkut

Meidän 3v2kk ikäinen tyttö itkee vartin verran lähes joka yö. Välillä saattaa olla joku yö, jolloin nukkuu normaalisti, mutta 90 %:sti hän alkaa huutamaan suoraa huutoa yöllä puolen yön aikoihin. Siis juuri, kun sitä on itse nukahtanut kunnolla. Hän on aina ollut huonouninen ja ensimmäiset koko yön unet nukkui reilusti yli vuoden ikäisenä. Olen miettinyt vaikka mitä, mutta mitään järkeä en noissa itkuissa näe! Ei ole merkitystä, onko päivän kotona, hoidossa vai ollaanko jossain reissussa tai onko päivä ollut tosi rauhallinen vai vauhdikas. Samoin ei ole merkitystä, onko päiväunet nukuttu vai ei, onko kipeä vai terve, pissittääkö vai ei tms. Joskus kun on sen verran hereillä huudettuaan jo jonkin aikaa, saan suostumaan potalle, jonne tulee pissit ja sen jälkeen sitten tulee helposti unikin. Usein huutaa ihan "kauhusta kankeana": katsoo jonnekin kaukaisuuteen silmät levällään. Tuntuu vähän pelottavalta Ja kun mitään traumoja ei pitäisi olla: perhe on ehjä ja väkivallaton, hoitopaikka tuttu ja mieleinen, ei katsota pahoja ohjelmia telkkarista jne. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tämä alkaa jo todella paitsi rassata myös huolestuttaa!!

 

voin kuvitella kuin kamalalta tuntuu. telkkarissa tuli joku ohjelma jossa neuvottiin herättään laps just ennen kuin kohtaus iskee (jos kohtaukset tulevat samaan aikaan) ja käydä vaik pisulla niin kohtauksia ei tule. kokeilkaapa.

 

Hei!

Meilläkin sama homma, mutta ei ehkä ihan yhtä voimakkaana. Pikkuneiti itkee yöllä ja kaikki muuten hyvin. Oon kyllä miettiny, et voiskohan olla, et joku vaihe menossa, että elää niin voimakkaana päivän tapahtumia. Meillä tyttö ihan selkeesti enemmän eläytyy kaikkeen verrattuna aiempaan. Ja mielikuvitus menee eteenpäin je kehittyy hurjaa vauhtia.

Me ollaan päätetty, et katsotaan vielä jonkin aikaan ja jos ei mene ohi, niin sitten mietitään, mitä tehdään!

 

sama juttu, kauhukohtaus iskee yleensä päikkäreiden aikaan iltapäivällä mut joskus myos yöllä. silmät tapittaa, puhuu niin kun unissapuhuja puhuu ja saattaa kävelaä ja osoittaa eri paikkoja. olen myös nahnyt tv-ohjelman jossa neuvottiin herattamaan kun alkaa pyörimään sängyssä mutta en ole katsomassa vierestä. uskon etta se aikanaan katoaa, olen kuullut etta se saattaa kestää joitakin kuukausia ja häviää itsestään. epämiellyttävää se silti on. :flower:

 

Helpottaa kuulla, että muillakin on samanlaista. Olen miettinyt sitä herättämistä vähää ennen, mutta kun sitä on jo itsekin yleensä nukkumassa ja sitten vielä toivoo, että jos tänä yönä ei ehkä huudettaisikaan... Kaipa pitää seuraavaksi kokeilla sitä.

Niin ja kerran tuli ihan ihme olo, kun tyttö osoitteli jonnekin seinille ja puhui ihan "hepreaa". Siis aivan käsittämättömiä ja kun häneen ei saa mitään kontaktia. Kauhukohtauksia kai ovat. Minkähän ikäisinä loppuvat? Ja mistähän johtuvat? En ole oikein saanut neuvolastakaan mitään selvyyttä. "Kauhukohtaus" kuulostaa melko oudolta. Jotenkin tuntuu pahalta, että lapsi olisi yö toisensa jälkeen kauhuissaan

 

en muista sen ohjelman nimeä mut siinä oli laitettu kamera lapsen huoneeseen ja tämä tyttö kans heräs yöllä aina samaan aikaan ja silmät hirveen isolla katseli pitkin seiniä ja kun äiti yritti koskea niin kauhee huuto. siinä kutsuttiin sitä kauhukohtaukseksi ja heillä se auttoi kun äiti laittoi itselle kellon soittaan vähä ennen kuin kohtaus alkaa ja kävi herättään tytön pissalle. siinä tyttö ei itse muistanut enään aamulla kohtauksia. toivotaan että auttaisi. itsellä kans esikoinen joskus nuorempana heräsi yöllä itkemään ihan yhtäkkiä ja ei tahtonu millään saada lopettamaan, koskea ei saanut. ne sit loppu itestään.

 

Hei! Meillä oli jokin aika sit, ehkä puoli vuotta sitten toi sama homma, tyttö oli sillon reilu 3,5v. Kuulin siskoltani et se on varmaankin sellanen yökauhukohtaus tai joku vastaava. 3-vuotiaallahan on usein tosi vilkas mielikuvitus ja se saattaa tehdä kepposia yölläkin. Mekin pelästyttiin aluks ihan sairaasti kun huuto oli niin karmivaa eikä edes äiti kelvannut vaan työnsi mutkin pois. Sitä kesti n. pari viikkoa, joka yö tyttö huusi yli tunninkin yhtä soittoa. Koitettiin siinä vaan olla lähellä ja herätettiin tyttö kokonaan, mut välillä se oli aika vaikeeta. Me kiinnitettiin erityistä huomiota siihen ettei telkkari jääny auki koko illaks (siis jos se oli vaan auki eikä kukaan katsonu sitä), koska tyttö pyöri olkkaris koko ajan ja siinä oli ihan turhaa hälyä ja vieraita ääniä mitä hän ei varmaankaan oikein ymmärtänyt. Sen jälkeen ku telkkari pysy kiinni lasten uniaikaan asti niin yöt pikkuhiljaa rauhoittui.

 

jostain lääkärikirjasta olen lukenut että noi kauhuhuudot on ihan diagnosoitu mutta kuuluvat ihan normaaliin kehitykseen.

 

Meilä myös 3-vee lapsi huutaa yöllä ja on selvästi umpiunessa. Meilä tuota itkeskelyä on vaan jatkunut jos kuinka kauan, välillä oli muutaman kuukauden itkuton kausi ja nytkin ollaan jo päästy nukkumaan muutama yö ihan rauhassa. Meillä puhe tei syliin ottaminen eivät auta, mutta tutun tuutulaulun laulaminen rauhoittaa hetkessä! Sen jälkeen tyttö onkin jo helppo viedä pisulle, jos pissittää, tai laittaa udestaan nukkumaan. Meillä auttoi hieman se, että telkkua ei katseltu ollenkaan, ei edes uutisia lapsen ollessa hereillä (uutiset eivät ole lapsille kovin hyvää katseltavaa muutenkaan, kun niissä näkee jos jonkinlaista kauhua, eikä lapsi ymmärrä miksi eikä osaa käsitellä asioita). Samoin yhteisen ajan lisääminen auttoi -ulkoilua, piirtämistä, lukemista, mitä vain! kunhan tehdään yhdessä ja vanhempi oli koko ajan touhussa myös henkisesti mukana.

 

Meillä myös huudetaan yöllä Ja aika erikoista että mukaan on tullut unissakävely???? Toissa yönä herättiin kun poika huusi hysteerisenä eteisessä.
Mekin kokeiltiin kaikennäköistä noihin yö huutoihin. Oli valot päällä, jompi kumpi nukku pojan kanssa yön. Kokeiltiin vaikka mitä. Ainoa mikä on auttanut, niinku meille neuvottiin. Siirrettiin pojan sänky meidän huoneeseen. Eli nyt nukutaan kaikki 4 samassa huoneessa. Vauvan yö syötötkään ei haittaa poikaa. Vaikkakin noita itku kohtauksia tulee edelleen. Poika rauhoittuu melko pian, kun huomaa missä nukkuu. Olin kyllä aika "äimänkäkenä" kun nämä itkukohtaukset alkoivat. On aina ollut hyväuninen poika. Jospas tämä isompi poika suostuisi sitten menemään takaisin omaan huoneeseen. Kun pikkuveli siirtyy myös sinne???!!!

 

Meillä asiaan ei vaikuttanut, missä huoneessa nukkui, joten lapset nukkuvat ihan tilajuttujenkin vuoksi omassa huoneessaan.

 

Meidän tyttö nukkuu omassa sängyssään minun sänkyni vieressä niin, että käteni ylettää jopa vyötärönsä ympäri! Eli on lähellä, mutta huutaa siitä huolimatta. Rauhoittelu tai koskettelu ei huudon aikana kelpaa - ei tajua niitä. Hän ei ole myöskään halunnut nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen.

Mutta yleistä tuntuu olevan, joten jo se helpottaa... Kaipa menee tosiaan ajan kanssa ohi, vaikka meillä onkin kestänyt nyt sen aikaa kun tyttö on maailmassa ollut

 

Mulla 2-vuotias poika, josta neuvolatäti kysyi joskus että huutaako poika öisin niin ettei saa mitään kontaktia ts. silmät kiinni yms. sanoi että tällainen on ihan normaalia, kysykääpä omalta neuvolatädiltänne..