3-vuotiaan kouluttaminen nukahtamaan itse. aaarghhh

[word]

Kaipaisin neuvoja, tai ehkä vaan kohtalotovereiden kommentteja...
Yritämme kouluttaa siis 3-vuotiasta poikaamme nukahtamaan itse omaan sänkyyn. Olemme nyt tasan vuoden ajan istuneet sängyn vierellä kunnes nukahtaa, ja viime aikoina olemme miehen kanssa täysin kypsyneet pimeässä huoneessa istumiseen ja ryhtyneet siis tuutulaulun jälkeen toivottamaan hyvät yöt, ja poistumaan.
Ollaan tehty tätä nyt noin viikon ajan. Ja voi aaargghhh; tänäänkin poika jaksoi 45minuutin ajan tulla huoneestaan ulos TAUKOAMATTA, siis varmaan sata kertaa. Yhtenä iltana meni TUNTI tohon ralliin. Ei näy loppua ei!! Aina sanotaan, että joo, ekana iltana tulee sata kertaa pois sängystä, seuraavana enää 50 ja lopulta ei ollenkaan. No, meidän poika on tullut viikon ajan joka ilta sata kertaa pois. Usein kuulen, kun laitan oven kiinni, että hän nousee suoraa päätä sängystä takaisin ylös.
Ramppaaminen on pahinta silloin, kun minä olen "vastuussa". Kun mies palauttaa sänkyyn, niin poika jää sinne nopeammin.
Tuntuu ettei mikään auta! Hänellä on nyt jo telkkari ja tietokone pannassa ja monta lelua jäähyllä. Yritämme lahjontaa, uhkailua ja nätisti puhumista ("voisitko olla nyt kiltti kun äitikin haluaa mennä nukkumaan" jne jne) mutta ei auta.

Uskon, että tää mene ohi muutaman viikon kuluessa... Mut jotenkin ei vaan jaksais!
Onko kellään vinkkejä?? Tai onko kukaan ollut samassa tilanteessa??

Poika nukkuu siis samassa huoneessa 1-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa, joka menee nukkumaan sen verran aikaisemmin, että nukkuu jo kun esikoisen ralli alkaa. Joskus herättää pikkusiskonkin joka sitten riekkuu sängyssään ja pitää vielä enemmän show:ta yllä.
Huokaus.

 

[BTW]

Tuntuu ettei mikään auta! Hänellä on nyt jo telkkari ja tietokone pannassa ja monta lelua jäähyllä. Yritämme lahjontaa, uhkailua ja nätisti puhumista ("voisitko olla nyt kiltti kun äitikin haluaa mennä nukkumaan" jne jne) mutta ei auta.

Ei mitään "nätisti puhumisia". Eikä se ole kiltteyden merkki, että jää sänkyyn nukahtamaan itsekseen. Ekan kerran kun palautatte sänkyyn, sanotte "nyt on yö, kulta, nyt nukutaan". Toisella kerralla "nyt nukutaan", kolmannella ja siitä eteenpäin ette sano mitään, palautatte vaan sänkyyn. Poika varmasti yrittää kaikkensa saadakseen teitä reagoimaan puheella tai muuten, mutta ette lähde mukaan. Piste.

 

[peppilotta]

Tiedän tunteen, meilläkin poikkeuksellisen sitkeä veijari... Meillä saatiin 3v. nukkumaan koko yö omassa sängyssä lahjomalla (joo ei varmaan ole kasvatusoppaiden mukaista, mutta toimi ainakin meidän sitkeällä lapsella Eli käytössä tarrat, aamulla sai aina uuden tarran seinällä olevaan tauluun jos yö oli mennyt hyvin ja 5 tarralla ostettiin pieni palkinto. Ja tiukkana oltiin eli alkuun oli myös öitä jolloin tarra jäi saamatta.

 

[ärsytys]

Tiedän tunteen, meilläkin poikkeuksellisen sitkeä veijari... Meillä saatiin 3v. nukkumaan koko yö omassa sängyssä lahjomalla (joo ei varmaan ole kasvatusoppaiden mukaista, mutta toimi ainakin meidän sitkeällä lapsella Eli käytössä tarrat, aamulla sai aina uuden tarran seinällä olevaan tauluun jos yö oli mennyt hyvin ja 5 tarralla ostettiin pieni palkinto. Ja tiukkana oltiin eli alkuun oli myös öitä jolloin tarra jäi saamatta.

eikö voisi olla yhdessä vielä niin pienenä. Meillä sänky ihan vieressä ja välistä myös lapsikin, hänen ehdoillaan

 

[Tuttua]

Meillä esikoinen nukahti jo vauvana yksin pinnasänkyyn ja kun täytti puolitoista vuotta niin siirrettiin omaan huoneeseen. Jotta nukkuisimme kaikki rauhallisin mielein. (poika ärisi ja puhisi unissaan niin että minä hermoheikko aina heräilin). Tottui alle viikossa omaan huoneeseen ja nukahti itse.
Nyt kuopus, joka on kohtsilleen puolitoista vuotta, siirrettiin kk sitten veljensä kanssa nukkumaan. Hän myös vauvana nukahti aina itse ilman siis lauluja ja silittelyjä. Mutta sitten tuli stoppi siihen. Kuopus oli levoton ja itki aina minun tai isänsä poistuttua huoneesta. Sitten meille tepsi: Yövalo! Laitettiin sellainen pikkunen yövalo sängyn viereen ja ilmeisesti se auttoi... En tiedä oliko pimeän pelkoa vai mitä lie? Mutta yllätyin itsekin kun sen laiton jälkeen poika nukahti nätisti.

 

[peppilotta]

eikö voisi olla yhdessä vielä niin pienenä. Meillä sänky ihan vieressä ja välistä myös lapsikin, hänen ehdoillaan

No, mun mielestä 3v. ei ole enää ihan kauhean pieni ja toisilla saattaa olla useampikin lapsi nukutettavana...
Meillä jouduttiin puuttumaan nukkumisjärjestelyihin kun kakkonen syntyi. Olen usein yksin laittamassa lapsia nukkumaan koska mies paljon matkoilla. Meillä esikko piti lisäksi lähes joka yö hakea meidän väliin, jossa usein myös vauva nukkui yösyötöltä eikä kukaan enää nukkukunut siinä ahtaudessa hyvin.

 

[ola]

eikö voisi olla yhdessä vielä niin pienenä. Meillä sänky ihan vieressä ja välistä myös lapsikin, hänen ehdoillaan

Niin joissain perheissä se vaan ei onnistu. Meillä lapsi nukkui 6kk minun kainalossa saman peiton alla. Oli aivan ihanaa minustakin. Mutta sitten se kasvoi ja alkoi potkimaan minua niin paljon unissaan että en nukkunut enää itse. Ainoa ratkaisu oli siirtää omaan sänkyyn joka on kyllä lähellä minua. Itku kurkussa sen tein kun olisin halunnut että niin pieni olisi vielä perhepedissä. Lapsikin nukkui paremmin koska yöheräilyillä ei jäänyt äidille hölöttämään ja esiintymään.

No, omassa sängyssä meni aikansa hyvin mutta sitten päästään tähän alkuperäisen aiheeseen eli itse nukahtamiseen. Pitkään nukahti tissille, 1v asti. Sitten pikkuhiljaa ilman tissiä pullosta annetun maidon jälkeen mutta edelleen syliin. Sitten alkoi mennä hulinaksi meillä yöt, vaati syliin aina herätessään ja yöt meni solmuun kun ei osannut itse nukahtaa ja jos hän nukahti hyssyttelyn jälkeen niin minä en enää nukahtanutkaan. Alkoi olla pinna aika tiukilla huonoista unista. Niinpä meillä tässä 1v iässä aloitettiin yksin nukuttaminen koska ei ole vaihtoehtoja. Lapsi riekkuu muuten. Ekat yöt on ollut lupaavia, ei kaipaa yölläkään enää syliin nukahtamaan kun on illalla nukahtantu itse omaan sänkyyn. Illat on mennyt hyvin koska on tosi väsynyt mutta päiväunet ovatkin uusi ongelma kun yrittää nukuttaa sänkyyn eikä syliin/vaunuun.

Mikä mulla on pointti niin oikeesti, kyllä vaan kannattaa niitä vinkkejä kuunnella että opettaa lapsen nukahtamaan itse jo aikasessa vaiheessa. Olisinpa uskonut silloin..... :/
Valitettavasti vinkkejä ei ole antaa muuta kuin että yritämme olla itse vain johdonmukaisia ettei enää anneta periksi. Tsemppiä!

 

[niin juuri]

Ei mitään "nätisti puhumisia". Eikä se ole kiltteyden merkki, että jää sänkyyn nukahtamaan itsekseen. Ekan kerran kun palautatte sänkyyn, sanotte "nyt on yö, kulta, nyt nukutaan". Toisella kerralla "nyt nukutaan", kolmannella ja siitä eteenpäin ette sano mitään, palautatte vaan sänkyyn. Poika varmasti yrittää kaikkensa saadakseen teitä reagoimaan puheella tai muuten, mutta ette lähde mukaan. Piste.

Ja lapseen ei saa ottaa edes katsekontaktia kun palauttaa takaisin sänkyyn. Kylmästi ja tunteettomasti vaan, kuin robotti... =)

 

[Mörkö]

Laittakaa se yövalo ja sitten vasta muuta. Tuossa iässä alkaa lapsen mielikuvitus pelata vilkkaasti ja ne möröt kummitella. Lapsi nukkuu ja pysyy kyllä sängyssään, jos häntä väsyttää ja olo on turvallinen.

Rauhaliset iltarutiinit ovat paras tie uneen, nyt on ihania unilevyjä saatavilla. Ne ovat toimineet meillä loistavasti. Lapset nukkuvat rauhallisesti hieman ennen niiden päättymistä tai heti sen jälkeen. Itsekin nautin suunnattomasti niiden kauniin lempeistä lauluista, ne todellakin luovat turvallisen olon.