3-vuotiaan kanssa

[hermoraunio....]

menee vähitellen hermot kun ei lapsi tottele ollenkaan. tänäänkin väitelty koko päivä. käytiin pyöräilemässä niin ulos lähtiessä aloitti jo kuurouden kun pyysin tulee luokse että laitetaan kypärä niin ei reaktioita vaikka monta kertaa käskin, sit ku korotin ääntä niin sanoo "ei ku mä oon tässä pyörän luona" ei niin ku millään meinannu suostuu tulee luokse ja mä en ihan perjaatteesta mee sen luokse laittaa kypärää kun olen käskenyt tulee luokse.
pyöräillessä mukana oli pikkuveli kolmipyöränsä kanssa jota joudun siis täysin työntää kun ei yllä/osaa polkea. kävelytiellä kun tulee ihmisiä vastaan niin pyydän isompaa tulee veljensä viereen ettei koko tietä valloiteta niin ei usko. menee vaan kauemmaksi toiseen reunaan koko ajan. monta kertaa pistin kävelee kun ei tottele mutta ei mitään vaikutusta aina sama toistuu. mietin jo että eikö oikeasti ymmärrä mitä sanon vai mistä johtuu että ei kuuntele ja tottele.
ruokaillessa ei suostunut juomaan maitoa vaikka monta kertaa kehoitin ja sanoin että jos et nyt juo niin laitan sen maidon pois ja niin sit lopulta kaadoin sen lavuaarista alas ja sit alkaa ulina "mä haluun maitoa!". ennen päiväunia kun pissalla olisi pitänyt käydä niin sama kiukku jatkuu "en haluu pissalle" taas sai suuttua että se pissa tuli ja päästiin nukkumaan.

mä en vaan oikeasti jaksa kun tää on ihan koko ajan pelkkää kiukuttelee ja vastaan väittämistä ja mä saan olla hermona koko ajan ja sit tulee kieltämättä huudettuakin lapselle ja mikään ei tehoa. en vaan jaksa enkä tiiä mitä tehdä sen kanssa.

ei nää ehkä niin isoja asioita ole mutta kun tää on aamusta iltaan joka päivä ihan samanlaista.

 

[Ndnw]

Valikoiva kuulo. Paranee usein itsestään.

 

[Vai]

Valikoiva kuulo. Paranee usein itsestään.

paraneeko,ei tuo 14v. ikinä kuule mitään mitä ei halua.

 

["myy"]

meillä ihan samanlaista! huoh

 

["heh"]

Niin kovin tuttua. Meidän tytöllä vastaava alkoi noin 3v ja nyt on pikkuhiljaa alkanut näkyä valoa tunnelin päässä kun 4 vuotta tuli täyteen. Tosiaan melkein vuoden on saanut vääntää ihan joka asiasta. En kyllä mitään neuvoa osaa antaa paitsi johdonmukaisuus. Ja joskus pääsee helpommalla kun esim. tuossa kypärä asiassa menee vaan luokse ja pistää kypärän päähän eikä edes pyydä tulemaan luokse. Ihan turhaan vaan menee hermot molemmilta kun jo etukäteen tietää mikä vääntö on edessä.

 

[Piparnakkeli]

Hän hakee rajoja ja testaa sinua, minkä varmasti jo tiesitkin.

Mitäpä jos jatkossa pistät kävelemään koko pyöräilyreissun jos ei osaa polkea nätisti? Taluttelet sitten sitä pyörää mukana, sama se paljonko vikisee ja vinkuu.

Tai vastaavasti jos ei suostu hakemaan kypärää päähänsä, pyörä jää pihaan ja lähtee jalkamiehenä lenkille.

Jos maitoon ei ole syljetty mitään tms. niin laita se lasi jääkaappiin. Sen passaa kyllä seuraavallakin kerralla tarjota uudelleen.

Onko teillä tilanteita, joissa pystyt antamaan lapselle muutaman vaihtoehdon joista hän voi itse valita kuinka haluaa toimia?

Meillä taapero mm. saa valita itselleen sukat, tai kummat lenkkarit pukee ylleen, laitetaanko hiukset kiinni vai auki, harjaako hän itse hiuksensa, kumpi hattu, kantaako itse reppunsa vai kannanko minä. En siis lähde automaattisesti vetämään vaatteita päälle, nappaa muksua syliin ja tee kaikkea valmiiksi.

 

[paperikirahvi]

Kuulostaapa tutulta, meillä samoja probleemia myös 3-vuotiaan kanssa. Välillä menee totaalisesti hermot ja ärähdän kunnolla, silloin tyttö tietää että olen tosissani ja lakkaa inttämiset ja kuuroutumiset. Meillä on myös tuo että jos ruokapöydässä aletaan touhuta jotain ihan muuta kuin nätisti syömistä ja juomista -> ruuat pois eikä lisää saa ennenkuin vasta seuraavalla ruualla, todennut että jos ei ruoka maistu niin ole sit nälissäsi siihen saakka et on seuraava ruoka. (Meillä tuo ruokailujen väli on muutenkin tiheä, joten ei tässä ketään nälkään kuitenkaan tapeta ) Jos maitomuki lentää niin lisää ei tule. Ruokailutilanteiden sirkus on näillä vähentynyt.

Samaten tuo "yhyy, ei mennä pissalle, ei mennä nukkumaan" on meillä yleistä, lähestulkoon joka iltainen prosessi. Kyllä neiti käy päivällä itse oma-aloitteisesti vessassa, ja jos nukkuu päikkärit niin hienosti menee mut yöunille käyminen on aina vain mukamas vaikeampaa. Hirveä huuto ja riehuminen ja meuhkaaminen, ja sitten kun sanoo että "selvä, me käydään sit nukkumaan ilman iltasatua kerran et rauhoitu pyynnöistä huolimatta" (meillä on kolmen sääntö, kaksi kertaa sanotaan ja kolmannella otetaan se lelu/kirja/mikä tahansa pois.) niin on hiljaa. Mut heti sadun jälkeen kun toivotan hyvät yöt, meuhkaaminen alkaa ja likka koittaa ängetä väkisin mun sänkyyn vaikka on koko ikänsä nukkunut omassaan, pari kertaa sairaanaollessaan saanut tulla viereen.

Ehkä se on vaan se uhmaikä. Toivotaan et pian menee ohi, voimia sinne!

 

[np]

aivanko olisit kertonut meidän arjesta ihana, ettei oma olekaan poikkeus!

 

["heh"]

Onko teillä tilanteita, joissa pystyt antamaan lapselle muutaman vaihtoehdon joista hän voi itse valita kuinka haluaa toimia?

Meilläkin muuten tämä toimi (ainakin satunnaisesti). Ja nyt lämpimällä kun ei ole niin nuukaa mitä on päällä niin valkkaa koko vaatetuksen itse kaapista ja pukeminen sujuu huomattavasti nopeammin.

 

[paperikirahvi]

Meillä taapero mm. saa valita itselleen sukat, tai kummat lenkkarit pukee ylleen, laitetaanko hiukset kiinni vai auki, harjaako hän itse hiuksensa, kumpi hattu, kantaako itse reppunsa vai kannanko minä. En siis lähde automaattisesti vetämään vaatteita päälle, nappaa muksua syliin ja tee kaikkea valmiiksi.

Peesi, tämä meilläkin on vähentänyt uhmaamista ja turhia äninöitä. Selkeästi kivaa lapselle kun saa itekin tehdä päätöksiä ja osallistua, ettei tartte kiukun kautta tuoda mielipidettään esille.

 

["Pusse"]

Ah, olipas ihanan tutunkuuloista tuo maitojuttu. Monta kertaa kun pitää sanoa että jos et tee tuota ja tuota niin sitten tapahtuu näin. Sanomiset ei poikaa paljon nappaa, mutta sitten kun se tapahtuukin oikeasti niin kyllä ollaan naama väärällään että älä vie sitä pois. Rrraivostuttavaa. Kun tuntuu ettei siitäkään ole mitään hyötyä, oppiiko ne tuosta oikeasti mitään, vai parantaako vaan aika?

Inhottaa välillä kun on pakko tehdä näitä "et saa sitä etkä tota jos et tee tuota tai tätä...", kun tähän porukkaan tuli just helmikuussa vauvakin lisäksi, tuntuu että toi 3v. ei usko millään että me rakastetaan sitä yhä edelleen, vaikka vauvaakin hellitään. Sekin poikaa kai ottaa aivoon kun vauvaa ei ikinä komenneta... Ja tuntuu että nuo uhittelut ja TODELLA valikoiva kuulo on vaan pahentuneet.

 

[paperikirahvi]

Jep, siksi meillä ei sanotakaan enää montaa kertaa, vaan ekalla kerralla pyydetään kauniisti, tokalla vähän kovemmin ja jos ei vieläkään niin kolmannesta alkaa tapahtua. Otettu se asenne että likka ei rupee yhtään keulimaan, ei meillä eikä kylässä. Tuntuu et kun on ruvennut enemmän periksantamattomaks ja jämäkämmäks, ni tuo turha nährääminen ja kiukku on vähentynyt roimasti.

 

["aloittaja"]

välillä tuntuu että kaikkien muiden lapset on niin kilttejä ja rauhallisia. kylässäkin istutaan/seistään ihan vanhempien vieressä ja meillä taas painellaan joka paikkaan ja kosketaan joka asiaan eikä kuunnella ollenkaan. ja yleisesti ottaen oon harkinnut sitäkin että ollaan vaan kotona eikä käydä ikinä missään eikä muutenkaan tehä mitään mukavaa kun kaikesta tulee väittelyä.

ja siis saa kyllä vaikuttaa päätöksiin. juurikin näihin että kummat lenkkarit ja mitkä sukat tai alkkarit jalkaan. tai jos on valmiina kahta eri ruokaa niin saa valita kumpaa ottaa. iltaisin valitsee satukirja jne. pukeminen on vaan vähän heikkoa vielä kun heti jos ei onnistu menettää hermonsa ja on muutenkin koko ajan pyytämässä apua. jos ei ole mitään menoja tai kiire niin oon antanut olla ihan nakuna niin pitkään että ite saa vaatteet päälle kun osaa kuitenki pukea ja en siis ole leikkimään päästänyt vaan usein istuu sit lattialla "avuttomana" vaatteet sylissä, kyllä ne aina sit lopulta on päälle saanut. mut jos on menoja niin pakko vaan ite sitte pukea ne sille kun ei ole aikaa koko päivää odottaa.

oon kokeillu monissa asioissa uhkailiakin. esim. että tärkeä unilelu menee roskiin niin tämä käy sit ite viemässä sen roskiin ja sanoo vaan "en minä tätä halua" eli ei tehoa. tai jos sanoo vaikka ei sit tänään lähdetä pyöräilee kun et tottele niin lapsi toteaa "en minä halua pyöräilee".

mies aina sanoo että on muillakin tällaisia lapsia mutta itestä aina tuntuu että on ainoa...

 

["heh"]

[QUOTE="aloittaja";23828790] mut jos on menoja niin pakko vaan ite sitte pukea ne sille kun ei ole aikaa koko päivää odottaa.
[/QUOTE]

Meillä on kyllä muutamaan otteeseen mennyt tyttö yöpuku päällä hoitoon. On se siitä itsestäkin sen verran noloa että hetken aikaa muistaa pukea aamulla vähän ripeämmin. Nykyisin riittää kun sanon että jos ei vaatteet mene päälle niin lähdet vaikka alasti, kun tietää että niin voi oikeasti käydä.

 

[Piparnakkeli]

Mitä tarkoitit tuolla uhkailulla? Lapsi tekee uhkaukset tyhjiksi? (Jos näin niin mikä siinä ongelmana, sitten on unilelu roskissa tai ei lähdetä pyöräilemään).
En ihan käsitä tuota uhkailun ideaa mihin pyrit sillä..?

 

["heh"]

Mitä tarkoitit tuolla uhkailulla? Lapsi tekee uhkaukset tyhjiksi? (Jos näin niin mikä siinä ongelmana, sitten on unilelu roskissa tai ei lähdetä pyöräilemään).
En ihan käsitä tuota uhkailun ideaa mihin pyrit sillä..?

Juuri näin. Ei pidä sanoa seuraamukseksi sellaista asiaa jota ei ole sitten valmis toteuttamaan. Jos sanot että joku kiva asia jää tekemättä ja lapsi sanoo etten haluakaan sitä tehdä niin sitten sitä todellakaan ei tehdä. Ja se ei auta että viiden minuutin päästä mieli muuttuu että nyt haluaisinkin tehdä sitä vaan se juna meni jo ja katsotaan sitten vaikka huomenna uudestaan josko homma sujuisi.

 

["aloittaja"]

Mitä tarkoitit tuolla uhkailulla? Lapsi tekee uhkaukset tyhjiksi? (Jos näin niin mikä siinä ongelmana, sitten on unilelu roskissa tai ei lähdetä pyöräilemään).
En ihan käsitä tuota uhkailun ideaa mihin pyrit sillä..?

siis ei se haittaa että unilelu lähtee (oon kyllä sen ottanut pois sieltä roskiksesta ja laittanut sen omaan kaappiini piiloon ja on saanut sen sit seuraavana päivänä eli yhden yön joutunut nukkuu ilman). mutta siis toivoisin lapsen tajuavan että jos sanon vaikka että jos et nyt tottele niin ei lähdetä pyöräilee tai lelu lähtee niin lapsi rauhoittuisi ja tottelisi mutta häntä ei haittaa että ei lähdetä tai lelu lähtee vaan sama touhu vaan jatkuu. oon myös kokeillut toisin päin että jos nyt teet nämä asiat kiltisti tai tottelet jne (mikä onkaan tilanne) niin sit saat jotain (jonkun jälkkärin, kattoo mieleisen dvd:n jne) tai jos toimit nyt reippasti ja kiltisti niin ehditään vaikka pyöräilee (on siis lapselle erittäin mieleinen asia). eli siis pyrin siihen että jos on kiltti niin saa jotain mukavaa tai jos on tuhma niin menettää tärkeän asian. mutta ei useista toistoista huolimatta välitä asiasta. en nyt ehkä osaa selittää asiaa...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="heh";23828925]Juuri näin. Ei pidä sanoa seuraamukseksi sellaista asiaa jota ei ole sitten valmis toteuttamaan. Jos sanot että joku kiva asia jää tekemättä ja lapsi sanoo etten haluakaan sitä tehdä niin sitten sitä todellakaan ei tehdä. Ja se ei auta että viiden minuutin päästä mieli muuttuu että nyt haluaisinkin tehdä sitä vaan se juna meni jo ja katsotaan sitten vaikka huomenna uudestaan josko homma sujuisi.[/QUOTE]

siis emme me ole sit lähteneet pyöräilee tai ei ole saanut sitä lelua takaisin edes illalla kun nukkumaan mennään. en toki oikeasti heitä lelua roskiin koska mun mielestä se olis aika julmaa kun on oikeasti tärkeästä kyse vaan joutuu yhden yön olee ilman sitä. harvoin tätä enään käytänkään koska lapsi tietää jo saavansa sen jossain vaiheessa takaisin. mutta pyöräily ollaan hoidettu pikkuveljen kanssa kaksin kun isi tullut töistä kotiin eli on oikeasti joutunut jäämään kotiin ja jäänyt mukavasta paitsi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="aloittaja";23828965]siis emme me ole sit lähteneet pyöräilee tai ei ole saanut sitä lelua takaisin edes illalla kun nukkumaan mennään. en toki oikeasti heitä lelua roskiin koska mun mielestä se olis aika julmaa kun on oikeasti tärkeästä kyse vaan joutuu yhden yön olee ilman sitä. harvoin tätä enään käytänkään koska lapsi tietää jo saavansa sen jossain vaiheessa takaisin. mutta pyöräily ollaan hoidettu pikkuveljen kanssa kaksin kun isi tullut töistä kotiin eli on oikeasti joutunut jäämään kotiin ja jäänyt mukavasta paitsi.[/QUOTE]

tarkoitin siis sitä että useista toistoista huolimatta uhkailu ei auta. eli seuraavalla kerralla ei muista enää sitä että viimeksi ei päässyt mukaan pyöräilee tai jotain vastaavaa.

 

[Piparnakkeli]

Hmm, latelen nyt joitain tunnustelevia kysymyksiä, mitään en tarkoita pahalla, mutta auttaa luomaan parempaa mielikuvaa tilanteesta.

Meneekö lapsi siihen lankaan vielä että kysyt ihan "muistatko/osaatko tehdä tämän?" ja sen jälkeen on helppo kehua toista jos homma onnistuu.

Tai saako lapsi onnistumisen tunteita ja kokemuksia mistään? Tämän hetkisissä tiedonmurusissa on hieman sellainen sävy ettei mikään onnistu ja etsit vain uusia keinoja rangaista lasta tottelemattomuudesta.

Meneekö vanhat jutut jo ns. rutiinilla, eli pukemiset, syömiset (toki niissä on pitkään harjoiteltavaa, mutta saako jo jotain aikaiseksi?), olisiko lapselle mielekkäämpää pohtia jotain aivan uutta asiaa/ongelmaa tai opetella uutta taitoa vaikka harjoitteleekin vielä vanhoja juttuja? Tai tykkääkö auttaa pienemmän sisaruksen hoidossa?

Hän on vielä pieni ja tietenkin helposti uhman tuoman kiukun lisäksi tulee tunne, ettei häntä huomioida kuten nuorempaa. Onko sinulla ja esikoisella lainkaan yhteisiä kahdenkeskisiä hetkiä? Jotain specialia, mitä vain te voitte tehdä?

 

["aloittaja"]

Hmm, latelen nyt joitain tunnustelevia kysymyksiä, mitään en tarkoita pahalla, mutta auttaa luomaan parempaa mielikuvaa tilanteesta.

Meneekö lapsi siihen lankaan vielä että kysyt ihan "muistatko/osaatko tehdä tämän?" ja sen jälkeen on helppo kehua toista jos homma onnistuu.

Tai saako lapsi onnistumisen tunteita ja kokemuksia mistään? Tämän hetkisissä tiedonmurusissa on hieman sellainen sävy ettei mikään onnistu ja etsit vain uusia keinoja rangaista lasta tottelemattomuudesta.

Meneekö vanhat jutut jo ns. rutiinilla, eli pukemiset, syömiset (toki niissä on pitkään harjoiteltavaa, mutta saako jo jotain aikaiseksi?), olisiko lapselle mielekkäämpää pohtia jotain aivan uutta asiaa/ongelmaa tai opetella uutta taitoa vaikka harjoitteleekin vielä vanhoja juttuja? Tai tykkääkö auttaa pienemmän sisaruksen hoidossa?

Hän on vielä pieni ja tietenkin helposti uhman tuoman kiukun lisäksi tulee tunne, ettei häntä huomioida kuten nuorempaa. Onko sinulla ja esikoisella lainkaan yhteisiä kahdenkeskisiä hetkiä? Jotain specialia, mitä vain te voitte tehdä?

Siis pukeminen on vielä hidasta, eikä ihan rutiinilla mene ja saa kovasti kehuja asiasta jos onnistuu, varsinkin sukat hankalat. lapsella on vaan ongelmana myös lyhyet hermot eli ei halua edes yrittää kun ei heti onnistu. osaa siis laittaa paidan ja housut, mutta ei siis ole vielä rutiinia. syö itse ja siinä ei apuja tarvitse, toki välillä syötän kun pyytää auttamaan, mutta pääasiassa ite syö. parhaillaan harjoittelee yksin käymään vessassa ja kehuja saa paljon kun onnistuu ja vakuuttelut siitä ettei haittaa jos pissaa tuleekin housuillekkin (on siis poika niin välillä tulee yli) hän vain ite pettyy ihan valtavasti jos pissaa tulee housuille. auttaa kyllä siivouksissa ja tuo mulle tavaroita jne ja tykkää olla avuksi/hyödyksi. veljen hoidossa ei paljoa auttaa tarvi kun veli on vuoden nuorempi niin 2-vuotiaan hoito on meillä samanlaista kuin tämän 3-vuotiaan erona että pienemmällä vielä vaippa jonka haluaa ite hakea pussista ja viedä likaisen roskiin eli isommalla ei ole mahdollisuutta tähän osallistua.

pienempi on meillä melkoisen mustis äidistä ja erilailla vaatii ja ottaakin mun huomion ja en paljoakaan isomman kanssa kaksin ole. se varmasti auttaisi. pienempi ei vaan helpolla isänsä kanssa jää kun on tosiaan niin mun perään... joitain kertoja on isä mennyt kauppaan pienemmän kanssa kaksin niin me ollaan sit piirretty tai jotain muuta kahestaan, mutta tosi vähän, liian vähän... pienemmällä ei ole vielä alkanut uhmailu niin sellasia "yhteenottoja" ei tule niin siksi tuntuu väärin "rankaista" pienempää sillä että jäisi kotiin kun lähtisin vaikka pyöräilee isomman kanssa kaksin.

 

[Piparnakkeli]

Vastaan pikaisesti, ei se ole pienemmälle rangaistus jäädä isänsä kanssa. Viettämällä yhteistä aikaa hekin löytävät niitä omia juttuja ja oppivat olemaan keskenään.
Rohkeasti vain kehittämään jotain yhteistä sinun ja esikoisen välille, siitä olisi varmasti iso apu.

Ja isälle tilaisuutta touhuta nuoremman kanssa (Ja vastaavasti myös vanhemmankin kanssa omaa laatuaikaa, tasapuolisuutta)

 

["aloittaja"]

Vastaan pikaisesti, ei se ole pienemmälle rangaistus jäädä isänsä kanssa. Viettämällä yhteistä aikaa hekin löytävät niitä omia juttuja ja oppivat olemaan keskenään.
Rohkeasti vain kehittämään jotain yhteistä sinun ja esikoisen välille, siitä olisi varmasti iso apu.

Ja isälle tilaisuutta touhuta nuoremman kanssa (Ja vastaavasti myös vanhemmankin kanssa omaa laatuaikaa, tasapuolisuutta)

Ehkäpä se on näin, musta vaan tuntuu pahalle kuulla se pienemmän itku kun ovi sulkeutuu, mutta olisihan se hyvä hänenkin tottua olee erossa musta. Mutta kyllä me ruvetaan keksii kahden keskisiä hommia molempien kanssa, varmasti auttaa, ei ainakaan varmasti pahenna tilannetta. Pitää vaan saada isi mukaan tähän touhuun, kun meillä on jäänyt tää päävastuu lapsista mulle niin isä on aika helposti luistanut yksin lasten tai lapsen kanssa olosta. Kiitos! Tuli kyllä ihan paha mielikin isomman puolesta nyt... Nyt makaa tässä kainalossa ja saa kuunnella koneelta lempibiisejään ku odotellaan että pikkuveli heräilisi Nääkin on niin harvinaisia hetkiä et isompi eka hereillä ja saa olla mun sylissä/viekussa ilman toisen kiukkuja. Saa siis toki olla sylissä ihan yksinkin mutta toinen osoittaa heti mustasukkaisuuttaan.