V
"vieras"
Vieras
Mitä ihmettä voin tehdä? Meidän 3-vuotiaamme (melkein 4 v) on todella hidas syömään. Kun laitan hänelle pienehkön annoksen ruokaa (syö aika valikoiden vain tiettyjä ruokia, enkä tarjoa mitään hankalasti syötävää. Tykkää kyllä ruuan mausta sinänsä), hän syö sitä auttamattoman hitaasti. Haaveilee vaan ja istuu lusikka kädessä ja ruokailu edistyy todella etanan vauhtia. Jos hänen antaa syödä omaan tahtiinsa, voi olla että 2 h aloituksesta ei ole vielä valmis.
Olen yrittänyt kaikkea mitä keksin. Olen kokeilut aikarajan asettamista, esim. 30 min ja ruoka pois. Ei auta, ei ole syönyt paljon mitään, tulee ummetusta ja maha kamalan kipeäksi, ei pysty enää leikkimään kun on niin voimat poissa kun ei ole syönyt.
Toinen keino on huutaa hänelle vihaisesti, jolloin hän ottaa ruokaa nopeasti, ja saattaa saada alle puolessa tunnissa annoksen syötyä. Ruokailu on silloin yhtä itkua, mutta tulee kylläiseksi ja ruuan jälkeen ehdimme leikkiä ja on taas hyvällä tuulella. Tuntuu vaan kamalalta huutaa hänelle, mutta toistaiseksi ainoa toimiva keino. Ystävällinen puhe tai maanittelu ei vaikuta mitään.
Voin myös syöttää häntä, jolloin menee myös ruoka nopeasti (puoli tuntia). Tuntuu vaan ihan älyttömältä syöttää melkein 4-vuotiasta! Lisäksi kun syöttämiseen kerran ryhtyy, tuntuu että lapsen oma motivaatio käyttää lusikkaa vain laskee, ja seuraavalla aterialla se on tavallistakin hitaampaa, odottaa vain että syöttäisin taas.
On tosiaan kokeiltu eri ruokalajeja, hän saa itse auttaa ruuan teossa ja kattaa pöydän ja välillä saa valita mitä syö. Ei mitään eroa.
Olemme kokeilleet syömistä eri hoitopaikoissa, (hän on vielä kotihoidossa) esim. toisten lapsiperheiden luona, muutaman kerran pph:lla kokeilumielessä, ilman minua toisten aikuisten valvomana, ei mitään apua. Yhtä hidasta joka paikassa. Ainoa konsti on joko huutaa naama punaisena lapselle tai sitten syöttää.
Olisko kenelläkään mitään vinkkiä mitä ihmettä voin tehdä. Emme voi päivän aikana tehdä mitään muuta kuin istua pöydässä jos annan hänen syödä omaan tahtiinsa. On siis pakko saada rajoitettua ruokailuun menevä aika alle tuntiin.
Nuoremmat sisarukset syövät nätisti ja alle puolessa tunnissa. Pääsevät aina leikkimään kun esikoinen jää pöytään istumaan tuntikausiksi. Multa alkaa olla jo keinot vähissä.
Olen yrittänyt kaikkea mitä keksin. Olen kokeilut aikarajan asettamista, esim. 30 min ja ruoka pois. Ei auta, ei ole syönyt paljon mitään, tulee ummetusta ja maha kamalan kipeäksi, ei pysty enää leikkimään kun on niin voimat poissa kun ei ole syönyt.
Toinen keino on huutaa hänelle vihaisesti, jolloin hän ottaa ruokaa nopeasti, ja saattaa saada alle puolessa tunnissa annoksen syötyä. Ruokailu on silloin yhtä itkua, mutta tulee kylläiseksi ja ruuan jälkeen ehdimme leikkiä ja on taas hyvällä tuulella. Tuntuu vaan kamalalta huutaa hänelle, mutta toistaiseksi ainoa toimiva keino. Ystävällinen puhe tai maanittelu ei vaikuta mitään.
Voin myös syöttää häntä, jolloin menee myös ruoka nopeasti (puoli tuntia). Tuntuu vaan ihan älyttömältä syöttää melkein 4-vuotiasta! Lisäksi kun syöttämiseen kerran ryhtyy, tuntuu että lapsen oma motivaatio käyttää lusikkaa vain laskee, ja seuraavalla aterialla se on tavallistakin hitaampaa, odottaa vain että syöttäisin taas.
On tosiaan kokeiltu eri ruokalajeja, hän saa itse auttaa ruuan teossa ja kattaa pöydän ja välillä saa valita mitä syö. Ei mitään eroa.
Olemme kokeilleet syömistä eri hoitopaikoissa, (hän on vielä kotihoidossa) esim. toisten lapsiperheiden luona, muutaman kerran pph:lla kokeilumielessä, ilman minua toisten aikuisten valvomana, ei mitään apua. Yhtä hidasta joka paikassa. Ainoa konsti on joko huutaa naama punaisena lapselle tai sitten syöttää.
Olisko kenelläkään mitään vinkkiä mitä ihmettä voin tehdä. Emme voi päivän aikana tehdä mitään muuta kuin istua pöydässä jos annan hänen syödä omaan tahtiinsa. On siis pakko saada rajoitettua ruokailuun menevä aika alle tuntiin.
Nuoremmat sisarukset syövät nätisti ja alle puolessa tunnissa. Pääsevät aina leikkimään kun esikoinen jää pöytään istumaan tuntikausiksi. Multa alkaa olla jo keinot vähissä.
Eli itse varmaan antaisin syödä itse ja välillä toisella lusikalla kuitenkin lappaisin jotain suuhun. Miten siihen syömiseen menee puoli tuntia, vaikka syötetään. Onko nielemisen/purennana kanssa oikeasti jotain ongelmaa, onko tutkittu?
Juu tiedän ettei saisi, mutta pinna ei veny määräänsä enempää. Olemme puhuneet asiasta neuvolassa, tuttujen terkkojen kanssa (perheystäviä), tutun lastentarhanopen kanssa, muiden äitien kanssa ja uskokaa tai älkää, kaikki mahdolliset keinot on kokeiltu...Ja mitä tulee näihin "loistaviin" ohjeisiin siitä, että kun ottaa ruuan edestä pois niin kyllä se lapi viikon päästä jo osaa syödä kunnolla, niin totean minäkin että tulkaapa sitten näyttämään kuinka se tehdään! Meillä tehtiin tuota kolme kuukautta (vaikka pahaa teki koska lapsi saattoi syödä kolme lusikallista koko päivänä) sillä seurauksella, että olemme yhä neuvolan painokontrolleissa. lapsen paino laski niin radikaalisti noiden kuukausien aikana. Eikä varaa olisi ollut, sillä paino oli jo alkuunkin noin 10% suositusten alla. Turhista välipaloista ei voi karsia, koska välipaloja ei ole meillä koskaan syöty (ei ehditä, koska ateriavälit jää pakostakin niin lyhyiksi). Ruokavalioon ei kuulu myöskään makeiset, jugurtit, vanukkaat, einekset tms. joten niillä ei saada aikaan täyteyden tunnetta. Ja kuten sanoin, lapsi itse tuntee itsensä nälkäiseksi. Syöttämällä meilläkin tahtia saa hieman nopeutettua, mutta on tosiaan turhauttavaa syöttää noin isoa lasta. ja tiedän, että päiväkodissa ei siihen ole hoitajilla aikaakaan (lapsi menossa päikkyyn kohta). Meidän muut lapset syövät reippaasti ilman ongelmia, joten on vaikea kuvitella, että kyseessä olisi vanhempine päänsisäinen tai itse aiheutettu ongelma, niin kuin LL ystävällisesti yllä kommentoi. Palkitseminen (tarrat tms) tai rankaiseminen (ei pääse ruokailun jälkeen muiden kanssa ulos tms) ei vaikuta ongelmaan millään tavalla. Ei munakellot, ei vieressä istuminen ja ruuan suuhun viemisestä tai pureskelusta muistuttaminen. Neuvottomia olemme mekin tilanteen edessä...
Eikä ole vielä ainakaan vaikuttanut mitenkään. Paitsi että juuri sillä kerralla kun korottaa ääntään lapsi saattaa syödä hetken hiukan nopeampaan tahtiin...Kunnes ajatukset taas harhautuvat toisaalle.
Ongelmana on vain se, että syöminen kestäääääääää. Tyttö siis HALUAA syödä koko annoksensa loppuun, mutta kun sen annoksen syöminen ottaa sen 2h. Ajatukset kun ovat koko ajan muualla kuin syömisessä. Jos ei omassa mielikuvituksessa, niin sitten muiden vahtimisessa, touhottamisessa, höpöttämisessä. Syöminen ja ruuan suuhun vieminen + pureskelu unohtuvat totaalisesti. tyttö saattaa istua pitkiä aikoja paikallaan ruoka suussa ja vain haaveilla/pohtia jotakin asiaa. Tyypillistä on myös se, että tyttö saattaa olla niin omissa ajatuksissaan, että esim putoaa tuoliltaan parikin kertaa kesken syömisen. Jos ruuan ottaa edestä vaikka 30 min kuluttua (ja asiasta on varoittanut etukäteen), niin tyttö itkee lohduttomasti, että hän haluaa syödä ruuan loppuun kun on vielä niin kova nälkä...Ja vaikka suurin ongelma on tämän syömisen kanssa (toisen puolesta kun ei voi syödä), niin sama ongelma ilmenee esim. pukemisen yhteydessä. Tyttö saattaa alkaa esim leikkiä kesken sukkahousujen pukemisen. Ja kun huomauttaa, että sulla oli pukeminen kesken, niin tyttö itsekin naurahtaa, että hän unohti...Pukea kuitenkin tarvittaessa voi toisen puolesta, niin tämä ei ole niin turhauttava ongelma.