3 vuoden uhma!!

Hei äidit! Mä tarvisin neuvoa mun kohta 3 vuotiaan pojan kanssa. Sillä on kova uhma päällä ja tuntuu, ettei mulla ole enää oikein otetta poikaan. Se on aina ollut suht "helppo" vaikkakin kovapäinen, mutta viestin on saanut perille. Nyt tuntuu, että mun sanomiset vaan naurattaa. Mä en henk.koht kurita fyysisesti lapsiani, mutta oikeesti tuntuu, ettei tohon poikaan huuto (joo joo ei lapselle saa huutaa, mutta mä rehellisesti sanon, että huudan) tehoa.

Se on alkanut sanomaan mua tyhmäksi, ja vaikka kiellän se sanoo sen uudestaa. Ja kun uhkaan, että jos se ei nyt lopu, niin joutuu menemään huoneeseensa miettimään, niin sama touhu jatkuu. Ja kun mä sen sinne huoneeseen kannan, ni se nauraa räkättää.

Nyt otin käyttöön "jäähytuolin" ja poika joutuu istumaan siinä niin kauan kuin mä annan luvan tulla pois. Mutta ei sekään toimi. Poika tulee olkkariin ja sanoo, et on kiltisti ja kun sanon, et mene takas istumaan, että minä sanon kun saa tulla pois, niin se saman tien kutsuu mua tyhmäksi.

Onko tähän jollain antaa neuvoa vai loppuuko aikanaan? Mitä voisin tehdä toisin?

Turhauttavaa taistella lapsen kanssa, kun tuntuu, ettei viesti mene perille.

 

Meillä on myös hyvin omapäinen 3 vuotias tyttö. Uhma on kausittaista ja todella haastavaa. Meillä on ollut myös jäähypenkki käytössä, on itketty ja huudettu, on heitetty leluja roskiin, ollaan peruttu kivat tekemiset tai lähdetty kesken jostakin pois, ei ole saanut herkkuja ja joskus iltapalaksi pelkkää näkkäriä (tiedän, julmaa). Olin jo aikeissa soittaa perhetyöntekijälle mutta sitten alkoi parempi kausi.

Nyt saa tarroja iltaisin jos on ollut kiltti. Olemme myös selittäneet miksi kannattaa totella ja kehuneet lasta aina kun tekee jotain oikein. Nyt sujuu mukavasti mutta kyllä se piru sieltä taas palaa. Tsemppiä teille!

 

Samankaltaisten asioiden äärellä painitaan, ja nyt tultiin siihen lopputulokseen että lapsi todella hakee sen huomionsa - hyvällä, tai tässä tapauksessa pahalla, ja helposti käy niin että sitä päätyy siihen negatiivisen huomion kierteeseen ja vaikka huutaisit pää punaisena niin lapsi on vaan tyytyväinen järjestämäänsä sirkukseen.

Otettiin nyt sitten se mentaliteetti että negatiivisella käytöksellä ei lapsi todellakaan saa sitä riemua että nostettaisiin show pystyyn, vaan tästä lopputuloksena ainoastaan tilanteesta poistaminen tai tylsääkin tylsempi jäähy ensimmäisen varoituksen jälkeen, eleettömästi. Sen sijaan kaikki positiivinen huomioidaan suorastaan vuolaasti ja pyritään ohjaamaan järkevän tekemisen pariin.

Ja tästä kaikesta huolimatta, lapsi TULEE kokeilemaan niitä rajojaan ja töröttämään vielä määrittelemättömän ajan. Mutta ainakin omat keuhkot ja hermot säästyy, ja uskoisin tuon menetelmän olevan pidemmällä tähtäimellä hedelmällisempää.

Muoks. Ja niitä keuhkoja pyrin säästelemään niihin OIKEASTI tärkeisiin juttuihin

Wish you luck! Ja itselleni myös Ei meinaan ole helppoa tällä tempperamentilla...

 

...tähän tekisi mieleni sanoa, että "apua, lapseni kutsuu minua tyhmäksi eikä lopeta kun pyydän, mitä teen?"
Missä vanhemmuus? Aikuinen ihminen ottaa itseensä kun lapsi kokeilee rajojaan ja kutsuu vanhempaansa tyhmäksi. Ei sitä pidä ottaa niin henkilökohtaisesti. On vain huomannut että sanomalla tyhmäksi äitiä saa hänet hermostumaan heti. Hyvä kikka, kannattaa kokeilla uudestaan.

Uhmiksen kanssa saa todellakin toistaa samaa asiaa monen monta kertaa kunnes asia alkaa mennä perille. Tärkeintä mielestäni on se, että säilyttää itse kontrollin ja asian mittasuhteet, eikä taannu lapsen tasolle tappelemaan että kumpi sanoo viimeisen sanan. Ei ole helppoa ei, varmasti jokainen vanhempi joskus sortuu lapsellisuuksiin ja onhan se inhimillistä että vanhempikin joskus suuttuu ja hermostuu ja näyttää sen myös. Ei siitä tartte syyllistyä. Mutta lapsen uhmakohtauksia tulee huomattavasti vähemmän ja ne menee helpommin ohi kun aikuisen toiminta on johdonmukaista ja ennakoitavaa.

Lisäksi sanoisin vielä, että uhmaaminen opettaa lapselle tärkeitä taitoja elämässä selviytymiseen, ei se ole sinänsä mikään huono asia. Tsemppiä jokaisen uhmaikäisen kanssa elävälle!!! =)

 

Meilläkin on 3 vuotta lähestyvä tyttö, jonka kanssa saa toisinaan myös vääntää joka asiasta. Oon huomannut, että pelkkä komentelu ja uhkailu ei riitä siihen, että lapsi tottelisi. Homma jatkuu vaan. Jäähyt toimivat meillä yleensä hyvin, tosin aika harvakseltaan sitä käytetään. Tehokkainta on se kun keskustelee tytön kanssa rauhallisesti, menee itse siis polvilleen hänen eteensä ja vaatii katsekontaktia ja sitten keskustellaan asiasta niin että hän ymmärtää mistä on kyse ja miten hänen toivotaan käyttäytyvän. Toinen vaihtoehto on yrittää löytää jotain humoristista tilanteesta tai kääntää huomio ihan muuhun asiaan, jolloin ei tarvitse mennä tilanteeseen josta tulee juupas-eipäs kinastelu. Tässä jotain vinkkiä, toivottavasti on apua!

 

Meillä reilu 3v tyttö ja päivät on pelkkää jankkaamista, pahantekoa, itkua, tömistelyä, irvistelyä.... You name it. Mikään ei tunnu auttavan ja aina aamulla aloitetaan samat varoittelut ja uhkailut. Ainoa millä saa ylidramaattisen itkupotkuraivarin ohi on asian lyöminen leikiksi. Eli kun saa tytön nauramaa tilanne laukeaa. Mut on ei sitäkään voi aina kättää koska ei kaikkea voi lyödä leikiksi. Pitkiä hrmoja sinne. Täältä ne on jo loppu ;-)

 

Kiitos vaustauksista!! Tänään yritin olla täysin huomioimatta lapsen nimittelyä, joka johti siihen, että poika tuli minun viereeni ja alkoi lyömään. Koitin senkin aikani olla huomioimatta, mutta kun menee hermo niin silloin menee hermo. Jäähypenkille vaan siksi aikaa, että rauhottui. Pienen tappelun jälkeen kerättiin yhdessä huoneessa raivotut lelut pois ja mentiin syömään.

Vaikkakin nyt tuntuu usein siltä, että päivät menee tapellessa ja mun hampaat kuluu puoliin niitä koko kiristämällä, mutta onneksi päiviin sisältyy myös paljon kivoja yhteisiä leikkihetkiä.
Täytyy vaan muistaa kehua poikaa paljon enemmän silloin kun leikkii ja on nätisti.

Tohon tyhmäksi kutsumiseen piti vielä sanoa, että mä en todellakaan loukkaannu jos poika mua haukkuu, kyse oli ihan vilpittömästä kysymyksestä millä muut ovat saaneet sen loppumaan.

 

Samassa veneessä ollaan!! :hug: Meillä tota samaa, että jos kieltää tekemästä jotain tai poika ei saa tahtoaan läi jossain (eikä vaatimalla saakaan, missään asiassa) niin saattaa lyödä tai sanoa tyhmäksi, tai heitellä tavaroita, tai joskus alkaa kiljumaan kovaa ja korkealta, ärsyttääkseen.

Tuo kehuminen on tosi tärkeää, ettei lapsesta tosiaan tunnu että aina vaan väännetään kättä ja kielllellään!! Meillä poika on alkanut varsinkin kauppareissuilla usein käyttäytymään tosi mallikkaasti,ja voi sitä ylpeyttä kun kehumme häntä, joskus palkitsemme.

Pitkää pinnaa ja loputtomasti kärsivällisyyttä yhdistettynä hellyyteen, sitä uhmis tarvii. Ja mikä ihaninta, nyt sen alkaa huomaamaan että jotain on mennyt jakeluunkin, vaikka välillä on tuntunut aika toivottomalta.