Hei äidit! Mä tarvisin neuvoa mun kohta 3 vuotiaan pojan kanssa. Sillä on kova uhma päällä ja tuntuu, ettei mulla ole enää oikein otetta poikaan. Se on aina ollut suht "helppo" vaikkakin kovapäinen, mutta viestin on saanut perille. Nyt tuntuu, että mun sanomiset vaan naurattaa. Mä en henk.koht kurita fyysisesti lapsiani, mutta oikeesti tuntuu, ettei tohon poikaan huuto (joo joo ei lapselle saa huutaa, mutta mä rehellisesti sanon, että huudan) tehoa.
Se on alkanut sanomaan mua tyhmäksi, ja vaikka kiellän se sanoo sen uudestaa. Ja kun uhkaan, että jos se ei nyt lopu, niin joutuu menemään huoneeseensa miettimään, niin sama touhu jatkuu. Ja kun mä sen sinne huoneeseen kannan, ni se nauraa räkättää.
Nyt otin käyttöön "jäähytuolin" ja poika joutuu istumaan siinä niin kauan kuin mä annan luvan tulla pois. Mutta ei sekään toimi. Poika tulee olkkariin ja sanoo, et on kiltisti ja kun sanon, et mene takas istumaan, että minä sanon kun saa tulla pois, niin se saman tien kutsuu mua tyhmäksi.
Onko tähän jollain antaa neuvoa vai loppuuko aikanaan? Mitä voisin tehdä toisin?
Turhauttavaa taistella lapsen kanssa, kun tuntuu, ettei viesti mene perille.
Se on alkanut sanomaan mua tyhmäksi, ja vaikka kiellän se sanoo sen uudestaa. Ja kun uhkaan, että jos se ei nyt lopu, niin joutuu menemään huoneeseensa miettimään, niin sama touhu jatkuu. Ja kun mä sen sinne huoneeseen kannan, ni se nauraa räkättää.
Nyt otin käyttöön "jäähytuolin" ja poika joutuu istumaan siinä niin kauan kuin mä annan luvan tulla pois. Mutta ei sekään toimi. Poika tulee olkkariin ja sanoo, et on kiltisti ja kun sanon, et mene takas istumaan, että minä sanon kun saa tulla pois, niin se saman tien kutsuu mua tyhmäksi.
Onko tähän jollain antaa neuvoa vai loppuuko aikanaan? Mitä voisin tehdä toisin?
Turhauttavaa taistella lapsen kanssa, kun tuntuu, ettei viesti mene perille.