3-Pyörä kokemuksia ?

Minä

 

Erittäin antoisaa seksiä 30v nuorukaisen kanssa me 60v pari teeme nuorukaisesta oikeinhyvän bi-henkisen avarakatsesen sängynlämmittäjän ,että "poika" on kiimasta sekaisin ,kun Isäntä tappitunmpumassa ohjastaa poikaa masturboiden ja takaapäin tietty ja siitä ajellulle pimsalle niin poika huokaa ": Ihanaa saako vielä vaihtaa asentoa? " toki ja isäntä näyttää ,kuin raaka paneminenkn on tärkeä osa penetraatiota ja pimpsa & 2 kulia lätisee aikansa kunnes isäntä ohjaa pojan pyyhkimään peniksensä,kun on aivan spermassa ! Liukkaat ovat "ajokelit" ,että tarvii oikein siivota välillä ja poika kiltisti antaa isännän masturboida penistään ennekuin alkaa suuseksi ja "oppipokaa" ohjasta isäntä joka lopuksi on pojan kanssa suussani samaaiakaa ,kuten tekivät 2-1 peniksen ,kun molemmat makasi selällään pyllyt yhdessä ja ennenkaikkea peniset ahh!

 

Takavuosina, toistakymmentä vuotta sitten, meihin vaimon kanssa iski sellainen kiima, kesäisin, ettei se tavanomaisin keinoin talttunut. Piti järjestää toinenkin mies vaimoa naimaan. Semmoinen kolmekymppinen aiheesta kiinnostunut nuori mies löytyi, joskus lavatansseista meitä hitusen vanhempi parkettien partaveitsi. Hieman hämmentävä, ehkä hävettäväkin muisto jäi, muutama valokuva, jotka vaimo vannotti hävittämään. En ole hävittänyt.

 

Uskaltaisiko kertoa, paljastamatta liikaa. Isäni oli painihullu. Siihen aikaan monet olivat, penkkiurheilijoina, seura-aktiiveina, kuten isäni, vaikkei itse paininutkaan. Minut hän ve jo varhain poikapainiharjoituksiin.

Kahdesti vuodessa, pääsiäisen aikaan ja marraskuussa, seura järjesti painikilpailut, joihin tuli osanottajia eri puolilta maata. Ja parina, kolmena vuotena niihin osallistui muuan alasarjojen painija jostain Pohjois-Karjalasta. Hän majoittui meille.

Joistakin pienistä merkeistä, vanhempieni käytöksestä pääsin perille asiasta, joka minulle pikkupoikana jäi aluksi mysteeriksi.

Sitä odotusta, innostusta, kun vieras saapui. Se tempaisi mukaan minutkin. Pohdintaa ja arvailuja kahvipöydässä, tarinoita saunan lauteilla, joita kolmantena siellä kuuntelin miesten seurassa. Ketä olikaan ilmoittautunut. "Sille menen heti selälleni", vieras tunnusti. Turha oli tuhlata voimiaan mestariin.

Mutta minä jo tiesin. Äiti kävi vain nopeasti pesulla, lähti saman tien pois. Totta kai nainen hieman ujostelee vierasta, vaikka tämä jo tuttu olikin. Kuinka tuttu? En uskaltanut oikein ajatellakaan, en varsinkaan siellä saunassa. Asia hävetti minua, hävetti sekin, että ylipäänsä uskalsin sellaista ajatella. Se hävettää vieläkin, ei se tunne noin vain muuksi muutu. Mutta se myös kiihotti, pelonsekaisesti, mutta sitä syvemmältä se kouraisi. Miten sen saisi kauniisti sanottua.?

Muistaakseni vieraamme ei kisoissa erityisemmin menestynyt. Mutta hän oli jo saanut palkintonsa.

 

Uskaltaisiko kertoa, paljastamatta liikaa. Isäni oli painihullu. Siihen aikaan monet olivat, penkkiurheilijoina, seura-aktiiveina, kuten isäni, vaikkei itse paininutkaan. Minut hän ve jo varhain poikapainiharjoituksiin.

Kahdesti vuodessa, pääsiäisen aikaan ja marraskuussa, seura järjesti painikilpailut, joihin tuli osanottajia eri puolilta maata. Ja parina, kolmena vuotena niihin osallistui muuan alasarjojen painija jostain Pohjois-Karjalasta. Hän majoittui meille.

Joistakin pienistä merkeistä, vanhempieni käytöksestä pääsin perille asiasta, joka minulle pikkupoikana jäi aluksi mysteeriksi.

Sitä odotusta, innostusta, kun vieras saapui. Se tempaisi mukaan minutkin. Pohdintaa ja arvailuja kahvipöydässä, tarinoita saunan lauteilla, joita kolmantena siellä kuuntelin miesten seurassa. Ketä olikaan ilmoittautunut. "Sille menen heti selälleni", vieras tunnusti. Turha oli tuhlata voimiaan mestariin.

Mutta minä jo tiesin. Äiti kävi vain nopeasti pesulla, lähti saman tien pois. Totta kai nainen hieman ujostelee vierasta, vaikka tämä jo tuttu olikin. Kuinka tuttu? En uskaltanut oikein ajatellakaan, en varsinkaan siellä saunassa. Asia hävetti minua, hävetti sekin, että ylipäänsä uskalsin sellaista ajatella. Se hävettää vieläkin, ei se tunne noin vain muuksi muutu. Mutta se myös kiihotti, pelonsekaisesti, mutta sitä syvemmältä se kouraisi. Miten sen saisi kauniisti sanottua.?

Muistaakseni vieraamme ei kisoissa erityisemmin menestynyt. Mutta hän oli jo saanut palkintonsa.

 

Uskaltaisiko kertoa, paljastamatta liikaa. Isäni oli painihullu. Siihen aikaan monet olivat, penkkiurheilijoina, seura-aktiiveina, kuten isäni, vaikkei itse paininutkaan. Minut hän ve jo varhain poikapainiharjoituksiin.

Kahdesti vuodessa, pääsiäisen aikaan ja marraskuussa, seura järjesti painikilpailut, joihin tuli osanottajia eri puolilta maata. Ja parina, kolmena vuotena niihin osallistui muuan alasarjojen painija jostain Pohjois-Karjalasta. Hän majoittui meille.

Joistakin pienistä merkeistä, vanhempieni käytöksestä pääsin perille asiasta, joka minulle pikkupoikana jäi aluksi mysteeriksi.

Sitä odotusta, innostusta, kun vieras saapui. Se tempaisi mukaan minutkin. Pohdintaa ja arvailuja kahvipöydässä, tarinoita saunan lauteilla, joita kolmantena siellä kuuntelin miesten seurassa. Ketä olikaan ilmoittautunut. "Sille menen heti selälleni", vieras tunnusti. Turha oli tuhlata voimiaan mestariin.

Mutta minä jo tiesin. Äiti kävi vain nopeasti pesulla, lähti saman tien pois. Totta kai nainen hieman ujostelee vierasta, vaikka tämä jo tuttu olikin. Kuinka tuttu? En uskaltanut oikein ajatellakaan, en varsinkaan siellä saunassa. Asia hävetti minua, hävetti sekin, että ylipäänsä uskalsin sellaista ajatella. Se hävettää vieläkin, ei se tunne noin vain muuksi muutu. Mutta se myös kiihotti, pelonsekaisesti, mutta sitä syvemmältä se kouraisi. Miten sen saisi kauniisti sanottua.?

Muistaakseni vieraamme ei kisoissa erityisemmin menestynyt. Mutta hän oli jo saanut palkintonsa.