Olen sitä mieltä, että lapsen voi hankkia niin kauan kuin hän ei kuole nälkään (Suomessa on tukijärjestelmä eikä kukaan kuole nälkään) ja omat hermot riittää. En osaa itse stressata talous asioista, ne kyllä aina järjestyy tavalla tai toisella. Joskus ollaan oltu tukien varassa, joskus on oltu töissä, välillä opiskeltu. Niin ne tilanteet muuttuu, mutta se on elämää, eikä elämässä mikään ole varmaa. Siinä ne lapset kulkee mukana, kunnes muuttavat omilleen. Riippuu tietysti ihmisen omasta stressin sietokyvystä. Vanhempien stressistä on lapselle enemmän haittaa kuin huonosta taloudellisesta tilanteesta. Eli jos teillä on stressin sietokykyä niin en näe mitään syytä, miksi ette pystyisi tarjoamaan vauvalle ja myöhemmin lapselle hyvää kotia. Eihän vauva tai pieni lapsi paljoa maksa, kalliimmaksi lapsi tulee vasta teini-iässä, kun tulee kasvupyrähdys, mutta silloinkin hän voi itse tienata osan rahoista kesätöillä ym.